Vuoden 1964 Yhdysvaltain presidentinvaalit käytiin 3. marraskuuta 1964, ja niissä kohtasivat demokraattien Lyndon Johnsonin ja tämän varapresidenttiehdokkaan, minnesotalaisen Hubert Humphreyn, sekä republikaanien Barry Goldwateria (Arizonan senaattori) ja tämän varapresidenttiehdokkaan, kongressiedustaja William Millerin, kampanjat.

Tausta

Vuonna 1963 presidentti John F. Kennedy salamurhattiin, ja Lyndon Johnsonista hänen varapresidenttinään tuli Yhdysvaltain presidentti. Johnson päätti keväällä 1964 asettua ehdolle täydeksi presidenttikaudeksi. Hänen ohjelmansa ja kampanjansa kantoivat pitkälti eteenpäin Kennedyn perintöä, erityisesti kansalaisoikeuksien edistämistä ja sisäpolitiikan uudistuksia.

Kampanjan teemat

Lyndon Johnson kampanjoi jatkaakseen monia Kennedyn politiikkoja sekä toteuttaakseen laajan sosiaalipoliittisen ohjelman, jota kutsuttiin "Great Society" -ohjelmaksi. Se sisälsi muun muassa terveydenhuoltoa ikääntyneille (Medicare- ja Medicaid-ohjelmia), koulutuksen tukea sekä erilaisia köyhyyden ja ympäristönsuojelun aloja. Johnson korosti myös kansalaisoikeuksia ja hyödynsi keväällä 1964 läpimenneen kansalaisoikeuslain poliittista myötätuulta.

Barry Goldwater ajoi päinvastaista linjaa: vahvasti rajoitettua liittovaltion roolia, yksilönvapauksien korostamista ja puolustuksellisesti kovempaa linjaa. Goldwaterin vastustus laajoille liittovaltion ohjelmille sekä hänen julkisuudessa tulleet äärimmäisiltä vaikuttaneet lausuntonsa herättivät pelkoa hänen mahdollisesta tinkimättömästä linjastaan. Kampanjan aikana näyttelijä Ronald Reagan piti puheen "A Time For Choosing", joka nosti Goldwaterin profiilia ja samalla vahvisti modernin konservatiivisen liikkeen kannatusta.

Johnsonin kampanjassa käytettiin myös vaikuttavaa televisiomarkkinointia, tunnetuimpana niin kutsuttu "Daisy"-telemainos, joka maalasi Goldwateria turvallisuusuhan perspektiivistä. Goldwateria syytettiin kampanjan aikana muun muassa suvaitsevaisuudesta ääriryhmille kuten KKK:n toiminnalle, ja jotkut hänen kannanottonsa tulkittiin lisäävän riskiä ydinsodan puhkeamisesta. Vaikka nämä kuvaukset olivat osin liioiteltuja, ne vaikuttivat yleiseen mielikuvaan Goldwaterista ja hänen politiikastaan. Goldwaterin ajatuksilla oli kuitenkin pitkäaikainen vaikutus ja ne innoittivat myöhemmin monia libertaarisiin ja konservatiivisiin poliitikkoihin.

Vaalitulokset

Johnson voitti vaalit selvällä murskavoitolla, ja hän sai yli 60 prosenttia kansanäänistä (noin 61,1 %) sekä suuren osan valitsijamiehistä (486 elektoriaalia). Goldwater sai noin 38,5 % kansanäänistä ja 52 valitsijamiestä. Goldwater voitti vaaleissa vain kuusi osavaltiota: kotiosavaltensa Arizonan ja viisi etelän osavaltiota, mikä ennakoi alkavaa poliittista siirtymää etelässä.

Seuraukset ja merkitys

  • Great Society ja lakiuudistukset: Johnsonin murskavoitto antoi vahvan mandaattin jatkaa sisäpolitiikkaa. Se mahdollisti useiden Great Society -ohjelmien ja laajojen sosiaalilakien läpiviennin, mukaan lukien terveydenhuolto- ja koulutusaloja koskevia uudistuksia.
  • Kansalaisoikeudet ja etelän muutos: Goldwaterin vastustus useisiin liittovaltion tasa-arvotoimiin, kuten kansalaisoikeuslakiin, ja tämän saama kannatus etelässä merkitsivät alkua pitkälle kestäneelle puoluerakenteen muutokselle: etelän valkoisen äänestäjäkunnan siirtymiselle yhä suuremmassa määrin republikaanien suuntaan seuraavina vuosikymmeninä.
  • Konservatiivisen liikkeen voimaantuminen: Goldwaterin tappio ei sammuttnut konservatiivista liikettä, vaan päinvastoin kasvatti sen organisaatiota ja vaikutusvaltaa. Monet Goldwaterin ajatuksista muokkaantuivat myöhemmin Ronald Reaganin ja uuden republikaanisen polven agendaksi.
  • Vaalimarkkinoinnin uusi aikakausi: Vuoden 1964 vaalit korostivat television ja mainonnan merkitystä kansallisen poliittisen viestinnän välineenä, sekä pelote- tai pelottelutekniikoiden tehokkuuden ja eettisen keskustelun tärkeyden.

Vuoden 1964 vaalit ovat historiallisesti merkittävät sekä Johnsonin sosiaalipoliittisten uudistusten vuoksi että siksi, että ne käynnistivät prosessin, jonka seurauksena Yhdysvaltain puoluekenttä ja äänestäjäpohjat muuttuivat pysyvästi seuraavilla vuosikymmenillä.