1900-luvun filosofia: keskeiset suuntaukset, ideat ja ajattelijat

Tutustu 1900-luvun filosofiaan: keskeiset suuntaukset, tärkeimmät ideat ja vaikuttavat ajattelijat selkeästi ja ytimekkäästi.

1900-luvun filosofia kattaa ajattelijat, jotka ovat kirjoittaneet ja tuottaneet filosofisia ajatuksia 1900-luvulla. Tieteen menestyksen sekä matematiikan ja muiden tieteenalojen edistyksen myötä esitettiin uusia tapoja ajatella ongelmia. Filosofia muuttui vuoden 1900 jälkeen ammattimaisemmaksi. Filosofit jakautuivat vähitellen kahteen pääfilosofian lajiin:

Keskeiset suuntaukset

• Analyyttinen filosofia — korostaa kielen ja käsitteiden selkeyttä, loogista analyysia ja tieteen metodien soveltamista filosofisiin kysymyksiin. Keskeisiä teemoja ovat kielifilosofia, tietoteoria ja metafysiikan kieltäminen tai uudelleenmuotoilu.
• Mantereellinen filosofia (continental) — kattaa moninaisia suuntia kuten fenomenologian, eksistentialismin, hermeneutiikan, strukturalismin ja poststrukturalismin. Painopiste on ihmiskokemuksen, historiallisuuden ja kulttuuristen merkitysten tulkitsemisessa.
• Looginen positivismi — korosti tieteellistä verifioitavuutta ja kielitieteellistä puhdistusta; vaikutti erityisesti filosofian ja tieteen rajankäyntiin.
• Fenomenologia ja eksistentialismi — Husserlin kuvaileva lähestymistapa, Heideggerin ja Sartren eksistenssin ja vapauden korostus sekä tietoisuuden ja olemisen pohdinta.
• Filosofia ja tiede — 1900-luvulla syntyi oma filosofinen tutkimus tieteen luonteesta (Popper, Kuhn, Lakatos, Feyerabend) ja matematiikan ja logiikan perustojen tutkimus (Gödel, Tarski).
• Kriittinen teoria ja marxilainen perintö — Frankfurtin koulukunta, joka yhdisti marxilaisen yhteiskuntakritiikin kulttuurintutkimukseen ja ideologian analyysiin.
• Pragmaattinen perinne — Yhdysvalloista lähtöisin, käytännön seuraukset ja demokratian arvot näkyvät Deweyn ja myöhempien pragmatistien ajattelussa.
• Filosofinen kieliteoria ja ordinary language -suuntaus — kielessä esiintyvien merkitysten, käyttöjen ja arkikielen tarkastelu (Wittgensteinin myöhäistuotanto, Austin, Ryle).
• Poststrukturalismi ja dekonstruointi — rakenteiden, subjektin ja vallan uusi tulkinta (Derrida, Foucault) sekä psykoanalyysin vaikutus (Lacan).
• Uudet etiikan suuntaukset — sosiaalinen oikeudenmukaisuus (Rawls), libertarismi (Nozick), hyve-etiikan uudelleenkäynnistys (Anscombe, MacIntyre) ja feministinen etiikka.

Merkittävät ajattelijat (esimerkkejä)

• Analyyttinen perinne: Bertrand Russell, G.E. Moore, Ludwig Wittgenstein (varhaisempi ja myöhäisempi vaihde), Rudolf Carnap, W.V.O. Quine, Gilbert Ryle, J.L. Austin, Donald Davidson, Hilary Putnam, Saul Kripke.
• Loogisen ja matemaattisen perustan tutkijat: Kurt Gödel, Alfred Tarski, David Hilbert, Alan Turing.
• Filosofiaa ja tieteen teoriaa: Karl Popper, Thomas Kuhn, Imre Lakatos, Paul Feyerabend.
• Fenomenologia ja eksistentialismi: Edmund Husserl, Martin Heidegger, Jean-Paul Sartre, Maurice Merleau-Ponty, Simone de Beauvoir.
• Kriittinen teoria ja marxismi: Max Horkheimer, Theodor Adorno, Herbert Marcuse, Jürgen Habermas, Louis Althusser.
• Poststrukturalismi ja dekonstruktio: Jacques Derrida, Michel Foucault, Jacques Lacan.
• Poliittinen ja moraalifilosofia: John Rawls, Robert Nozick, Isaiah Berlin, Hannah Arendt.
• Pragmatismi ja amerikkalainen perinne: John Dewey, William James (vaikutus jatkui 1900-luvulla), Charles Sanders Peirce; myöhemmin Richard Rorty.
• Feminismi ja postkoloniaalisuus: Simone de Beauvoir, Julia Kristeva, Frantz Fanon, Gayatri Spivak (myöhäisempi 1900-lopun ajattelu).

Keskeiset ideat ja vaikutukset

• Kielten kääntö: Filosofian painopiste siirtyi monin paikoin kielen analyysiin — kuinka kielen rakenteet muovaavat filosofisia ongelmia ja ratkaisuehdotuksia.
• Tiede ja filosofia: Tieteellinen maailmankuva ja sen kriittinen arviointi muokkasivat epistemologiaa ja metodologista ajattelua; kysymykset paradigmoista ja tieteellisestä edistymisestä olivat keskeisiä.
• Yksilön ja yhteisön kysymykset: Eksistenssi, autonomia, vapaus ja vastuu nousivat eettisen ja poliittisen filosofian keskiöön erityisesti sodan ja totalitarismin kokemusten jälkeen.
• Historiallinen ja kulttuurinen konteksti: Hermeneutiikka ja kritiikki korostivat tulkinnan sidonnaisuutta aikaan, kieleen ja valtasuhteisiin.
• Erikoistuminen ja ammattimaistuminen: Filosofiasta tuli yhä erikoistuneempi akateeminen ala; eri alojen rajat (filosofia, kielitiede, psykologia, sosiologia) alkoivat risteytyä.

Perintö ja nykypäivä

1900-luvun filosofiset suuntaukset ovat muovanneet nykyaikaista ajattelua monella tasolla: kielianalyysin perinne vaikuttaa edelleen kielifilosofiaan ja logiikkaan, fenomenologia ja hermeneutiikka elävät etenkin humanistisissa tieteissä, ja kriittiset teoriat sekä poststrukturalismi ovat muokanneet sosiaalisten tieteiden ja kulttuurintutkimuksen käsitteistöä. Lisäksi filosofian rajat tieteen, teknologian ja politiikan kanssa ovat yhä liukkaammat: tekoälyn, tieteen etiikan, ympäristöfilosofian ja ihmisoikeuskysymysten kaltaiset aiheet tuovat klassiset filosofiset kysymykset uudenlaisiin käytännön konteksteihin.

1900-luvun filosofiaa leimaa monimuotoisuus: ei ole yhtä yksittäistä ”voittanutta” suuntausta, vaan useat kilpailevat ja dialogissa olevat perinteet ovat yhdessä luoneet rikkaan ja moniäänisen filosofisen kentän, joka jatkuu ja kehittyy edelleen 2000-luvulla.

Hae kirjaimella