Ludwig Wittgenstein – logiikan, kielen ja mielenfilosofian ajattelija

Ludwig Wittgenstein — syväluotaus logiikkaan, kielen ja mielenfilosofiaan. Elämä, Tractatus ja Filosofiset tutkimukset sekä vaikutus analyyttiseen filosofiaan.

Ludwig Josef Johann Wittgenstein ([luːtvɪç ˈjoːzɛf ˈjoːhan ˈvɪtgənʃtaɪn] saksaksi) (26. huhtikuuta 1889 - 29. huhtikuuta 1951) oli itävaltalainen filosofi. Hän työskenteli pääasiassa logiikan perusteiden, matematiikan filosofian, mielenfilosofian ja kielifilosofian parissa. Häntä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä filosofeista.

Wittgensteinin varhaisvuodet suuntautuivat teknisiin opintoihin: hän opiskeli alun perin rakennustekniikkaa ja suunnittelua, mutta siirtyi nopeasti filosofian pariin. Merkittävä käänne tuli, kun hän tutustui Bertrand Russelliin ja Gottlob Fregeseen sekä heidän loogiseen perinteeseensä; tämä vaikutti ratkaisevasti hänen omien filosofisten kysymyksiensä muotoutumiseen. Wittgenstein palveli ensimmäisessä maailmansodassa, ja sodan kokemukset sekä tuona aikana tehdyt kirjoitukset muovasivat hänen ajatteluaan.

Teokset ja ajattelun kehitys

Elinaikanaan Wittgenstein julkaisi vain yhden laajemman teoksen, Tractatus Logico-Philosophicus, jossa hän esitti kielen ja todellisuuden välisestä suhteesta oman, tiiviin teoriansa. Tractatus sisältää muun muassa niin kutsutun kuvateorian kielestä: lauseet ovat maailmasta tehtyjen kuvien tai mallien kaltaisia, ja kielen merkitys määräytyy sen suhteesta tosiasioihin. Teos pyrkii myös osoittamaan, mitkä lauseet ovat järkeviä ja mitä kielen piiriin kuuluvaa voidaan sanoa, minkä seurauksena teoksen kuuluisa johdantoajatus on suomeksi usein siteerattu muotoon: "Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava." Tractatus vaikutti voimakkaasti loogiseen positivismiin ja analyyttiseen filosofiaan.

Myöhemmin Wittgenstein palasi monilta osin Tractatuksen ajatuksista ja kehitti toisenlaista lähestymistapaa kieleen ja merkitykseen. Hänen jälkeensä julkaistut tekstit, etenkin postuumiisti ilmestynyt Filosofiset tutkimukset, muuttivat tapaa, jolla monet filosofit ymmärtävät kielen toimintaa. Tärkeimpiä myöhemmän vaiheensa ajatuksia ovat:

• Merkitys on käyttöä: sanojen merkitys ei määräydy pelkästään niiden viittaamisen tai sisäisten esitysten kautta, vaan kielenkäytön käytännöistä ja sosiaalisista konteksteista.
• Kielipelit: kieli muistuttaa moninaisten sääntöjen ja toimintojen joukkoa; eri käyttötarkoitukset muodostavat eri "pelejä", joilla on omat sääntönsä.
• Perhesamanlaisuus: käsitteillä ei aina ole yhtä yksittäistä yhteistä ominaisuutta, vaan niiden väliset yhteydet ovat tavalla tai toisella lomittuneita ja päällekkäisiä, kuten sukujen jäsenillä on yhteneväisyyksiä verkostossa.
• Yksityisen kielen argumentti: Wittgenstein kritisoi ajatusta täysin yksityisestä kielestä, joka olisi ymmärrettävissä vain yksittäiselle ihmiselle ilman yhteisiä normatiivisia kriteerejä.

Ura, opetus ja persoonallisuus

Wittgenstein toimi opettajana ja yliopisto-opettajana eri vaiheissa elämäänsä ja oli tunnettu vaativasta, usein ristiriitaisestakin persoonastaan. Hän vaikutti opettajana sekä Cambridgeen että opiskelijoihinsa laajemmin; luennot, muistiinpanot ja myöhemmin julkaistut kokoelmat (esimerkiksi niin kutsutut Sininen ja Ruskea kirja, sekä lukuisat jälkikäteen kootut huomautukset) levittivät hänen vaikutustaan laajasti. Wittgensteinin kirjoitustyyli vaihteli varhaisessa vaiheessa aforistisesta, loogisesta muodosta myöhäisessä vaiheessa tutkivampaan, keskustelevaan ja käytännön esimerkein havainnollistavaan tyyliin.

Vaikutus ja perintö

Wittgensteinin ajattelulla on ollut suuri vaikutus erityisesti analyyttiseen filosofiaan, kielifilosofiaan, mielenfilosofiaan ja loogiseen teoriaan. Hänen työnsä on vaikuttanut myös kielitieteeseen, kognitiotieteisiin ja pedagogiikkaan, kun tutkijat ovat ottaneet hänen painotuksensa kielen käytön sosiaalisesta luonteesta huomioon. Wittgensteinin vaikutus näkyy sekä Tractatus-vaiheen tiukassa logiikan korostuksessa että myöhempien teosten painotuksessa arkipäivän kielen tutkimiseen.

Ennen kuolemaansa 62-vuotiaana Wittgenstein oli julkaissut vain Tractatus Logico-Philosophicus -teoksen. Hänen toinen kirjansa Filosofiset tutkimukset julkaistiin pian hänen kuolemansa jälkeen. Molempia teoksia pidetään erittäin tärkeinä analyyttisen filosofian kannalta. Lisäksi hänen luentomateriaalinsa ja jälkikäteen koottunsa on vaikuttanut voimakkaasti 1900-luvun loppupuolen ja 2000-luvun alun filosofiseen keskusteluun.

Life

Ludwig Wittgenstein syntyi Wienissä 26. huhtikuuta 1889 Karl ja Leopoldine Wittgensteinille. Hän oli nuorin kahdeksasta lapsesta ja syntyi yhteen Itävallan-Unkarin keisarikunnan merkittävimmistä ja varakkaimmista perheistä. Hänen isänsä vanhemmat, Hermann Christian ja Fanny Wittgenstein, syntyivät juutalaisperheisiin, mutta kääntyivät myöhemmin protestanttilaisuuteen ja sulautuivat 1850-luvulla Saksista Wieniin muutettuaan Wienin protestanttiseen ammattiluokkaan. Ludwigin isästä, Karl Wittgensteinista, tuli teollisuusmies, joka teki omaisuuden raudan ja teräksen alalla. Ludwigin äiti Leopoldine, syntyjään Kalmus, oli Nobel-palkitun Friedrich von Hayekin täti. Huolimatta Kaarlin protestanttisuudesta ja siitä, että Leopoldinen isä oli juutalainen, Wittgensteinin lapset kastettiin roomalaiskatolilaisiksi - äidin isoäidin uskontokuntaan - ja Ludwig sai kuolemansa jälkeen roomalaiskatoliset hautajaiset. Wittgenstein oli homoseksuaali.

Wittgenstein alkoi opiskella konetekniikkaa. Tutkimustyönsä aikana hän kiinnostui matematiikan perusteista, erityisesti luettuaan Bertrand Russellin teoksen Principles of Mathematics ja Gottlob Fregen teoksen Grundgesetze. Vuonna 1911 Wittgenstein vieraili Fregen ja Russellin luona ja keskusteli heidän kanssaan pitkään filosofiasta. Hän teki suuren vaikutuksen Russelliin ja alkoi työskennellä logiikan ja matemaattisen logiikan perusteiden parissa. Russell näki Wittgensteinissa seuraajan, joka jatkaisi hänen työtään.

Traktaatti

Ensimmäisen maailmansodan aikana Wittgenstein palveli armeijassa ja kehitti logiikkaansa. Hän otti mukaan eettisiä näkökohtia. Kesällä 1918 hän sai tietää, että hänen ystävänsä David Pinsent oli kuollut lento-onnettomuudessa. Wittgenstein masentui ja ajatteli itsemurhaa. Hän lähti asumaan Paul-setänsä luokse, jossa hän sai Tractatuksen valmiiksi. Yksikään kustantaja ei ottanut sitä vastaan, mutta Russell ymmärsi, että kyseessä oli filosofisesti merkittävä teos, ja kirjoitti siihen johdannon. Wittgenstein ei pitänyt siitä, koska hänen mielestään Russell ei ollut ymmärtänyt kirjaa. Lopulta Wilhelm Ostwaldin aikakauslehti Annalen der Naturphilosophie painatti saksankielisen painoksen vuonna 1921, ja Routledgen Kegan Paul painatti kaksikielisen painoksen Russellin johdannolla vuonna 1922.

Traktaatin jälkeiset vuodet

Koska Wittgenstein katsoi, että Tractatus oli ratkaissut kaikki filosofian ongelmat, hän jätti filosofian ja palasi Itävaltaan kouluttautumaan kansakoulunopettajaksi. Wittgensteinilla oli epärealistisia odotuksia opettamiaan maalaislapsia kohtaan, eikä hänellä ollut juurikaan kärsivällisyyttä niitä lapsia kohtaan, joilla ei ollut lahjaa matematiikkaan. Hän sai kuitenkin hyviä tuloksia kiinnostuneiden lasten, erityisesti poikien, kanssa. Hänen ankarat kurinpitomenetelmänsä johtivat erimielisyyksiin joidenkin oppilaiden vanhempien kanssa, ja lopulta hän irtisanoutui virastaan ja palasi Wieniin tuntien epäonnistuneensa koulunopettajana.

Luoputtuaan opettajan työstä Wittgenstein työskenteli puutarhurin apulaisena Wienin lähellä sijaitsevassa luostarissa ja työskenteli sitten arkkitehti Paul Engelmannin kanssa. Tämä älyllinen työ palautti Wittgensteinin mielialaa huomattavasti.

Vuosina 1925-1928 hän asui sisarensa Margaretin luona Wienissä, jossa tämä oli rakentamassa taloa. Wittgenstein ja arkkitehti Paul Engelmann rakensivat talon yhdessä, ja vaikka he eivät koskaan asuneet siinä, "Haus Wittgenstein" on edelleen pystyssä Wienissä.

Tämän työn loppupuolella Moritz Schlick, yksi vastaperustetun Wienin piirin johtohahmoista, otti yhteyttä Wittgensteiniin. Tämä kontakti stimuloi Wittgensteinia älyllisesti ja herätti hänen kiinnostuksensa filosofiaa kohtaan.

Paluu Cambridgeen

Vuonna 1929 hän päätti palata Cambridgeen. Rautatieasemalla häntä oli vastassa joukko Englannin suurimpia intellektuelleja. Hän sai kauhukseen tietää, että hän oli nyt yksi maailman tunnetuimmista filosofeista. Vuonna 1939 Wittgenstein nimitettiin Cambridgen filosofian oppituoliin.

Toisen maailmansodan aikana hän lähti Cambridgesta ja toimi vapaaehtoisena sairaalahuoltajana Guy's Hospitalissa Lontoossa ja laboratorioassistenttina Newcastle upon Tynen Royal Victoria Infirmaryssä.

Viimeiset vuodet

Wittgenstein erosi Cambridgen yliopistosta vuonna 1947 voidakseen keskittyä kirjoittamiseen. Kun hän vuonna 1949 sai tietää sairastavansa eturauhassyöpää, hän oli kirjoittanut suurimman osan aineistosta, joka julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen Philosophische Untersuchungen (Filosofiset tutkimukset) - teoksena, joka saattaa olla hänen tärkein teoksensa. Hän kuoli eturauhassyöpään Cambridgessa.

 
Hochreit 1920. Wittgenstein istuu sisarensa Helene Salzerin ja ystävänsä Arvid Sjögrenin välissä.  


"Ludwig Wittgensteinin haudalla Cambridgen Parish of the Ascension Burial Groundissa oli tänään 18 1 punnan kolikkoa. Alun perin - muutama päivä sitten - siellä oli neljä kolikkoa, jotka oli levitetty ympäriinsä, ja sitten viisi kolikkoa pienessä kasassa toisella puolella. Tänä aamuna siellä oli 15 siististi hänen nimensä alleviivattuna. Nyt niitä on kolme lisää, edelleen siististi rivissä. Vuosien varrella haudalle on laitettu lukuisia pieniä esineitä, kuten sitruuna, possupiirakka, herra Kiplingin kuppikakku ja buddhalainen rukouspyörä. Se kaikki on hyvin kiehtovaa."  

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli Ludwig Josef Johann Wittgenstein?

Kysymys: Milloin hän kuoli?

K: Mitä kirjoja hän julkaisi ennen kuolemaansa?

K: Mistä Tractatus Logico-Philosophicus kertoo?

K: Mitä muita teoksia hänelle on hänen kuolemansa jälkeen liitetty?

Hae kirjaimella