Chelonia mydas, joka tunnetaan yleisesti nimellä vihreä merikilpikonna, on suuri merikilpikonna, joka kuuluu Cheloniidae-heimoon. Se on suvun ainoa laji. Se on yksi seitsemästä merikilpikonnasta, jotka kaikki ovat uhanalaisia.
Tuntomerkit
Vihreän merikilpikonnan tunnistaa yleensä suuresta, pyöreähköstä ja sileästä kilvestä sekä voimakkaista, evämäisistä eturaajoista, joita se käyttää virtaviivaisesti uimiseen. Aikuisten väritys vaihtelee ruskehtavasta oliivinvihreään, ja ruumiin rasva on usein vihertävää, mistä lajin suomenkielinen nimi on peräisin. Poikaset ja nuoret yksilöt voivat olla tummempia ja kuvioituneempia.
Levinneisyys ja elinympäristö
Vihreä merikilpikonna elää trooppisilla ja subtrooppisilla merialueilla ympäri maailmaa. Se suosii matalia rannikkoalueita, kuten meriruohoniittyjä ja koralliriuttoja, joissa ravintoa on runsaasti. Aikuiset voivat vaeltaa pitkiä matkoja ruokailu- ja pesimäalueiden välillä.
Ravinto ja käyttäytyminen
- Pienet poikaset ja nuoret: usein sekaravintoisia — syövät mm. hyönteisiä, meduusoja, äyriäisiä ja kasvinosia.
- Aikuiset: pääasiassa kasvinsyöjiä; ne laiduntavat meriruohoniityillä ja nyppivät levää, mikä muokkaa niiden suolistossa olevan rasvan väriä vihreäksi.
- Liikkuminen: tehokkaita uimareita ja pitkien vaellusten tekijöitä; monet yksilöt palaavat pesimärannoille, joilla itsekin ovat syntyneet.
Lisääntyminen ja elinkaari
Urokset ja naaraat kohtaavat merellä. Naaras nousee yöllä hiekkarannalle kaivamaan pesän ja munii useita pesällisiä kauden aikana. Poikaset kuoriutuvat noin 6–10 viikossa riippuen lämpötilasta ja kyselevät rantaan. Lämpötila vaikuttaa poikasten sukupuoleen (temperature-dependent sex determination): lämpimämmistä pesistä syntyy yleensä enemmän naaraita.
Vihreät merikilpikonnat ovat pitkäikäisiä; ne voivat elää useita vuosikymmeniä ja saavuttaa sukukypsyyden usein vasta 20–50 vuoden iässä.
Uhat ja suojelu
Vihreää merikilpikonnaa uhkaavat useat ihmistoiminnasta johtuvat tekijät:
- munien keruu ja rannikon häirintä pesintäaikaan,
- kalastusvälineisiin takertuminen ja sivusaalis (bycatch),
- elinympäristöjen tuhoutuminen kuten meriruohoniittyjen ja koralliriuttojen vaurioituminen,
- meripilaantuminen ja muoviroska (jota kilpikonnat saattavat niellä),
- venetörmäykset ja muut ihmisen aiheuttamat vahingot,
- ilmastonmuutos, joka vaikuttaa pesimärantojen lämpötilaan ja myötävaikuttaa pesien tuhoutumiseen.
Useat kansainväliset ja kansalliset suojeluohjelmat pyrkivät suojelemaan lajia. Toimia ovat muun muassa pesimärantojen suojelu, sivusaaliin vähentäminen kalastuksessa (esim. TED-ritilät ja ajastuskeinot), merialueiden suojelu ja valistus. Laji kuuluu kansainväliseen suojeluun, ja sen kaupallinen kauppa on rajoitettua.
Miten voi auttaa
- älä häiritse pesiviä kilpikonnia ja poikasia rantakävelyillä;
- vähennä muovin käyttöä ja huolehdi jätteiden oikeasta kierrätyksestä;
- tuo tietoisuutta paikallisista suojelutoimista ja tue vastuullista matkailua;
- tuo esiin ja kannata kalastusmenetelmiä, jotka vähentävät sivusaaliita;
- osallistu tai tue rekisteröityjä suojeluprojekteja ja kuntoutuskeskuksia, jotka hoitavat loukkaantuneita kilpikonnia.
Yhteenveto
Vihreä merikilpikonna (Chelonia mydas) on arvokas ja pitkäikäinen merinisäkäs, jonka säilyminen maailman meriympäristöissä kertoo paljon ympäristömme tilasta. Laadukas suojelu, vastuullinen käyttäytyminen rannikoilla ja merien puhtaus ovat keskeisiä tekijöitä, jotta tämä uhanalainen laji säilyy myös tuleville sukupolville.