Ludwig Wittgenstein | itävaltalainen filosofi

Life

Ludwig Wittgenstein syntyi Wienissä 26. huhtikuuta 1889 Karl ja Leopoldine Wittgensteinille. Hän oli nuorin kahdeksasta lapsesta ja syntyi yhteen Itävallan-Unkarin keisarikunnan merkittävimmistä ja varakkaimmista perheistä. Hänen isänsä vanhemmat, Hermann Christian ja Fanny Wittgenstein, syntyivät juutalaisperheisiin, mutta kääntyivät myöhemmin protestanttilaisuuteen ja sulautuivat 1850-luvulla Saksista Wieniin muutettuaan Wienin protestanttiseen ammattiluokkaan. Ludwigin isästä, Karl Wittgensteinista, tuli teollisuusmies, joka teki omaisuuden raudan ja teräksen alalla. Ludwigin äiti Leopoldine, syntyjään Kalmus, oli Nobel-palkitun Friedrich von Hayekin täti. Huolimatta Kaarlin protestanttisuudesta ja siitä, että Leopoldinen isä oli juutalainen, Wittgensteinin lapset kastettiin roomalaiskatolilaisiksi - äidin isoäidin uskontokuntaan - ja Ludwig sai kuolemansa jälkeen roomalaiskatoliset hautajaiset. Wittgenstein oli homoseksuaali.

Wittgenstein alkoi opiskella konetekniikkaa. Tutkimustyönsä aikana hän kiinnostui matematiikan perusteista, erityisesti luettuaan Bertrand Russellin teoksen Principles of Mathematics ja Gottlob Fregen teoksen Grundgesetze. Vuonna 1911 Wittgenstein vieraili Fregen ja Russellin luona ja keskusteli heidän kanssaan pitkään filosofiasta. Hän teki suuren vaikutuksen Russelliin ja alkoi työskennellä logiikan ja matemaattisen logiikan perusteiden parissa. Russell näki Wittgensteinissa seuraajan, joka jatkaisi hänen työtään.

Traktaatti

Ensimmäisen maailmansodan aikana Wittgenstein palveli armeijassa ja kehitti logiikkaansa. Hän otti mukaan eettisiä näkökohtia. Kesällä 1918 hän sai tietää, että hänen ystävänsä David Pinsent oli kuollut lento-onnettomuudessa. Wittgenstein masentui ja ajatteli itsemurhaa. Hän lähti asumaan Paul-setänsä luokse, jossa hän sai Tractatuksen valmiiksi. Yksikään kustantaja ei ottanut sitä vastaan, mutta Russell ymmärsi, että kyseessä oli filosofisesti merkittävä teos, ja kirjoitti siihen johdannon. Wittgenstein ei pitänyt siitä, koska hänen mielestään Russell ei ollut ymmärtänyt kirjaa. Lopulta Wilhelm Ostwaldin aikakauslehti Annalen der Naturphilosophie painatti saksankielisen painoksen vuonna 1921, ja Routledgen Kegan Paul painatti kaksikielisen painoksen Russellin johdannolla vuonna 1922.

Traktaatin jälkeiset vuodet

Koska Wittgenstein katsoi, että Tractatus oli ratkaissut kaikki filosofian ongelmat, hän jätti filosofian ja palasi Itävaltaan kouluttautumaan kansakoulunopettajaksi. Wittgensteinilla oli epärealistisia odotuksia opettamiaan maalaislapsia kohtaan, eikä hänellä ollut juurikaan kärsivällisyyttä niitä lapsia kohtaan, joilla ei ollut lahjaa matematiikkaan. Hän sai kuitenkin hyviä tuloksia kiinnostuneiden lasten, erityisesti poikien, kanssa. Hänen ankarat kurinpitomenetelmänsä johtivat erimielisyyksiin joidenkin oppilaiden vanhempien kanssa, ja lopulta hän irtisanoutui virastaan ja palasi Wieniin tuntien epäonnistuneensa koulunopettajana.

Luoputtuaan opettajan työstä Wittgenstein työskenteli puutarhurin apulaisena Wienin lähellä sijaitsevassa luostarissa ja työskenteli sitten arkkitehti Paul Engelmannin kanssa. Tämä älyllinen työ palautti Wittgensteinin mielialaa huomattavasti.

Vuosina 1925-1928 hän asui sisarensa Margaretin luona Wienissä, jossa tämä oli rakentamassa taloa. Wittgenstein ja arkkitehti Paul Engelmann rakensivat talon yhdessä, ja vaikka he eivät koskaan asuneet siinä, "Haus Wittgenstein" on edelleen pystyssä Wienissä.

Tämän työn loppupuolella Moritz Schlick, yksi vastaperustetun Wienin piirin johtohahmoista, otti yhteyttä Wittgensteiniin. Tämä kontakti stimuloi Wittgensteinia älyllisesti ja herätti hänen kiinnostuksensa filosofiaa kohtaan.

Paluu Cambridgeen

Vuonna 1929 hän päätti palata Cambridgeen. Rautatieasemalla häntä oli vastassa joukko Englannin suurimpia intellektuelleja. Hän sai kauhukseen tietää, että hän oli nyt yksi maailman tunnetuimmista filosofeista. Vuonna 1939 Wittgenstein nimitettiin Cambridgen filosofian oppituoliin.

Toisen maailmansodan aikana hän lähti Cambridgesta ja toimi vapaaehtoisena sairaalahuoltajana Guy's Hospitalissa Lontoossa ja laboratorioassistenttina Newcastle upon Tynen Royal Victoria Infirmaryssä.

Viimeiset vuodet

Wittgenstein erosi Cambridgen yliopistosta vuonna 1947 voidakseen keskittyä kirjoittamiseen. Kun hän vuonna 1949 sai tietää sairastavansa eturauhassyöpää, hän oli kirjoittanut suurimman osan aineistosta, joka julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen Philosophische Untersuchungen (Filosofiset tutkimukset) - teoksena, joka saattaa olla hänen tärkein teoksensa. Hän kuoli eturauhassyöpään Cambridgessa.

 
Hochreit 1920. Wittgenstein istuu sisarensa Helene Salzerin ja ystävänsä Arvid Sjögrenin välissä.  


"Ludwig Wittgensteinin haudalla Cambridgen Parish of the Ascension Burial Groundissa oli tänään 18 1 punnan kolikkoa. Alun perin - muutama päivä sitten - siellä oli neljä kolikkoa, jotka oli levitetty ympäriinsä, ja sitten viisi kolikkoa pienessä kasassa toisella puolella. Tänä aamuna siellä oli 15 siististi hänen nimensä alleviivattuna. Nyt niitä on kolme lisää, edelleen siististi rivissä. Vuosien varrella haudalle on laitettu lukuisia pieniä esineitä, kuten sitruuna, possupiirakka, herra Kiplingin kuppikakku ja buddhalainen rukouspyörä. Se kaikki on hyvin kiehtovaa."