Purema on eläimen hampaiden aiheuttama haava. Eläimet voivat purra asioita itsepuolustukseksi. Eläimet purevat myös paloitellakseen asioita pienemmiksi paloiksi ennen niiden syömistä.
Puremat voivat aiheuttaa monia lääketieteellisiä ongelmia, kuten:
Yleiset syyt
- Koira- ja kissapuremat – koirat aiheuttavat usein puristavia ja repeyttäviä haavoja, kissat pienempiä, mutta syvempiä pistohaavoja.
- Ihmisen puremat – sisältävät runsaasti bakteereja ja usein infektoituvat herkemmin.
- Villi- tai nautaeläinten puremat – voivat kantaa erityisiä taudinaiheuttajia, kuten rabies-virus alueesta riippuen.
- Provosoimattomat hyökkäykset vs. itsepuolustus – pureman syy ja olosuhteet vaikuttavat hoitotarpeeseen.
Oireet
- Välitön kipu ja verenvuoto.
- Pistos- tai repimähaava, joka voi olla pinnallinen tai syvä.
- Turvotus, punoitus ja lämpö puremakohdassa – merkkejä tulehduksesta.
- Pusvuoto tai kova, paikallinen kipu, joka viittaa absessiin.
- Liikerajoitus, tunnottomuus tai hermovaurion oireet jos lihakset, jänteet tai hermot osuvat.
- Yleistila voi huonontua: kuume, vilunväristykset ja laaja vihlonta ovat merkkejä vakavammasta infektiosta tai sepsiksestä.
Diagnoosi ja tutkimukset
- Lääkärin haastattelu: mikä eläin, rokotustilanne (esim. rabies), milloin purema tapahtui ja onko uhri rokotettu (tetanus).
- Kohdealueen tutkimus: haavan syvyyden, arkuuden ja tunto-/liikehäiriöiden arviointi.
- Tarvittaessa haavasta otetaan bakteeriviljely tai veri- ja röntgentutkimus (esim. luun tai vierasesineen epäilyssä).
Ensivointi kotona heti pureman jälkeen
- Pese haava huolellisesti vedellä ja miedolla saippualla vähintään muutaman minuutin ajan.
- Painesiteellä pysäytä voimakas verenvuoto.
- Älä hiero haavaa, äläkä käytä vahvoja desinfiointiaineita avointa ihoa suurina määrinä ilman ohjeita; vetyperoksidia tai alkoholipitoisia aineita voi aiheuttaa kudosvauriota.
- Peitä haava puhtaalla sidoksella ja hakeudu lääkäriin, jos haava on syvä, pahanhajuinen, kasvoissa, nivelissä, käsissä tai jos haava syntyi ihmisen puraisusta.
Lääketieteellinen hoito
- Haavan puhdistus ja tarvittaessa kirurginen poisto (debridement) tai avaus, jos on absessi.
- Antibioottihoito: lääkäri arvioi tarpeen ja määrää sopivan antibiootin. Eläinten puremiin liittyvät bakteerit (esim. Pasteurella, Capnocytophaga, Streptococcus, Staphylococcus) vaikuttavat valintaan.
- Tetanusrokotteen päivitys tarvittaessa.
- Rabies-epäilyissä alueellinen hoitokäytäntö määrää rabies-profilaksin (rokotus ja/tai immunoglobuliini) – kiireellinen toimenpide, jos uhkana rabies.
- Sitominen, mahdollinen kiinnitys ja kontrollikäynti haavan seuraamiseksi. Ompeleiden käyttö asetetaan harkiten – joskus haava jätetään auki infektion välttämiseksi.
- Vakavissa tapauksissa leikkaushoito, ortopedinen tai plastiikkakirurginen arviointi, sairaalahoito ja suonensisäinen antibioottihoito saattavat olla tarpeen.
Komplikaatiot
- Paikallinen infektio ja absessi
- Luun tai nivelten infektio (osteomyeliitti, septinen artriitti)
- Leviäminen veren kautta (sepsis)
- Hermoston tai jänteiden vaurio, pysyvä toimintahäiriö
- Arpeutuminen tai kosmeettiset muutokset
Ehkäisy
- Vältä kontaktia villieläinten kanssa ja älä yritä ruokkia villiä eläimiä.
- Pidä lemmikit rokotettuina (esim. rabies, perusrokotukset) ja kouluta eläimiä käyttäytymään rauhallisesti.
- Valvo pieniä lapsia eläinten läheisyydessä, älä jätä lasta yksin eikä hänen käsiään lähelle eläimen suuta.
- Käytä suojavarusteita (käsineet) siivotessa eläinten jätöksiä tai käsitellessäsi loukkaantunutta eläintä.
Milloin hakea lääkäriä heti
- Purema on syvä tai verenvuoto on runsasta.
- Purema on kasvoissa, käsissä, nivelten lähellä tai nivelpinnan kohdalla.
- Merkkejä infektiosta (punoitus, turvotus, kuume, pistävä kipu, pusvuoto).
- Tunto- tai liikehäiriöitä, voimakas kipu tai luun paljastuminen.
- Eläin on villi tai sen rabies-rokotustilanne on epäselvä.
