Vaalit käytiin Georgian entisen kuvernöörin Jimmy Carterin ja presidentti Gerald Fordin välillä.

Vaalipäivä oli 2. marraskuuta 1976. Carterin varapresidenttiehdokas oli Walter Mondale ja Fordin varapresidenttiehdokas oli Bob Dole.

Jimmy Carter voitti vaalit 297 äänellä. Virkaa tekevä presidentti Gerald Ford sai 240 ääntä. Yksi uskoton valitsijamies Washingtonista äänesti Ronald Reagania, joka voitti vuoden 1980 vaalit.

Carter sai myös kansanäänestyksessä noin 50,1 % ja Ford noin 48,0 % äänistä, joten voitto oli kansanäänestyksessä kapea. Vaikutti siltä, että Carterin etuna oli hänen maineensa Washingtonin ulkopuolisena ehdokkaana sekä vahva veto eteläisiin äänestäjiin.

Nämä vaalit seurasivat presidentti Richard Nixonin eroa vuonna 1974 Watergate-skandaalin vuoksi.

Watergate-kriisin ohella 1970-luvun talousongelmat — korkea inflaatio, energiakriisit ja huoli työllisyydestä — sekä Fordin päätös armahtaa Nixon aiheuttivat poliittista keskustelua, joka vaikutti äänestäjien asenteisiin. Carter korosti kampanjassaan rehellisyyttä, moraalia ja hallinnon uudistamista; hän esiintyi "Washingtonin ulkopuolisena" vaihtoehtona.

Vaalien jälkeen Carter toimi Yhdysvaltain presidenttinä vuosina 1977–1981. Hän menetti seuraavat vaalit vuonna 1980 Ronald Reaganille, joka aloitti republikaanisen hegemonian 1980-luvulla.

Merkitys ja pitkäaikaiset vaikutukset

Carterin voitto on historiallisesti merkittävä myös siksi, että se oli viimeisiä kertoja, jolloin demokraattinen ehdokas saavutti laajaa tukea Etelässä. Myöhemmät poliittiset realignoinnit ja äänestyskäyttäytymisen muutokset johtivat siihen, että Amerikan eteläosa on monissa liittovaltion vaaleissa kallistunut republikaanisen puolueen suuntaan.

Gerald Ford kuoli vuonna 2006. Jimmy Carter on yhä elossa ja hänestä on tullut tunnettu paitsi entisenä presidenttinä myös arvostettuna humanitaarisena toimijana ja vanhempana valtiomiehenä.