David Lloyd George — Britannian pääministeri 1916–1922

Tutustu David Lloyd Georgeen — Britannian pääministeriin 1916–1922: johtajuus ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa, poliittiset uudistukset ja kestävä perintö.

David Lloyd George, 1st Earl Lloyd-George of Dwyfor, OM, PC (17. tammikuuta 1863 - 26. maaliskuuta 1945) oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri ensimmäisen maailmansodan loppupuoliskolla. Hän toimi pääministerinä kuusi vuotta, vuosina 1916-1922.

Varhaiselämä ja poliittinen nousu

David Lloyd George syntyi walesilaiseen perheeseen Englannin Manchesterissa ja kasvoi pääosin Walesissa. Hän aloitti uransa lakimiehenä ja tuli tunnetuksi lahjakkaana puhujana sekä sosiaalisten kysymysten puolustajana. Lloyd George valittiin parlamenttiin liberaaliedustajana 1800-luvun loppupuolella ja nousi nopeasti puolueensa keskeisiin tehtäviin.

Talous- ja sosiaalipolitiikka ennen sotaa

Lloyd George oli keskeinen hahmo liberaalin hallituksen sosiaalireformeissa 1900-luvun alussa. Hän toimi valtionvarainministerinä (Chancellor of the Exchequer) ja oli vastuussa niin kutsutusta People's Budget -budjetista (1909), jonka tavoitteena oli rahoittaa laajempia sosiaalimenojen ja puolustuksen tarpeita verotuksella. Hänen kaudellaan edistettiin muun muassa kansallisen vakuutuksen järjestelmiä ja muita sosiaalipoliittisia uudistuksia, jotka valmistelivat pohjaa myöhemmälle hyvinvointivaltion kehitykselle.

Rooli ensimmäisessä maailmansodassa

Sodan sytyttyä Lloyd George sai kokenutta näyttöä laajemmista toimeenpanotehtävistä. Hän toimi muun muassa aserahoituksesta ja tuotannosta vastaavissa tehtävissä ja myöhemmin nousi pääministeriksi joulukuussa 1916, kun sodanjohtoon haettiin uutta voimakasta otetta. Pääministerinä hän johti koalitiohallitusta, jonka tehtävänä oli jatkaa sotaponnisteluja ja koordinoida kotirintaman tuotantoa, rahoitusta ja taistelutoimia.

Sodan jälkeinen aika, rauhankonferenssit ja kotimaan uudistukset

Sodan päättyessä Lloyd George edusti Britanniaa kansainvälisissä rauhanneuvotteluissa ja oli mukana muotoilemassa rauhajärjestelyjä. Kotimaassa hänen hallituksensa pyrki vastaamaan sotaa seuranneisiin haasteisiin: väestön kotiuttamiseen, työllistämiseen ja asunto-ongelmiin. Tunnettu iskulause "homes fit for heroes" kiteytti tavoitteet sotilaiden ja perheiden asuntopolitiikan parantamisesta. Hallitus myös perusti uusia hallinnollisia elimiä ja edisti kunnallispalvelujen laajentamista.

Tärkeimmät toimet ja uudistukset (yleiskatsaus)

• Sosiaali- ja terveyspolitiikka: edisti kansallisen vakuutuksen ja sosiaaliturvan kehitystä.
• Verotus ja talous: oli People's Budgetin takana, joka suuntasi verotusta uudelleen sosiaali- ja puolustusmenoihin.
• Asunto- ja hyvinvointitoimet: pyrki vauhdittamaan sotien jälkeistä rakennustoimintaa ja parantamaan asuntooloja sotaveteraaneille ja siviileille.
• Sota-aikainen tuotanto ja organisaatio: vastasi sotatarviketuotannon tehostamisesta ja kotirintaman organisoinnista.
• Kansainväliset neuvottelut: osallistui rauhanneuvotteluihin ja oli keskeinen hahmo sodanjälkeisessä kansainvälisessä politiikassa.

Kiistat, poliittinen lasku ja perintö

Lloyd George oli kiistelty hahmo: hän oli suosittu monien uudistusten ansiosta, mutta samalla häntä syytettiin muun muassa vallankäytön ja kunnianloukkausten vuoksi. Hallituksen ja liberaalien sisäiset riidat johtivat lopulta laaja-alaiseen poliittiseen muutokseen ja liberaalipuolueen pirstoutumiseen, mikä heikensi puolueen asemaa vuosikymmeniksi. Myöhemmin hänen mainettaan varjostivat myös kertomukset arvonimien myymisestä, jotka herättivät paljon kritiikkiä.

Viimeiset vuodet ja arvio

David Lloyd George pysyi aktiivisena politiikassa pitkään ja hänen kuolemansa 26. maaliskuuta 1945 päätti yhden merkkihenkilön aikakauden brittiläisessä politiikassa. Häntä pidetään yhtenä 1900-luvun keskeisistä brittiläisistä valtiomiehistä: hänen johdollaan tehtiin merkittäviä sosiaalisia ja hallinnollisia uudistuksia, mutta hänen aikakautensa liittyy myös sotapolitiikkaan, kansainvälisiin jännitteisiin ja poliittisiin skandaaleihin. Lloyd Georgen perintö on siksi monisyinen — hän oli sekä uudistaja että kiistanalainen valtapoliitikko.

Poliittinen ura

Lloyd Georgen lakitoimisto oli menestys. Pian sen avaamisen jälkeen Lloyd George kiinnostui politiikasta. Hän alkoi työskennellä liberaalipuolueen kanssa. Hänet valittiin parlamentin jäseneksi 13. huhtikuuta 1890. Lloyd George toimi kansanedustajana vuoteen 1945 asti. Alahuoneessa Lloyd George työskenteli walesilaisten asioiden edistämiseksi, taisteli toista buurisotaa vastaan ja kampanjoi koulutusuudistuksen puolesta.

Vuonna 1905 Lloyd George valittiin hallituksen ministeriksi. Hän toimi kauppaministeriön puheenjohtajana (1905-1908) ja valtiovarainministerinä (1908-1915). Ensimmäisen maailmansodan alettua hän toimi sotatarvikeministerinä (1915) ja sotaministerinä (1916).

Vuoden 1916 loppuun mennessä sota sujui huonosti Ison-Britannian kannalta. Lloyd George kokosi liberaalien ja konservatiivien kansanedustajista koalition (eräänlaisen poliittisen ryhmän) muodostaakseen uuden hallituksen. Joulukuun 5. päivänä 1916 pääministeri H. H. Asquith erosi, ja Lloyd George astui hänen tilalleen. Lloyd Georgen hallitus otti sodan loppuun mennessä käyttöön asevelvollisuuden (miesten pakottaminen liittymään asevoimiin) ja säännöstelyn (rajoitukset elintarvikkeille, joita joku voi ostaa).

Sodan jälkeen Lloyd George edusti Britanniaa Versaillesin rauhankonferenssissa ja auttoi Irlannin vapaavaltion perustamisessa. Vuoteen 1922 mennessä Lloyd Georgen koalitio oli hajoamassa. Lokakuussa 1922 Andrew Bonar Law'n johtama konservatiivipuolue voitti vaalit. Lloyd George pysyi kuitenkin kansanedustajana vuoteen 1945 asti.

Vuonna 1945 hänelle annettiin arvonimet Earl Lloyd George of Dwyfor ja Viscount Gwynedd. Hänen oli määrä ottaa paikka ylähuoneessa, mutta hän kuoli ennen sitä.

David Lloyd George by William Orpen  

Hae kirjaimella