George Basil Cardinal Hume OSB, OM, MA, STL (2. maaliskuuta 1923 - 17. kesäkuuta 1999) oli brittiläinen roomalaiskatolisen kirkon prelaatti. Hän toimi Westminsterin arkkipiispana vuodesta 1976 ja Englannin ja Walesin katolisen piispainkokouksen puheenjohtajana vuodesta 1979 kuolemaansa saakka. Hume korotettiin kardinaaliksi vuonna 1976.
Benediktiinisen perinteen edustaja ja teologinen tausta: Hume oli benediktiinimunkki (OSB), ja hänen teologinen koulutuksensa näkyi sekä opetuksessa että johtamistavassa. Hänellä oli akateemisia pätevyyksiä (MA, STL), jotka tukivat hänen asemiaan kirkollisessa hallinnossa ja julkisessa toiminnassa. Humen lähestymistapa korosti rukousta, mietiskelyä ja yhteisöllisyyttä, mikä heijastui myös hänen piispallisessa työssään.
Johtajuus ja julkinen vaikutus: Arkkipiispana ja piispainkokouksen puheenjohtajana Hume oli katolisen kirkon merkittävä ääni Isossa-Britanniassa loppu‑20. vuosisadalla. Hän oli tunnettu rauhallisesta, myötätuntoisesta ja maltillisesta esiintymisestään, ja hän pyrki edistämään ekumeniaa sekä vuoropuhelua eri uskontokuntien välillä. Hume osallistui yhteiskunnalliseen keskusteluun muun muassa moraalisten ja sosiaalipoliittisten kysymysten yhteydessä ja kantoi usein esiin armon, oikeudenmukaisuuden ja sovinnon teemoja.
Rooli kansallisessa elämässä ja tunnustukset: Hume sai laajaa arvostusta myös kirkon ulkopuolella; hänen työskentelynsä ekumenian ja yhteiskunnallisen dialogin hyväksi teki hänestä arvostetun julkisen hahmon. Hänelle myönnettiin useita kunnianosoituksia, ja hänet tunnettiin arvovaltaisena neuvonantajana monille tahoille. Humen nimikirjaimiin kuuluu myös OM (Order of Merit), mikä korostaa palveluksen laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.
Perintö: Hume muistetaan empaattisena hengellisenä johtajana, joka kykeni puhumaan monenlaisille ihmisille ja edistämään sovintoa vaikeina aikoina. Hänen vaikutuksensa näkyy sekä kirkollisissa linjauksissa että laajemmassa brittiläisessä julkisessa elämässä. Kuolinpäivänsä 17. kesäkuuta 1999 jälkeen Humen muistoa kunnioitettiin laajasti ja hänen elämäntyötään arvosteltiin sekä kirkollisissa että maallisissa yhteyksissä.