NHL-kausi 1951–52: Stanley Cup 1952 ja Detroit Red Wingsin mestaruus
NHL-kausi 1951–52: Detroit Red Wingsin Stanley Cup -mestaruus 1952, Montreal Canadiensin kaatuminen ja kiekkohistorian käännekohtia.
NHL-kausi 1951-52 oli National Hockey Leaguen 35. kausi. Kuusi joukkuetta pelasi kukin 70 ottelua. Detroit Red Wings voitti Stanley Cupin voittamalla Montreal Canadiensin neljällä ottelulla.
Runkosarja
Kaudella pelasi Original Six -aikakauden kuusi joukkuetta: Boston Bruins, Chicago Black Hawks, Detroit Red Wings, Montreal Canadiens, New York Rangers ja Toronto Maple Leafs. Jokainen joukkue pelasi 70 ottelua, ja sarjapisteistä annettiin kaksi pistettä voitosta, yksi tasapelistä ja nolla tappiosta. Runkosarja oli tiukka ja vaati tasapainoa hyökkäyksessä ja puolustuksessa, sillä vain neljä parasta eteni pudotuspeleihin.
Pudotuspelit ja Stanley Cup
Pudotuspeliformaatti oli perinteinen: neljä parasta eteni semifinaaleihin ja pelasi paras seitsemästä -sarjat semifinaaleissa ja finaalissa. Semifinaaleissa voittajat kohtasivat Stanley Cup -finaalissa, jossa Detroit Red Wings kruunattiin mestariksi kukistamalla Montreal Canadiens suoraan neljässä ottelussa. Detroitin voitto oli osoitus joukkueen tehokkuudesta sekä vahvasta maalivahtipelistä että kovanluonteisesta hyökkäyksestä.
Keskeiset pelaajat
- Detroit Red Wings: joukkueessa oli useita avainpelaajia, joista kuuluisa hyökkääjä Gordie Howe oli keskeinen tekijä niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissäkin. Hyökkäysvoimaa täydensivät muun muassa Ted Lindsayin kaltaiset kovaa työtä tekevät pelaajat, ja maalivahti Terry Sawchuk oli tunnettu erinomaista torjuntaansa.
- Montreal Canadiens: Canadiensin puolella oli kaudella useita nimekkäitä pelaajia, joiden panos kantoi joukkuetta finaaliin asti. Joukkueen nopeus ja taito pitivät heidät kilpailukykyisinä koko kauden.
Palkinnot ja merkkipaaluja
Kaudella jaettiin perinteiset NHL-palkinnot, kuten Hart Memorial Trophy (liigan arvokkain pelaaja), Art Ross Trophy (pistepörssin voittaja) sekä Vezina Trophy (parhaalle maalivahdille). Stanley Cup -mestaruus 1952 jäi Detroitin historialliseen mestaruusluetteloon ja vahvisti seuran asemaa 1950-luvun huippujoukkueena.
Vaikutus ja perintö
1951–52-kausi on osa NHL:n Original Six -aikakautta, jota pidetään laajasti yhtenä jääkiekon perinteikkäimmistä jaksoista. Detroitin mestaruus vuonna 1952 jäi yhtenä ajanjakson näyttävimmistä suorituksista ja toi esiin pelaajien kovuuden, sarjan intensiteetin ja sen, kuinka pienet marginaalit saattoivat ratkaista mestaruuden. Tämä kausi kuuluu monien NHL-historian klassikoiden joukkoon.
Lisätietoa kaudesta ja yksityiskohtaisista tilastoista löytyy NHL:n arkistoista ja seurojen historiikeista.
Säännöllinen kausi
Lopullinen sijoitus
Huomautus: GP = pelatut pelit, W = voitot, L = tappiot, T = tasapelit, Pts = pisteet, GF = maalit, GA = maalit, PIM = rangaistukset minuutteina.
| National Hockey League | GP | W | L | T | Pts | GF | GA | PIM |
| Detroit Red Wings | 70 | 44 | 14 | 12 | 100 | 215 | 133 | 694 |
| 70 | 34 | 26 | 10 | 78 | 195 | 164 | 661 | |
| Toronto Maple Leafs | 70 | 29 | 25 | 16 | 74 | 168 | 157 | 841 |
| 70 | 25 | 29 | 16 | 66 | 162 | 176 | 601 | |
| 70 | 23 | 34 | 13 | 59 | 192 | 219 | 532 | |
| 70 | 17 | 44 | 9 | 43 | 158 | 241 | 627 |
Pisteytysjohtajat
Huomautus: GP = pelatut ottelut, G = maalit, A = syötöt, PTS = pisteet, PIM = rangaistukset minuutteina.
| Pelaaja | Joukkue | GP | G | A | PTS | PIM |
| Gordie Howe | Detroit Red Wings | 70 | 47 | 39 | 86 | 78 |
| Ted Lindsay | Detroit Red Wings | 70 | 30 | 39 | 69 | 123 |
| Elmer Lach | Montreal Canadiens | 70 | 15 | 50 | 65 | 36 |
| Don Raleigh | New York Rangers | 70 | 19 | 42 | 61 | 14 |
| Sid Smith | Toronto Maple Leafs | 70 | 27 | 30 | 57 | 6 |
Stanley Cupin pudotuspelit
Pudotuspeleissä Detroit voitti 8-0, mikä oli ensimmäinen kerta, kun joukkue oli pysynyt pudotuspeleissä voittamattomana sitten vuosien 1934-35 Montreal Maroonsin. Wings teki pudotuspeleissä 24 maalia, kun vastustajat tekivät yhteensä 5 maalia.
katso 1952 Stanley Cupin finaalit
Pudotuspelien sarjataulukko
|
| Puolivälierät | Finaalit | ||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| 1 | Detroit Red Wings | 4 |
| |||||
| 3 | Toronto Maple Leafs | 0 |
| |||||
|
|
| 1 | Detroit Red Wings | 4 | ||||
|
| 2 | 0 | ||||||
| 2 | 4 | |||||||
| 4 | 3 |
| ||||||
NHL-palkinnot
| Detroit Red Wings | |
| Art Ross Memorial Trophy: | Gordie Howe, Detroit Red Wings |
| Gordie Howe, Detroit Red Wings | |
| Sid Smith, Toronto Maple Leafs | |
| Terry Sawchuk, Detroit Red Wings |
All-Star-joukkueet
| Ensimmäinen joukkue | Asema | Toinen joukkue |
| Terry Sawchuk, Detroit Red Wings | G | Jim Henry, Boston Bruins |
| Red Kelly, Detroit Red Wings | D | Hy Buller, New York Rangers |
| D | Jimmy Thomson, Toronto Maple Leafs | |
| Elmer Lach, Montreal Canadiens | C | Milt Schmidt, Boston Bruins |
| Gordie Howe, Detroit Red Wings | RW | |
| Ted Lindsay, Detroit Red Wings | LW | Sid Smith, Toronto Maple Leafs |
Etsiä