Felix von Weingartner 1863–1942 itävaltalainen kapellimestari ja säveltäjä
Felix von Weingartner (s. 2. kesäkuuta 1863; kuoli Winterthurissa 7. toukokuuta 1942) oli itävaltalainen kapellimestari, säveltäjä ja pianisti. Hänet muistetaan nykyään lähinnä kapellimestarina, mutta hän sävelsi myös monia teoksia.
Elämä ja ura
Weingartner oli yksi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen merkittävimmistä kapellimestareista. Hän teki kansainvälisen uran johtajana ja esiintyi säännöllisesti niin Euroopassa kuin myös muilla mantereilla. Kapellimestarina hänet tunnettiin selkeästä, jäsennellystä musiikillisesta otteestaan, tarkasta nuotinlukutaidostaan ja voimakkaasta tulkintaenergiastaan. Weingartnerin uralla korostuu erityisesti hänen panoksensa klassisen ja romantiikan aikakauden teosten esittämisessä ja tulkinnassa.
Ura kapellimestarina
Weingartner toimi uransa aikana lukuisissa merkittävissä tehtävissä ooppera- ja orkesterielämässä. Hän oli arvostettu johtaja sekä konserttiorkestereissa että oopperalavoilla, ja hänellä oli laaja ohjelmisto, joka ulottui barokista ja klassismista aina oman aikansa säveltäjiin saakka. Hänet muistetaan erityisesti Beethovenin ja muiden klassikoiden tulkinnoista, joiden selkeys ja rakenteellinen tarkkuus herättivät huomiota.
Sävellystuotanto
Vaikka Weingartnerin maine rakentui enimmäkseen kapellimestarin uran varaan, hän oli myös tuottelias säveltäjä. Hänen tuotantonsa käsittää muun muassa:
- sinfoniat ja orkesteriteokset,
- ooppera- ja näyttämöteoksia,
- kamarimusiikkia ja pianosävellyksiä,
- lauluja ja muita lyhyempiä teoksia.
Weingartnerin sävellykset ovat usein perinteisellä, romanttista muotokieltä hyödyntävällä tyylillä sävellettyjä ja niissä korostuu melodinen ja muodollinen selkeys.
Kirjallinen työ ja opetustoiminta
Weingartner kirjoitti myös artikkeleita ja teoksia koskien kapellimestarin työtä, taiteellista tulkintaa ja orkesterin johtamista. Hän osallistui opetukseen ja vaikutti siten seuraavan sukupolven muusikoihin ja kapellimestareihin. Hänen kirjoituksensa tarjoavat arvokkaita näkemyksiä tulkinnallisista periaatteista ja esittävät käytännön neuvoja johtamiseen liittyen.
Äänitteet ja perintö
Weingartner teki useita varhaisia äänitetallenteita, ja hänen tallenteensa ovat nykyään tärkeitä lähteitä 1900-luvun alun kapellimestariperinteen ja tulkintatavan ymmärtämiseksi. Vaikka hänen tunnettuutensa säveltäjänä ei ole samalla tasolla kuin kapellimestarina, hänen sävellyksensä ja kirjalliset tuotoksensa kiinnostavat asiantuntijoita ja historioitsijoita. Hänen tulkintaperintönsä on vaikuttanut myöhempien kapellimestarien näkemyksiin runsaudella ja tarkkuudella esitetystä musiikista.
Nykyinen arviointi
Tänä päivänä Weingartner nähdään ensisijaisesti historiallisen johtajatyylin edustajana: hän oli aikansa erottuvia kapellimestareita, jonka esityksistä haetaan esimerkkejä suorasta, nuottiin nojaavasta ja rakenteellisesti sidotusta tulkinnasta. Kiinnostus hänen sävellyksiinsä on säilynyt, ja osa teoksista tulee ajoittain uudelleen esitykseen ja levytyksiin.
Yhteenveto: Felix von Weingartner oli monipuolinen muusikko — kapellimestari, säveltäjä ja pianisti — jonka vaikutus näkyy sekä esityskäytännöissä että musiikillisessa kirjallisuudessa. Hänen elämäntyönsä tarjoaa arvokkaan ikkuna 1800–1900-lukujen musiikkikulttuuriin.
Felix von Weingartner, noin 1890
Life
Weingartner syntyi Zarassa, Dalmatiassa, joka nykyään on nimeltään Zadar Kroatiassa. Hänen vanhempansa olivat itävaltalaisia. He olivat peräisin aatelissuvusta. Felixillä oli titteli Edler von Münzberg. Perhe muutti Graziin vuonna 1868. Hänen isänsä kuoli samana vuonna. Vuonna 1881 hän lähti Leipzigiin opiskelemaan filosofiaa, mutta käytti pian kaiken aikansa musiikkiin. Hän aloitti opinnot konservatoriossa vuonna 1883. Samaan aikaan hän opiskeli Weimarissa suuren säveltäjän ja pianistin Franz Lisztin luona. Liszt auttoi häntä saamaan ensimmäisen oopperansa esitettäväksi. Samana vuonna 1884 hänestä tuli Königsbergin oopperan johtaja. Hän sai kapellimestaritehtäviä Danzigissa, sitten Hampurissa ja Mannheimissa. Vuodesta 1891 alkaen hän toimi Kuninkaallisen oopperan kapellimestarina ja sinfoniakonserttien kapellimestarina Berliinissä. Sitten hän luopui tästä tehtävästä ja muutti asumaan Müncheniin.
Vuonna 1902 Weingartner johti Mainzin festivaaleilla kaikki Beethovenin sinfoniat. Hänestä oli tulossa kuuluisa sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa. Vuosina 1908-1911 hän oli Wienin Hofoperin pääkapellimestari Gustav Mahlerin seuraajana. Hän piti Wienin filharmonikkojen kapellimestarin virkaa vuoteen 1927 asti. Vuodesta 1912 hän oli jälleen Hampurin kapellimestarina, mutta vuonna 1914 hän siirtyi Darmstadtiin. Vuosina 1919-20 hän toimi Wienin Volksoperin kapellimestarina. Vuonna 1920 hän toimi Budapestin Franz Liszt -akatemian professorina. Vuosina 1927-1934 hän toimi Baselin sinfoniaorkesterin kapellimestarina. Hän antoi viimeisen konserttinsa Lontoossa vuonna 1940 ja kuoli Sveitsin Winterthurissa kaksi vuotta myöhemmin.
Weingartner oli naimisissa viisi kertaa.
Hänen maineensa
Weingartner piti itseään yhtä lailla säveltäjänä kuin kapellimestarina. Nykyään hänet muistetaan kuitenkin kapellimestarina. Hänen sävellyksiään ei enää juuri koskaan soiteta. Hän sävelsi myöhäisromanttiseen tyyliin, ja hän vaikutti säveltäjä Erich Korngoldiin. Hänet muistetaan nykyään parhaiten yhtenä klassisen musiikin suurista kapellimestareista, joka johti tarkasti ilman liioiteltuja efektejä. Hän kirjoitti kirjoja musiikista, muun muassa yhden kapellimestaruudesta.
