Purema: määritelmä, syyt, oireet ja hoito
Purema on eläimen hampaiden aiheuttama haava. Eläimet voivat purra asioita itsepuolustukseksi. Eläimet purevat myös paloitellakseen asioita pienemmiksi paloiksi ennen niiden syömistä.
Puremat voivat aiheuttaa monia lääketieteellisiä ongelmia, kuten:
Yleiset syyt
- Koira- ja kissapuremat – koirat aiheuttavat usein puristavia ja repeyttäviä haavoja, kissat pienempiä, mutta syvempiä pistohaavoja.
- Ihmisen puremat – sisältävät runsaasti bakteereja ja usein infektoituvat herkemmin.
- Villi- tai nautaeläinten puremat – voivat kantaa erityisiä taudinaiheuttajia, kuten rabies-virus alueesta riippuen.
- Provosoimattomat hyökkäykset vs. itsepuolustus – pureman syy ja olosuhteet vaikuttavat hoitotarpeeseen.
Oireet
- Välitön kipu ja verenvuoto.
- Pistos- tai repimähaava, joka voi olla pinnallinen tai syvä.
- Turvotus, punoitus ja lämpö puremakohdassa – merkkejä tulehduksesta.
- Pusvuoto tai kova, paikallinen kipu, joka viittaa absessiin.
- Liikerajoitus, tunnottomuus tai hermovaurion oireet jos lihakset, jänteet tai hermot osuvat.
- Yleistila voi huonontua: kuume, vilunväristykset ja laaja vihlonta ovat merkkejä vakavammasta infektiosta tai sepsiksestä.
Diagnoosi ja tutkimukset
- Lääkärin haastattelu: mikä eläin, rokotustilanne (esim. rabies), milloin purema tapahtui ja onko uhri rokotettu (tetanus).
- Kohdealueen tutkimus: haavan syvyyden, arkuuden ja tunto-/liikehäiriöiden arviointi.
- Tarvittaessa haavasta otetaan bakteeriviljely tai veri- ja röntgentutkimus (esim. luun tai vierasesineen epäilyssä).
Ensivointi kotona heti pureman jälkeen
- Pese haava huolellisesti vedellä ja miedolla saippualla vähintään muutaman minuutin ajan.
- Painesiteellä pysäytä voimakas verenvuoto.
- Älä hiero haavaa, äläkä käytä vahvoja desinfiointiaineita avointa ihoa suurina määrinä ilman ohjeita; vetyperoksidia tai alkoholipitoisia aineita voi aiheuttaa kudosvauriota.
- Peitä haava puhtaalla sidoksella ja hakeudu lääkäriin, jos haava on syvä, pahanhajuinen, kasvoissa, nivelissä, käsissä tai jos haava syntyi ihmisen puraisusta.
Lääketieteellinen hoito
- Haavan puhdistus ja tarvittaessa kirurginen poisto (debridement) tai avaus, jos on absessi.
- Antibioottihoito: lääkäri arvioi tarpeen ja määrää sopivan antibiootin. Eläinten puremiin liittyvät bakteerit (esim. Pasteurella, Capnocytophaga, Streptococcus, Staphylococcus) vaikuttavat valintaan.
- Tetanusrokotteen päivitys tarvittaessa.
- Rabies-epäilyissä alueellinen hoitokäytäntö määrää rabies-profilaksin (rokotus ja/tai immunoglobuliini) – kiireellinen toimenpide, jos uhkana rabies.
- Sitominen, mahdollinen kiinnitys ja kontrollikäynti haavan seuraamiseksi. Ompeleiden käyttö asetetaan harkiten – joskus haava jätetään auki infektion välttämiseksi.
- Vakavissa tapauksissa leikkaushoito, ortopedinen tai plastiikkakirurginen arviointi, sairaalahoito ja suonensisäinen antibioottihoito saattavat olla tarpeen.
Komplikaatiot
- Paikallinen infektio ja absessi
- Luun tai nivelten infektio (osteomyeliitti, septinen artriitti)
- Leviäminen veren kautta (sepsis)
- Hermoston tai jänteiden vaurio, pysyvä toimintahäiriö
- Arpeutuminen tai kosmeettiset muutokset
Ehkäisy
- Vältä kontaktia villieläinten kanssa ja älä yritä ruokkia villiä eläimiä.
- Pidä lemmikit rokotettuina (esim. rabies, perusrokotukset) ja kouluta eläimiä käyttäytymään rauhallisesti.
- Valvo pieniä lapsia eläinten läheisyydessä, älä jätä lasta yksin eikä hänen käsiään lähelle eläimen suuta.
- Käytä suojavarusteita (käsineet) siivotessa eläinten jätöksiä tai käsitellessäsi loukkaantunutta eläintä.
Milloin hakea lääkäriä heti
- Purema on syvä tai verenvuoto on runsasta.
- Purema on kasvoissa, käsissä, nivelten lähellä tai nivelpinnan kohdalla.
- Merkkejä infektiosta (punoitus, turvotus, kuume, pistävä kipu, pusvuoto).
- Tunto- tai liikehäiriöitä, voimakas kipu tai luun paljastuminen.
- Eläin on villi tai sen rabies-rokotustilanne on epäselvä.


Miestä purtiin.
Hoito
Puremahaavat on pestävä, mieluiten povidonijodisaippualla ja vedellä. Sen jälkeen haava on käärittävä löyhästi sidoksella. Avoimia puremahaavoja ei ommella infektioriskin vuoksi.
Lihansyöjien (muiden kuin jyrsijöiden) aiheuttamat eläinten puremat voivat tartuttaa uhrin raivotaudin, jos puremaeläin kantaa sitä. Jos mahdollista, eläin pyydystetään ja pää tutkitaan raivotaudin merkkien varalta. Merkkejä raivotaudista ovat suun vaahtoaminen, itsensä silpominen, murina, nykivä käytös ja punaiset silmät. Jos eläin elää kymmenen päivää eikä sille kehity raivotautia, eläin ei todennäköisesti ole saanut tartuntaa. Jos eläintä ei löydy, useimmissa paikoissa tehdään ennaltaehkäisevä raivotautihoito.
Käärmeen puremat
Monia maailman käärmeitä ei pidetä ihmiselle vaarallisina, mutta jopa "turvallisen" käärmeen purema voi vahingoittaa uhria, jos haavaa ei hoideta asianmukaisesti, ja suuret käärmeet, kuten kuristimet, pystyvät aiheuttamaan paljon vahinkoa puremillaan.
Hämähäkin puremat
Mustaa leskihämähäkkiä ja joitakin skorpioneja pidetään vaarallisina ihmisille, lähinnä pienille lapsille ja vanhuksille. Ainoastaan australialainen Sydney funnel-web -hämähäkki on usein vaarallinen aikuisille, ja se elää vain 100 mailin säteellä Sydneystä. Yhdysvalloissa on saatavilla vastamyrkkyjä mustaa leskihämähäkkiä ja alueella esiintyviä vaarallisia skorpioneja vastaan.