Lyndon B Johnson – Yhdysvaltain 36:s presidentti ja Great Societyn perustaja
Lyndon Baines Johnson (27. elokuuta 1908 – 22. tammikuuta 1973), usein kutsuttuna LBJ, oli yhdysvaltalainen poliitikko ja Yhdysvaltain 36. presidentti vuosina 1963–1969. Ennen presidentiksi nousua hän toimi Yhdysvaltain 37. varapresidenttinä (1961–1963) John F. Kennedyn varapresidenttinä. Johnsonista tuli presidentti sen jälkeen, kun presidentti John F. Kennedy surmattiin Dallasissa marraskuussa 1963. Hänellä oli pitkä kansallinen ura: hän oli ollut Yhdysvaltain edustaja, Yhdysvaltain senaattori ja senaatin enemmistöjohtaja sekä vaikutusvaltainen demokraatti (demokraatti).
Varhainen ura ja nousu kansalliseen politiikkaan
Johnson syntyi Stonewallissa, Texasissa. Ennen poliittista uraa hän työskenteli opettajana ja opetti muun muassa lukiossa. Vuonna 1937 hänet valittiin Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, ja myöhemmin hän siirtyi senaattiin voitettuaan vaalit vuonna 1948. Senaatissa Johnson tuli tunnetuksi taitavana neuvottelijana ja valtapuolueen organisoijana; hänestä tuli senaatin enemmistöjohtaja vuonna 1955. Vuoden 1960 presidentinvaalikampanjassa hän pyrki demokraattien ehdokkaaksi, mutta hävisi. Vuonna 1960 hän valittiin kuitenkin John F. Kennedyn ehdokkaaksi varapresidenttiehdokkaaksi, ja Kennedy–Johnson -lippu voitti marraskuun vaalit.
Presidentiksi nouseminen ja vaalivoitto 1964
Marraskuun 22. päivänä 1963 presidentti Kennedy ammuttiin Dallasissa, Texasissa, ja Johnsonista tuli välittömästi Yhdysvaltain presidentti. Vuonna 1964 hän asettui ehdolle omassa oikeudessaan ja voitti senaattori Barry Goldwaterin murskavoitolla; Johnson sai noin 61,1 prosenttia kansanäänistä ja suuren enemmistön valitsijamiehistä.
Great Society ja kotimaan uudistukset
Presidenttinä Johnson käynnisti laajan sisäpoliittisen ohjelman, joka tunnetaan nimellä Great Society -yhteiskunta. Sen tavoitteena oli vähentää köyhyyttä, parantaa koulutusta, edistää terveydenhuoltoa ja lisätä kansalaisten mahdollisuuksia. Tärkeitä osia olivat:
- Köyhyyden vastainen sota: Economic Opportunity Act ja sen alaiset ohjelmat, kuten Head Start, työvoimakoulutus ja paikalliset kehittämishankkeet.
- Terveys ja sosiaaliturva: Medicare ja Medicaid (vuonna 1965) tarjoten sairausvakuutusta iäkkäille ja tukea pienituloisille.
- Koulutus: Elementary and Secondary Education Act (1965) ja korkeakoulutuslaki (Higher Education Act, 1965), joiden kautta liittovaltio myönsi tukea koulujen rakentamiseen, opetukseen ja opiskelijoiden lainamahdollisuuksiin.
- Asuminen ja kaupunkikehitys: Department of Housing and Urban Development (HUD) laajensi liittovaltion roolia kaupunkien ja asuntopolitiikan tukemisessa.
- Kulttuuri ja media: julkisen yleisradiotoiminnan tukeminen ja Public Broadcasting Act (1967) sekä taiteen ja kulttuurin tukeminen.
- Maahanmuuttopolitiikka: vuoden 1965 maahanmuutto- ja kansalaisuuslaki, joka poisti monia aiempia rotuun ja alkuperään perustuneita rajoituksia.
Johnson allekirjoitti myös merkittäviä kansalaisoikeuslakeja: vuoden 1964 kansalaisoikeuslaki (segregaation ja syrjinnän kieltäminen julkisissa tiloissa ja työpaikoilla), vuoden 1965 äänioikeuslaki (vaalilistojen ja äänestyksen esteiden poistaminen etenkin etelässä) ja vuoden 1968 kansalaisoikeuslaki (asuntojen syrjinnän kieltäminen). Johnsonin henkilökohtaiset vakaumukset kansalaisoikeuskysymyksissä olivat merkittävä voimavara lainsäädännön läpiviennissä, mutta ne myös riitasivat häntä monien etelävaltioiden valkoisten demokraattien kanssa.
Ulkopolitiikka ja Vietnam
Johnsonin ulkopolitiikan pääprioriteettina oli kylmän sodan aikana kommunismin etenemisen pysäyttäminen. Vuonna 1964 kongressi hyväksyi Tonkininlahden päätöslauselman, joka antoi presidentille laajat valtuudet käyttää sotilaallista voimaa Kaakkois-Aasiassa. Tämän jälkeen Yhdysvaltain rooli Vietnamin sodassa kasvoi nopeasti: sotilasneuvonantajien ja erikoisjoukkojen lisäksi lähetettiin suuria määrin taistelujoukkoja sekä käynnistettiin laajoja ilmaoperaatioita, kuten Operation Rolling Thunder. Yhdysvaltain joukkojen määrä Vietnamissa kasvoi kymmeniätuhansista, huipentaen yli puoleen miljoonaan sotilaaseen. Sodassa kuoli yli 58 000 amerikkalaista sotilasta; lisäksi seurauksena oli laajat siviiliuhrit ja mittavat pommitukset (yli miljoonien tonnien mittaluokassa), ja käytettiin myrkyllisiä torjunta-aineita kuten Agent Orange.
Vuoden 1968 Tet-hyökkäys oli käännekohta julkisessa mielipiteessä: vaikka hyökkäykset olivat sotilaallisesti kalliita Pohjois-Vietnamille ja Vietcongille, ne osoittivat sodan jatkuvuuden ja vähensivät kotimaista tukea. Laajat mielenosoitukset ja sodan vastustuksen kasvu sekä kotimaan yhteiskunnalliset levottomuudet painoivat Johnsonin kannatusta.
Sisäpoliittinen ilmapiiri ja yhteiskunnalliset levottomuudet
Johnsonin kaudella Yhdysvaltain sisäpolitiikka oli voimakkaassa muutoksessa. 1960-luvun puolivälissä tapahtuneet mielenosoitukset ja rotusorron vastaiset liikkeet johtivat sekä laajaan edistykseen että vakaviin levottomuuksiin (esim. Wattsin mellakat 1965 ja useita muita kaupunkimellakoita 1960-luvun lopulla). Johnson nimitti Kerner-komission tutkimaan rotusyrjinnän ja mellakoiden syitä; komissio varoitti, että maa oli jakautumassa kahdeksi erilliseksi yhteiskunnaksi.
1968: vetäytyminen, vaalit ja eläkkeelle siirtyminen
Vuoden 1968 presidentinvaaleissa Johnson ilmoitti yllättäen maaliskuussa, ettei hän hakeisi uudelleen presidentinvaalia, osin siksi, että Vietnamin sota ja sisäpoliittinen jako heikensivät hänen asemiaan. Hän myös kärsi poliittisesti siitä, että ei menestynyt hyvin New Hampshiren esivaaleissa ja että demokraattinen puolue oli sisäisesti jakautunut. Vuoden 1968 vaalit voitti lopulta republikaanien ehdokas Richard Nixon. Johnson palasi Teksasiin ja vietti viimeiset vuotensa yksityiselämässä, kunnes kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1973.
Perintö ja arviointi
Historiantutkijat pitävät Johnsonia yhtäältä erittäin onnistuneena sisäpolitiikan tekijänä: hänen kautensa toi pysyviä muutoksia kansalaisoikeuksiin, terveydenhuoltoon (Medicare/Medicaid), koulutukseen ja köyhyyden vähentämiseen liittyviin ohjelmiin. Useat Great Societyn hankkeet jatkuvat yhä ja tukivat laajaa liittovaltion roolia sosiaali- ja koulutuspolitiikassa. Toisaalta Johnsonin perintöä varjostaa voimakkaasti hänen roolinsa Vietnamin sodan eskaloimisessa — sota aiheutti valtavan inhimillisen kärsimyksen ja jakoi Yhdysvaltain yhteiskuntaa syvästi. Johnson tunnettiin myös yksityiskohtien hallitsemisesta ja vaikuttavasta neuvottelutyylistä, jota kutsuttiin usein "Johnson Treatmentiksi".
Kaiken kaikkiaan Lyndon B. Johnsonin presidenttikausi on monitasoinen: se edustaa modernin liberalismin huippukautta sisäpolitiikassa samalla, kun ulkopoliittiset päätökset, erityisesti Vietnamissa, aiheuttivat pitkiä ja kiistanalaisia seurauksia.
Varhainen elämä
Johnson syntyi Teksasissa. Hänen isänsä oli poliitikko, joka oli työskennellyt Texasin osavaltion hallituksessa. Nuorena aikuisena hän toimi opettajana. Hänet valittiin edustajainhuoneeseen vuonna 1937 ja sen jälkeen senaattiin vuonna 1948. Hän voitti senaatin vaalit vain 87 äänellä.
Poliittinen ura
Senaatissa Johnsonista tuli hyvin nopeasti vaikutusvaltainen, ja vuonna 1955 hänestä tuli senaatin johtaja, ja hän oli nuorin, joka oli koskaan ollut kyseisessä asemassa. Hän aloitti hienoja ohjelmia yleisölle. Asiaa auttoi se, että hän tunsi muut senaattorit hyvin ja pystyi usein taivuttelemaan heidät tukemaan hänen ideoitaan. Vuonna 1960 hän pyrki presidentiksi, mutta kilpailussa siitä, ketä demokraatit tukisivat, hän hävisi John F. Kennedylle. Kennedy valitsi sitten Johnsonin varapresidenttiehdokkaaksi. Kennedy voitti vaalit niukasti ja Johnsonista tuli varapresidentti. Kuten useimmat varapresidentit, Johnson ei pitänyt työstään. Se antoi hänelle liian vähän valtaa.
Lyndon B. Johnson tunnettiin hyvin henkilönä, joka pystyi taivuttelemaan kongressin muut lainsäätäjät hyväksymään lakeja. Saadakseen lisää tukea ideoilleen hän usein väänsi muita poliitikkoja kädestä (eli hän uhkasi heitä, jos he eivät olleet hänen kanssaan samaa mieltä).
Puheenjohtajuus, 1963-69
Johnson tuli presidentiksi Kennedyn murhan jälkeen. Hän päätti Kennedyn presidenttikauden loppuun, ja vuonna 1964 hän asettui ehdolle uudelleenvaaleissa ja voitti helposti Barry Goldwaterin. Johnson sai 61,1 prosenttia äänistä. Tämä on korkein prosenttiosuus äänistä, jonka kukaan presidentiksi pyrkivä on voittanut sitten vuoden 1820.
Johnson aloitti "sodan köyhyyttä vastaan". Hän loi Great Society -ohjelman (sarja hallituksen ohjelmia, joiden tarkoituksena oli parantaa maan elintasoa). Näihin ohjelmiin kuuluvat julkinen yleisradiotoiminta, ympäristönsuojelu, Medicare (vanhusten terveydenhuolto), Medicaid (köyhien terveydenhuolto). Hän tuki afroamerikkalaisten kansalaisoikeuksia ja jatkoi siitä, mihin Kennedy jäi, antaen heille vapauden. Vuonna 1965 annettu äänioikeuslaki (Voting Rights Act) antoi hallitukselle valtuudet estää heitä olemasta vailla äänioikeutta. Verrattuna Kennedyn heikkoon suhteeseen kongressiin Johnson pystyi vakuuttamaan poliitikot tukemaan joitakin samoja politiikkoja, joita he vastustivat Kennedyn aikana.
Samaan aikaan Johnson lisäsi Yhdysvaltojen osallistumista Vietnamin sotaan. Johnson lisäsi sotilaiden määrää Vietnamissa 16 000:sta 500 000:een pysäyttääkseen Vietkongin (kommunistikapinalliset Etelä-Vietnamissa). Vuosien mittaan Johnsonista tuli yhä epäsuositumpi, kun sota jatkui ilman, että sen loppua oli näkyvissä. Vuoteen 1968 mennessä Vietnamissa kuoli joka kuukausi lähes 1000 amerikkalaissotilasta, eikä vihollista ollut vieläkään voitettu. Maaliskuussa 1968 Johnson ilmoitti, ettei hän aio asettua ehdolle uudelleenvaaleissa.
Presidenttikauden jälkeinen aika, 1969-73
Johnsonin aika presidenttinä päättyi 20. tammikuuta 1969. Hän palasi takaisin Teksasiin asumaan tilalleen Stonewalliin. Hän alkoi polttaa taas savukkeita ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1955, ja hänen terveytensä heikkeni nopeasti. Hän alkoi kärsiä sydänkohtauksista, jotka myöhemmin johtivat hänen kuolemaansa.
Kuolema, hautajaiset ja perintö
Johnson kuoli tilallaan 22. tammikuuta 1973 64-vuotiaana sydänkohtaukseen. Johnsonille järjestettiin valtiolliset hautajaiset, ja viimeiset toimitukset pidettiin 25. tammikuuta. Hautajaiset pidettiin National City Christian Churchissa Washingtonissa.
Vietnamin katastrofista huolimatta historioitsijat pitävät Johnsonia edelleen hyvänä presidenttinä sen vuoksi, mitä hän saavutti kansalaisoikeuksien alalla. Vuonna 1973 Houstonissa sijaitseva miehitettyjen avaruusalusten keskus nimettiin uudelleen Lyndon B. Johnsonin avaruuskeskukseksi.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Lyndon Baines Johnson?
V: Lyndon Baines Johnson (usein LBJ) oli yhdysvaltalainen poliitikko, joka toimi Yhdysvaltain 36. presidenttinä vuosina 1963-1969. Hän oli myös Yhdysvaltain edustaja, Yhdysvaltain senaattori ja senaatin enemmistöjohtaja ennen presidentiksi tuloaan.
Kysymys: Missä Lyndon Baines Johnson syntyi?
V: Lyndon Baines Johnson syntyi Stonewallissa, Texasissa.
K: Mitä hän teki ennen kuin hänestä tuli poliitikko?
V: Ennen kuin hänestä tuli poliitikko, Lyndon Baines Johnson työskenteli lukion opettajana.
K: Miten LBJ:stä tuli Yhdysvaltojen presidentti?
V: LBJ:stä tuli Yhdysvaltain presidentti, kun presidentti John F. Kennedy murhattiin marraskuussa 1963 ja hän astui virkaan tämän seuraajana.
K: Mitä sisäpolitiikkaa LBJ toteutti presidenttikautensa aikana?
V: Lyndon Baines Johnson toteutti presidenttikautensa aikana useita sisäpoliittisia toimia, muun muassa suuren yhteiskunnan (Great Society) perustamisen, johon kuului kansalaisoikeuksien, julkisen yleisradiotoiminnan, Medicare- ja Medicaid-ohjelmien, koulutuksen ja taiteen tukemisen, kaupunkien ja maaseudun kehittämisen sekä julkisten palvelujen laajentaminen, vuoden 1964 kansalaisoikeuslain hyväksyminen, vuoden 1965 äänioikeuslain hyväksyminen, vuoden 1968 kansalaisoikeuslain hyväksyminen, köyhyyden vastaisen sodan käynnistäminen, vuoden 1965 korkeakoulutusta koskevan lain (Higher Education Act of 1965) allekirjoittaminen, jolla luotiin liittovaltion opintolainat, vuoden 1965 maahanmuutto- ja kansalaisuuslain allekirjoittaminen, jota käytetään yhä nykyäänkin Yhdysvaltojen maahanmuuttopolitiikassa.
Kysymys: Mitä ulkopoliittisia aloitteita LBJ priorisoi presidenttikautensa aikana?
V: Presidenttikautensa aikana Lyndon Baines Johnson asetti etusijalle marxilais-leninististen hallitusten laajenemisen estämisen saamalla kongressin hyväksymään Tonkininlahden päätöslauselman, joka johti Yhdysvaltojen lisääntyneeseen osallistumiseen Vietnamin sotaan, mikä johti siihen, että sinne lähetettiin lisää amerikkalaisia sotilaita ja kuoli vietnamilaisia siviilejä Yhdysvaltojen sotilastoimien, kuten yli 7 miljoonan tonnin räjähdysainepommien pudottamisen Vietnamin ylle ja myrkyllisen rikkakasvien torjunta-aineen, Agent Orange:n, käytön, vuoksi.
Kysymys: Miksi LBJ:n perintö on kiistanalainen?
V: LBJ:n perintö on kiistanalainen, koska vaikka historioitsijat arvostavat häntä korkealle kansalaisoikeuksien edistämisestä, terveydenhuollon ja hyvinvoinnin edistämisestä sisäpolitiikassa, häntä arvostellaan voimakkaasti Vietnamin sodan kiihdyttämisestä, joka johti 58 220 amerikkalaisen sotilaan kuolemaan.
