John Dowland
John Dowland (s. 1563; haudattu 20. helmikuuta 1626) oli englantilainen säveltäjä ja luuttunisti. Hänet tunnetaan parhaiten muutamista kauniista lauluista, jotka ilmaisevat hänen onnettomuuttaan, kuten "Come, heavy sleep", "Come Again, Sweet Love" ja "Flow my tears". Hänen instrumentaalimusiikistaan tuli jälleen hyvin suosittua 1900-luvulla.
Life
Dowlandin varhaiselämästä ei tiedetä juuri mitään. Hän syntyi todennäköisesti Lontoossa. Hän lähti Pariisiin vuonna 1580, jossa hän työskenteli Ranskan hovin suurlähettilään palveluksessa. Tuolloin hänestä tuli roomalaiskatolinen.
Vuonna 1594 kuningatar Elisabet I:n kuninkaallisen lutenistin virka tuli avoimeksi. Dowland ei saanut työtä. Hän sanoi myöhemmin, että se johtui siitä, että hän oli katolilainen, mutta Englannin hovissa oli muitakin katolisia muusikoita, joten se ei ehkä ollut todellinen syy.
Sen sijaan Dowland jatkoi työskentelyä Euroopassa. Hän työskenteli Brunswick-Lüneburgin herttuan palveluksessa Wolfenbüttelissä. Hän lähti Italiaan, jossa hän halusi opiskella Luca Marenzion johdolla Roomassa. Hän kävi Venetsiassa ja Firenzessä, mutta ei koskaan päässyt Roomaan asti. Hän julkaisi vuonna 1597 luuttumusiikkikirjan, joka teki hänestä merkittävimmän englantilaisen luuttusäveltäjän. Hän ei kuitenkaan vieläkään saanut töitä Englannin hovista, joten hän lähti Tanskaan, jossa hän työskenteli Tanskan kuningas Kristian IV:lle, joka maksoi hänelle hyvin.
Dowland näyttää olleen naimisissa, ja hänellä oli lapsia, mutta emme tiedä, kuinka monta. Hänen vaimonsa ja perheensä asuivat aina Englannissa.
Dowland palasi Englantiin vuonna 1606, ja vuonna 1612 hän sai työpaikan yhtenä Jaakko I:n luuttunistina. Kummallista kyllä, hän ei näytä säveltäneen mitään tuon ajan ja Lontoossa vuonna 1626 tapahtuneen kuolemansa välisenä aikana. Emme tiedä hänen kuolinpäiväänsä, mutta tiedämme, milloin hänet haudattiin.
Hänen musiikkinsa
Suurin osa Dowlandin musiikista on hänen omalle instrumentilleen, luuttulle. Mukana on useita kirjoja musiikkia soololuutulle, lauluja yhdelle äänelle ja luutulle, luuttusäestyksellä säestettyjä osalauluja sekä useita kappaleita viulukonsortiolle ja luutulle.
Monet hänen tunnetuimmista lauluistaan ovat täynnä surua. Yksi luuttulaulu on nimeltään "Flow My Tears". Erittäin tunnettu instrumentaaliteos on Lachrimae (latinankielinen sana "kyyneleet"), joka koostuu seitsemästä laulusta viidelle alttoviululle ja luuttulle, joista jokainen perustuu hänen laulunsa "Flow My Tears" sävelmään. Siitä tuli yksi hänen aikansa tunnetuimmista konserttimusiikin teoksista. Myös hänen pavaaninsa "Lachrymae antiquae" oli yksi 1600-luvun suurista hiteistä.
Dowlandin musiikissa näkyy usein melankolia, joka oli tuohon aikaan musiikissa muodissa. Hän kirjoitti konserttikappaleen nimeltä Semper Dowland, semper dolens (aina Dowland, aina onneton).
Dowlandin musiikki on inspiroinut monia myöhempiä muusikoita, kuten Benjamin Britteniä ja popmuusikko Stingiä.
