Wulff on ollut CDU:n jäsen vuodesta 1975 lähtien. Vuosina 1978-1980 hän toimi Schülerunionin liittovaltion puheenjohtajana. Kyseessä oli kristillisdemokraatteihin liittynyt poliittinen lukiolaisten opiskelijajärjestö. Vuonna 1983 hänestä tuli Ala-Saksin Junge Unionin alueellinen puheenjohtaja. Vuonna 1986 hänet valittiin kotikaupunkinsa kaupunginvaltuutetuksi. Vuodesta 1984 lähtien hän on istunut CDU:n Ala-Saksin alueellisessa puoluevaltuustossa, jonka puheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 1994 lähtien.
Kristillisdemokraatit asettivat Wulffin pääministeriehdokkaaksi vuonna 1994. Suosittu viranhaltija Gerhard Schröder kuitenkin voitti. Neljän oppositiovuoden jälkeen vuoden 1998 vaalit toivat Wulffille uuden mahdollisuuden päästä pääministeriksi. Liittokansleri Helmut Kohlin johtama liittovaltion kristillisdemokraattinen puolue asetti Wulffin jälleen kerran ehdokkaaksi.
Wulff on ollut yksi CDU-puolueen neljästä varapuheenjohtajasta liittovaltiotasolla 7. marraskuuta 1998 lähtien. Hän on myös ollut Konrad Adenauer -säätiön hallituksen jäsen vuodesta 2003.
Vuoden 2003 osavaltiovaalit
Ala-Saksin osavaltio ilmoitti syvemmistä leikkauksista koulutukseen ja kunnallisiin palveluihin. Tämä loi pohjan vuoden 2003 vaalikampanjalle. Wulff lähti kisaan vaalien suosikkina. Kristillisdemokraatit, jotka olivat olleet poliittisessa erämaassa vuodesta 1990, palasivat valtaan lainsäädäntöneuvostossa saaden 48,3 prosenttia äänistä. Wulff vannoi virkavalansa pääministeriksi 4. maaliskuuta 2003 keskustaoikeistolaisten kristillisdemokraattien ja liberaalien vapaiden demokraattien (FDP) koalition johtajana.
Politiikat
Ministeri-puheenjohtajana Wulff on tehnyt useita uudistuksia. Näihin kuuluvat Ala-Saksin peruskoulujärjestelmän rakenneuudistus sekä poliisiviranomaisten määrän lisääminen. Kun Wulff astui virkaansa, Ala-Saksin osavaltiolla oli vakava budjettikriisi. Se oli seurausta vuosia jatkuneesta julkisen talouden alijäämästä. Julkisiin menoihin tehtiin kivuliaita leikkauksia, jotka toteutettiin huomattavaa poliittista vastustusta vastaan. Toimenpiteisiin sisältyi leikkauksia yliopistojen rahoitukseen ja sokeiden etuuksiin. Muut politiikat koskevat hallinnon uudistamista. Monet toimenpiteet ovat pysyneet kiistanalaisina.
Ennen vuoden 2005 liittopäivävaaleja Wulff oli mainittu mahdollisena ehdokkaana Saksan liittokanslerin virkaan. Yllättäen keväällä 2005 tehdyssä mielipidekyselyssä 28 prosenttia kaikista vastaajista nimesi Wulffin mieluisimmaksi ehdokkaaksi kristillisdemokraattien liittokansleriehdokkaaksi vuoden 2006 vaaleissa. Koska Wulff aloitti ensimmäisen kautensa pääministerinä vasta vuoden 2003 alussa, hän todennäköisesti torjuu tällaiset spekulaatiot. joulukuussa 2014 Wulff valittiin uudelleen liittopuolueen varapuheenjohtajaksi noin 86 prosentin kannatuksella.
Puheessaan Wulff ilmaisi vastustavansa eutanasiaa ja varoitti moraalisten arvojen taantumisesta. Tätä voidaan pitää ensimmäisenä yrityksenä laatia arvoihin perustuva ohjelma vuoden 2008 parlamenttikokousta ja vuoden 2009 liittopäivävaaleja varten. Tässä yhteydessä on tärkeää huomata, että liittokansleri Angela Merkeliä oli arvosteltu ankarasti emotionaalisen lämmön puutteesta vuoden 2005 liittopäivävaalikampanjan aikana.
Wulff ja vuoden 2005 liittopäivävaalit
Koska Wulff oli suosittu Ala-Saksin osavaltiossa ja liittovaltion mielipidemittauksissa, häntä pidettiin ehdokkaana liittokanslerin virkaan.
Sen jälkeen, kun 23. toukokuuta ilmoitettiin, että liittopäivävaaleja aikaistetaan syyskuulle 2005, Wulff ilmoitti, ettei hän ole ehdolla CDU:n liittokansleriehdokkaaksi. Hän ei ole suorittanut ensimmäistä kauttaan Niedersachsenin pääministerinä. Sen sijaan Wulff ilmoitti tukevansa Angela Merkeliä. Hän oli CDU:n puheenjohtaja liittopäivillä. Odotettiin, että kristillisdemokraatit voittaisivat vaalit ja muodostaisivat hallituksen, ja että Wulff saisi paikan tässä hallituksessa. Syyskuun 18. päivän vaalien tuloksena syntyi kuitenkin umpikuja, joten lopputulos on epäselvä. Wulffia nimitettiin edelleen CDU:n mahdolliseksi liittokansleriehdokkaaksi erityisesti siinä tapauksessa, että liittokansleri Merkel ei saisi ratkaisevaa mandaattia vuoden 2009 liittopäivävaaleissa.
Saksan presidentti
Christian Wulff valittiin Saksan presidentiksi 30. kesäkuuta 2010. Hän sai 625 ääntä 1242 äänestä liittokokouksen kolmannessa äänestyksessä. Hän on Saksan nuorin presidentti (51 vuotta) ja ensimmäinen roomalaiskatolinen presidentti yli neljäänkymmeneen vuoteen (edellinen roomalaiskatolinen presidentti oli Heinrich Lübke). Wullf vannoi virkavalansa 2. heinäkuuta 2010 liittopäivien ja Bundesratin edessä.
Hänen päävastustajansa vaaleissa oli Joachim Gauck, Itä-Saksasta kotoisin oleva kansalaisoikeusaktivisti ja entinen Stasin arkistojen liittovaltion komissaari. Gauck ei ole minkään puolueen jäsen, mutta oppositiopuolue SPD ja vihreät asettivat hänet presidenttiehdokkaakseen 3. kesäkuuta.
David McAllister seuraa Wulffia Niedersachsenin pääministerinä. Angela Merkel, Guido Westerwelle ja Horst Seehofer vahvistivat virallisesti Wulffin ehdokkuuden Saksan presidentiksi vuoden 2010 presidentinvaaleissa. He ovat CDU-, FDP- ja CSU-puolueiden puheenjohtajia.
