AlegsaOnline.com

Franz Josef Strauß – Baijerin ministeri-puheenjohtaja ja CSU-johtaja

Franz Josef Strauß — vaikutusvaltainen CSU-poliitikko ja Baijerin ministeri‑puheenjohtaja, joka tunnettiin "Euroopan vahvana miehenä" ja muokkasi Saksan poliittista maisemaa.

Tekijä: Leandro Alegsa

07-01-2026

Franz Josef Strauß (IPA: [fʁants jozɛf ʃtraʊs]) (6. syyskuuta 6 1915 - 3. lokakuuta 1988) oli saksalainen poliitikko (CSU) ja Baijerin osavaltion ministeri-puheenjohtaja. Lehdistötiedotteissa häntä kutsuttiin "Euroopan vahvaksi mieheksi".

Varhainen elämä ja koulutus

Strauß syntyi Münchenissä 6. syyskuuta 1915. Hän opiskeli oikeustiedettä ja suoritti tohtorintutkinnon oikeustieteissä. Toisen maailmansodan aikana hän palveli Saksan armeijassa; sodan jälkeen hän palasi siviilielämään ja aloitti oikeudellisen ja poliittisen uran. Poliittisesti hän liittyi kristillis-konservatiiviseen CSU-puolueeseen, joka edustaa Baijeria liittotasavallassa.

Nousu kansalliseen politiikkaan

Strauß nousi nopeasti valtiolliseen näkyvyyteen ja toimi useissa liittovaltion ministerintehtävissä 1950–1960-luvuilla. Hänestä tuli merkittävä hahmo Saksan sodanjälkeisessä politiikassa, erityisesti puolustus- ja talouspolitiikan kysymyksissä. Tarkka ministeritehtävien kronologia on monivaiheinen, mutta Straußin vaikutusvalta kasvoi 1950-luvulta alkaen ja hänestä tuli eräs Saksan voimakkaimmista ja näkyvimmistä keskustelijoista Euroopan politiikassa.

CSU-johtajuus ja Baijerin ministeri‑puheenjohtajuus

Strauß toimi pitkään CSUBaijerin ministeri‑puheenjohtaja, ja hän johti osavaltiota myötävaikuttaen sen talouskasvuun, modernisointiin ja teollisuuden kehittämiseen. Hänen politiikkansa painotti vahvaa julkista ohjausta, yhteistyötä teollisuuden kanssa sekä infrastruktuurin ja koulutuksen kehittämistä.

Kiistat ja julkinen kuva

Strauß oli jakava hahmo: kannattajat arvostivat hänen päättäväisyyttään, liike-elämän läheisiä suhteita ja kykyä ajaa Baijerin etuja, kun taas vastustajat kritisoivat autoritaarista otetta, kovaa retoriikkaa ja osallistumista useisiin poliittisiin kiistoihin. Häneen liitettiin useita julkisuutta saaneita skandaaleja, jotka vaikuttivat hänen uraansa ja julkiseen imagoonsa. Straußin tapa toimia herätti usein voimakkaita reaktioita niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.

Kansallinen merkitys ja perintö

Franz Josef Strauß jäi historiaan yhtenä Saksan sodanjälkeisen politiikan näkyvimmistä ja vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. Hän oli keskeinen vaikuttaja CSU

Tärkeimmät tunnusluvut:

Syntymä: 6. syyskuuta 1915, München
Kuolema: 3. lokakuuta 1988
Keskeinen rooli: pitkäaikainen CSU-johtaja ja Baijerin ministeri‑puheenjohtaja
Luonne: voimakas, kiistanalainen ja vaikutusvaltainen poliitikko

Elämäkerta

Varhaisvuodet

Syntyi Franz Straußina Münchenissä teurastajan toisena lapsena. Strauß opiskeli Münchenin yliopistossa vuosina 1935-1939.

Hänestä tuli NSDStB:n (Nationalsozialistischer Deutscher Studentenbund) (suomeksi: kansallissosialistinen saksalainen opiskelijaliitto) jäsen. Kaikkien opiskelijoiden oli oltava jäseniä, tai he eivät saaneet opiskella.

Toisessa maailmansodassa hän palveli Saksan armeijassa länsi- ja itärintamalla. Lomalla hän suoritti saksalaiset valtiontutkinnot opettajaksi. Hän sai vakavia paleltumia itärintamalla vuoden 1942 lopulla, joten hänestä tuli Offizier für wehrgeistige Führung (poliittinen upseeri) ilmatorjuntatykistökoulussa Altenstadtissa, lähellä Schongauta Baijerissa.

Pian sodan jälkeen hän muutti nimensä Franz Josef Straußiksi.

Vuonna 1957 Strauß avioitui Marianne Zwicknaglin kanssa. He saivat kolme lasta (Max Josef, Franz Georg ja Monika). Monika oli myös Baijerin ministeri ja Baijerin parlamentin jäsen.

Poliittinen elämä

Sodan jälkeen Yhdysvaltain armeija nimitti hänet Schongaun lääninjohtajan sijaiseksi (Landrat) ja auttoi perustamaan paikallisen CSU:n.

Hänestä tuli ensimmäisen liittopäivien (Bundestag) jäsen vuonna 1949 ja vuonna 1953 liittokansleri Konrad Adenauerin toisen hallituksen erityisasioista vastaava ministeri. Vuonna 1955 hänestä tuli ydinenergiaministeri ja vuonna 1956 puolustusministeri. Puolustusministerinä hän auttoi uuden Bundeswehrin rakentamisessa.

Hänestä tuli CSU:n puheenjohtaja vuonna 1961.

Der Spiegelin skandaali

Strauß joutui eroamaan puolustusministerin virasta vuonna 1962 Spiegel-skandaalin vuoksi. Tärkeä Der Spiegel -lehti sanoi, että Bundeswehr ei pysty puolustamaan Saksaa. Strauß piti tätä maanpetoksena, ja lehden päätoimittaja Rudolf Augstein pidätettiin 103 päiväksi.

Strauß joutui myöntämään, että hän oli valehdellut liittopäiville, ja hänen oli erottava. Hän valitti, että häntä kohdeltiin kuin "juutalaista, joka oli uskaltanut esiintyä NSDAP:n puoluekokouksessa".

Kohlin ja Straußin kilpailu

Straußista tuli valtiovarainministeri vuonna 1966 Kurt Georg Kiesingerin hallituksessa.

Hän työskenteli SPD:n talousministerin Karl Schillerin kanssa, mutta kun SPD pystyi vuonna 1969 muodostamaan hallituksen ilman CDU/CSU:ta, Strauß menetti työnsä ja hänestä tuli Willy Brandtin Itäpolitiikan kriitikko.

Vuonna 1976, kun Helmut Kohl ei päässyt liittokansleriksi, Strauß peruutti CDU:n ja CSU:n liittouman liittopäivillä. Hän aloitti liiton uudelleen vasta, kun CDU uhkasi siirtyä Baijeriin.

Vuoden 1980 liittopäivävaaleissa Strauß oli CDU/CSU:n kansleriehdokas. Joidenkin mielestä tämä osoitti, että CDU:n ja CSU:n johtajien mielestä Straußilla oli parempi politiikka ja tyyli kuin Kohlilla. Toisten mielestä CDU/CSU katsoi, että Helmut Schmidtin ja SPD:n oli pakko voittaa vuoden 1980 vaalit, ja katsoi, ettei Straußin asettamisella ehdokkaaksi ollut mitään menetettävää, mutta se saattaisi estää Straußia arvostelemasta kaikkia, jotka olivat eri mieltä hänen kanssaan.

Elämän viimeinen vuosikymmen

Vuodesta 1978 kuolemaansa 1988 asti Strauß oli Baijerin ministeri ja presidentti. Hän toimi Bundesratin puheenjohtajana vuosina 1983/84.

Hävittyään vuoden 1980 liittopäivävaalit hän jätti liittovaltion politiikan. Hän ei kuitenkaan pysynyt hiljaa, vaan kommentoi usein liittovaltion asioita turvalliselta istumapaikaltaan Baijerista käsin. Hän kritisoi erityisesti Kohlin ajatuksia, jopa sen jälkeen kun Kohl nousi liittokansleriksi.

Vuonna 1983 Strauß auttoi järjestämään Itä-Saksalle 3 miljardin Saksan markan lainan. Tämä ei ollut suosittua, ja nykyään jotkut katsovat sen keinotekoisesti pidentäneen tuolloin konkurssikypsän kommunistisen valtion elämää.

Vierailu Albaniaan

Strauß vieraili kommunistisessa Albaniassa 21. elokuuta 1984, kun Enver Hoxha, toisen maailmansodan lopusta kuolemaansa vuonna 1985 asti vallassa ollut ehdoton diktaattori, oli vielä elossa. Strauß oli yksi harvoista länsimaisista johtajista, jotka vierailivat Albaniassa vuosikymmeniin. Jotkut ajattelivat, että Strauß voisi auttaa aloittamaan diplomaattiset yhteydet Albanian ja Länsi-Saksan välillä, mutta vierailu ei johtanut mihinkään konkreettiseen.

Kuolema

Lokakuun 1. päivänä 1988 Strauß lyyhistyi metsästäessään Thurnin ja Taxisin prinssin kanssa Thurnin ja Taxisin metsissä Regensburgin itäpuolella. Hän kuoli Regensburgin sairaalassa 3. lokakuuta tajuihinsa tulematta.

Legacy

Strauß oli erittäin tärkeä sodanjälkeisessä Saksassa, vaikka häntä ei tunnettu kovin hyvin Saksan ulkopuolella. Hän polarisoi (jakoi) yleisöä kuten harvat muut poliitikot.

Tunnettu konservatiivien puolestapuhuja ja loistava puheiden laatija, hän oli "punainen vaate" vasemmistolle (hänen ajatuksensa saivat vasemmistolaiset hyvin vihaisiksi).

Hän auttoi muuttamaan Baijerin maatalousvaltiosta Saksan teknologiakeskukseksi. Hän harrasti ilmailua ja tuki Airbusia 1970-luvulla. Tämän vuoksi Münchenin uusi lentokenttä nimettiin hänen mukaansa vuonna 1992 (ks. Franz Josef Straußin kansainvälinen lentokenttä).