Kaarle X

Varhainen elämä

Charles-Philippe syntyi vuonna 1757 Dauphin Louis Ferdinandin ja hänen vaimonsa Dauphine Marie Josèphen nuorimpana poikana Versaillesin palatsissa. Isoisänsä, hallitseva kuningas Ludvig XV, nimitti Kaarlen jo syntyessään Artois'n kreiviksi. Suvun nuorimpana miehenä Kaarle näytti epätodennäköiseltä, että hänestä koskaan tulisi kuningas.

Kaarlen isä kuoli vuonna 1765, jolloin Kaarlen vanhin elossa oleva veli Louis-Auguste (myöhempi Ludvig XVI) tuli seuraamaan isäänsä Dauphinina, joka oli ranskalainen vastine kruununprinssille tai kruununperilliselle. Kaarlen äiti Marie Josèphe ei koskaan toipunut miehensä menetyksestä, ja hän kuoli maaliskuussa 1767 tuberkuloosiin. Kaarle jäi yhdeksänvuotiaana orvoksi.

Koko 1770-luvun ajan Kaarle käytti rahaa tuhlailevasti. Hän keräsi valtavat velat (yhteensä 21 miljoonaa livreä), jotka Ludvig XVI maksoi hänen puolestaan 1780-luvun alussa. Myös heidän veljelleen Provencen komissaarille kertyi samansuuruisia velkoja, jotka Ludvig XVI myös maksoi pois.

Hänen poliittinen heräämisensä alkoi monarkian ensimmäisestä suuresta kriisistä vuonna 1786, jonka jälkeen hän johti taantumuksellista ryhmää Ludvig XVI:n hovissa. Artois'n kreivi kannatti aristokratian taloudellisten etuoikeuksien poistamista, mutta vastusti kirkon ja aateliston nauttimien sosiaalisten etuoikeuksien vähentämistä.

Ranskan vallankumouksen aikana ja sen jälkeen

Kun Ranskan vallankumoussodat syttyivät vuonna 1792, Kaarle pakeni Isoon-Britanniaan. Ison-Britannian ja Irlannin Yrjö III otti Artois'n kreivin lämpimästi vastaan ja antoi hänelle runsaat avustukset. Hän asui Edinburghissa ja Lontoossa rakastajattarensa Louise de Polastronin kanssa. Ludvig XVIII:n noustua Ranskan valtaistuimelle (1814) Kaarle palasi Ranskaan, jossa hän johti taantumuksen ultrakuninkaallista puoluetta.

Ranskan kuningas

Kaarlen ensimmäinen teko Ranskan kuninkaana oli kuninkaallisen korkeuden myöntäminen Bourbonien talon kadettihaaraan kuuluville serkuilleen, Orléaneille. Koska Orléansin herttua oli äänestänyt veljensä Ludvig XVI:n kuoleman puolesta, Ludvig XVIII oli inhonnut Orléansin sukua suuresti. Kaarle aikoi kuitenkin luoda sillä yhtenäisen Bourbonin talon. hänen hallituskautensa aikana harjoittamansa suosiminen roomalaiskatolista kirkkoa ja aristokratiaa kohtaan herätti suurta vastustusta, mikä johti heinäkuun vallankumoukseen vuonna 1830.

Heinäkuun vallankumous

Kaarle X uskoi vahvasti absolutismiin ja hylkäsi edeltäjänsä ja veljensä Ludvig XVIII:n laatiman Ranskan vapauksien peruskirjan. Heinäkuussa 1830 hän keskeytti lainsäätäjien toiminnan, rajoitti äänioikeutta ja rajoitti lehdistöä. Liberaalit ja radikaalit reagoivat voimakkaasti absoluuttiseen kuninkaaseen. Pariisissa vihaiset kansalaiset pystyttivät barrikadeja kapeiden katujen poikki. Toiset ampuivat sotilaita ja heittelivät kiviä ja kattotiiliä. Vallankumouksellinen trikolori liehui Notre Damen katedraalin torneissa. Kaarle joutui luopumaan vallasta. Hän lähti jälleen maanpakoon Britanniaan. Hänen seuraajakseen tuli hänen serkkunsa Louis-Philippe, Ranskan vallankumousta tukeneen Orléansin herttuan poika.

Kuolema

Kaarle sai koleran saapuessaan Italian Goriziaan. Hän kuoli 6. marraskuuta 1836. Kaupunkilaiset verhoilivat ikkunansa mustaan surunvalitteluksi. Kaarle haudattiin Fransiskaanien Kostanjevican luostarin Marian ilmestymiskirkkoon (nykyään Nova Goricassa, Sloveniassa).

Avioliitto ja sukupolvenvaihdos

Kaarle X avioitui 16. marraskuuta 1773 Savoijin prinsessa Maria Teresan, Sardinian Victor Amadeus III:n ja Espanjan Maria Antonian tyttären kanssa. Pariskunnalla oli neljä lasta:

1. Louis Antoine, Angoulêmen herttua (6. elokuuta 1775 - 3. kesäkuuta 1844) Louis Antoine d'Artois
2. Sophie d'Artois (5. elokuuta 1776 - 5. joulukuuta 1783) Sophie d'Artois (5. elokuuta 1776 - 5. joulukuuta 1783) Sophie d'Artois
3. Charles Ferdinand d'Artois, Berryn herttua (24. tammikuuta 1778 - 13. helmikuuta 1820) Charles Ferdinand d'Artois
4. Marie Thérèse d'Artois (1783)