Ku Klux Klan

Varhaisvuodet

Tänä aikana entiset liittovaltion osavaltiot olivat miehitettyjä alueita. Klaanin jäsenet pelkäsivät, että etelän valkoiset voisivat menettää ylivaltansa. Lisäksi klaanin jäsenet uskoivat vakaasti, että afroamerikkalaiset olivat valkoisia ihmisiä alempiarvoisia (vähemmän kuin valkoiset). Klaani toimi mustia äänestäjiä vastaan pelotellakseen heitä. Toisinaan myös republikaanit joutuivat klaanin hyökkäysten kohteeksi,

Toimintatavat ihmisiä vastaan olivat usein samat: Klaanin jäsenet yrittivät pelotella ihmisiä, jotka klaani halusi saada lähtemään kaupungista. KKK yritti pelotella ihmisiä polttamalla ristejä tai uhkaamalla heitä. Jos ihmiset eivät reagoineet, klaani tappoi heidät. KKK:n edistämä kasvava väkivalta johti moniin lynkkauksiin (teloitus ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja tappaminen, usein hirttämällä). KKK "kiellettiin" (tehtiin lain vastaiseksi) vuonna 1871. Vuoden 1871 jälkeen monet KKK:n jäsenet vangittiin (pantiin vankilaan). Klan oli kuitenkin saavuttanut monet alkuperäisistä tavoitteistaan. Esimerkiksi miehitysjoukot siirrettiin eteläisistä osavaltioista länteen. KKK vaikutti moniin afroamerikkalaisiin koko viime vuosisadan ajan. Jim Crow -lakien säätäminen palautti valkoisten ylivallan etelässä ja "ensimmäisen aikakauden" KKK hajosi.

Toinen Ku Klux Klanin

Vuonna 1915 atlantalainen liikemies William J. Simmons perusti Ku Klux Klanin toisen kerran. Elokuva nimeltä The Birth of a Nation oli juuri ilmestynyt. Se näytti afroamerikkalaiset miehet (joita valkoiset näyttelijät näyttelivät mustanaamioituina) tyhminä ja seksuaalisesti aggressiivisina valkoisia naisia kohtaan. Se näytti myös Ku Klux Klanin sankarillisena voimana. Elokuva osoittautui erinomaiseksi rekrytointivälineeksi KKK:lle. Suurin osa "vanhan" Ku Klux Klanin rituaaleista ja perinteistä säilytettiin. Kuka tahansa valkoinen protestanttinen mies saattoi liittyä KKK:hon. KKK hyökkäsi edelleen afroamerikkalaisia vastaan, mutta tällä kertaa se hyökkäsi myös juutalaisia ja katolilaisia vastaan. Vuonna 1920 Klan alkoi houkutella värvättyjä ympäri maata. He lupasivat parempaa lainvalvontaa, parempaa hallintoa, parempia kouluja ja perinteisten perhearvojen palauttamista.

KKK kannatti voimakkaasti "valkoista ylivaltaa". "Valkoinen ylivalta" on uskomus siitä, että valkoiset ihmiset ovat muita roturyhmiä parempia.

KKK tappoi 86 vuoden aikana arviolta 3 446 mustaa ihmistä. Useimmiten kyseessä olivat hirttämiset, jotka eivät olleet laillisia teloituksia, koska oikeudenkäyntejä ei järjestetty. Monet kutsuvat näitä tekoja nykyään terrorismin muodoksi, koska KKK käytti pelkoa kontrolloidakseen afroamerikkalaisia ja ottaakseen heiltä poliittiset oikeudet. Saavutettuaan poliittisen vaikutusvaltansa huipun toinen Klan alkoi taantua. Oli useita skandaaleja, paljon sisäisiä riitoja ja ihmiset kyllästyivät heidän väkivaltaiseen imagoonsa. 1920-luvulla he olivat saavuttaneet huippunsa, johon kuului noin 5 miljoonaa jäsentä. 1930-luvulla heitä oli enää noin 30 000. Se selviytyi vielä 14 vuotta ennen hajoamistaan vuonna 1944. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun heitä oli syytetty liittovaltion tuloverojen maksamatta jättämisestä.

Kolmas Ku Klux Klanin

Vuonna 1954 Yhdysvaltain korkein oikeus (Yhdysvaltain korkein oikeus) teki tärkeän päätöksen. Kyseessä oli Brown v. Topekan koululautakunta Kansasissa. Tuomioistuin totesi (päätti), että oli perustuslain vastaista pitää eri kouluja mustille ja valkoisille lapsille. Kun tämä päätös annettiin, monet itsenäiset Ku Klux Klan -ryhmät hyökkäsivät afroamerikkalaisia vastaan.

Kesällä 1964 Edgar Killen tappoi kolme kansalaisoikeusliikkeeseen osallistunutta afroamerikkalaista. Killen oli Ku Klux Klanin jäsen. Oikeudenkäynti käytiin vuonna 1967, mutta siinä oli täysin valkoinen valamiehistö. Valamiehistö ei päässyt tulokseen, joten Killen vapautettiin. Vuonna 1988 tehtiin elokuva Mississippi Burning, joka kertoi tämän tapauksen tapahtumista. Vuonna 2005 järjestettiin toinen oikeudenkäynti. Killen (tuolloin 80-vuotias) tuomittiin 60 vuodeksi vankilaan. Hän kuoli 11. tammikuuta 2018 vankilassa Parchmanissa, Mississippissä 92-vuotiaana.

Vuonna 2011 niiden arvioitiin olevan ehkä jopa 5 000 jäsentä.