George Corley Wallace (25. elokuuta 1919 – 13. syyskuuta 1998) oli yhdysvaltalainen poliitikko, joka nousi yhdeksi 1900-luvun Yhdysvaltain kiistanalaisimmista julkisen elämän hahmoista. Hän toimi Alabaman kuvernöörinä useaan otteeseen (ensimmäinen kausi 1963–1967) ja pyrki useita kertoja Yhdysvaltain presidentiksi (aktiivisesti kampanjoimassa mm. vuosina 1964, 1968 ja 1976).

Varhainen elämä ja ura

Wallace syntyi Clio-nimisessä pikkukaupungissa Alabamassa. Hän opiskeli oikeustiedettä ja teki oikeusalan töitä ennen poliittista uraa. Poliittinen urakehitys alkoi, kun hän 33-vuotiaana pyrki piirikunnan tuomariksi; myöhemmin hän toimi muun muassa valtion oikeusviranomaisena ja valittiin Alabaman kuvernööriksi. Hän oli alun perin demokraatti ja pysyi pitkään Demokraattisen puolueen piirissä, vaikka teki myös itsenäisempiä puoluevalintoja presidenttikampanjoissaan.

Kuvernöörinä ja rotuerottelua koskevat näkemykset

Kuvernöörinä Wallace tuli laajalti tunnetuksi jyrkästä ja populistisesta tyylistään sekä voimakkaasta vastustuksestaan mustien ja valkoisten erottelua purkaneille liikkeille. Hän käytti retoriikkaa, joka pyrki vetoamaan moniin etelävaltioiden äänestäjiin ja sai osakseen sekä laajaa suosiota että ankaraa kritiikkiä. Wallacea on muistettu erityisesti hänen kannastaan segregaatiosta, jonka vuoksi hänestä tuli kansallisen keskustelun symboli aikana, jolloin Yhdysvaltain eteläosissa tapahtui suuria muutoksia kansalaisoikeuksien saralla.

Presidentinvaalit ja 1968:n kolmas tie

  • 1964: Wallace osallistui demokraattiseen esivaalikilpailuun, mutta ei noussut ehdokkaaksi.
  • 1968: hän erosi osittain demokraateista ja kampanjoi Amerikan puolueen (American Independent Party) kautta, jolloin hänen retoriikkansa ja liikehdintänsä tavoittivat merkittävän osan äänestäjistä Etelävaltioissa; kampanja oli menestys alueellisesti ja vaikutti poliittiseen maisemaan.
  • 1976: Wallace palasi mukaan demokraattien piirissä pyrkien puolueen presidenttiehdokkaaksi, mutta ei saanut valtakunnallista ehdokkuutta.

Nämä presidenttipyrkimykset osoittivat Wallacelle laajempaa kansallista vetovoimaa kuin pelkkä osavaltiotason suosio, mutta samalla ne syvensivät kiistoja hänen asemastaan kansakunnan poliittisella kentällä.

Murhayritys ja seuraukset

Wallacea ammuttiin vakavasti presidentinvaalikampanjan yhteydessä 15. toukokuuta 1972 Laurelissa, Marylandissa. Hyökkäyksen seurauksena hän kärsi vakavista vammoista ja joutui liikuntaelimistöltään pysyvästi sairaselinjaiseksi; hän vietti loppuosa elämästään osittain tai kokonaan pyörätuolissa. Vamma vaikutti hänen terveydentilaansa ja julkiseen toimintaansa monin tavoin.

Myöhemmät vuodet ja kuolema

1970-luvun loppu- ja 1980-luvuilla Wallace muuttui osin julkisissa kannanotoissaan: hän ilmoitti useaan otteeseen katuvansa aiempaa rotuerottelun kannatteluaan ja pyrki sovinnollisempaan retoriikkaan, esiintyen myös julkisesti sovinnon ja anteeksipyynnön sävyissä. Wallace palasi vielä Alabaman kuvernööriksi myöhempinä vuosina ja säilytti vaikutusvaltaa osavaltion politiikassa.

Wallace kuoli 13. syyskuuta 1998 79-vuotiaana selkäydintulehduksen aiheuttamaan sepsikseen. Hän oli ollut noin 26 vuotta pyörätuolissa ampumisen jälkeen.

Perintö

Wallacen poliittinen perintö on monisyinen ja kiistanalainen. Hän oli 1960-luvun rotuerottelua puolustavan liikkeen näkyvimpiä hahmoja, mutta myöhemmin hän myös jossain määrin etsi sovintoa ja myönsi virheitään. Historiallisesti Wallacea pidetään usein yhtenä suurista etelän populistisista johtajista, jonka toiminta vaikutti paitsi Alabaman myös kansalliseen poliittiseen kehitykseen ja puoluekentän muuttumiseen seuraavilla vuosikymmenillä.