Affrikaatit: määritelmä, ääntäminen, esimerkit ja luokittelu

Affrikaatit: selkeä määritelmä, ääntäminen (IPA), esimerkit ja luokittelu englannista ja mandariinista — opi affrikaattien aspiraatiosta, äännetyistä/äänettömistä ja käyttöä.

Affrikaatit ovat konsonantteja, jotka muodostuvat sulkavokaalin eli stopin ja sitä välittömästi seuraavan frikatiivin. Esimerkiksi englannin ch-äänne (IPA:ssa /t͡ʃ/) lausutaan ensin t-äänteen (/t/) tapaan sulkien ilmavirta, jonka vapautumisen yhteydessä syntyy heti sh-äänteen (/ʃ/) kaltainen kitinähaju. Affrikaatit voivat olla sekä äännettyjä että äänettömiä; englannissa tyypilliset esimerkit ovat ääntyen /d͡ʒ/ (kirjoituksessa usein 'j', kuten jaw) ja /t͡ʃ/ (kirjoituksessa usein 'ch', kuten church). Affrikaatti voidaan merkitä IPA:ssa tie-palkilla, esimerkiksi /t͡ʃ/ tai yksinkertaisemmin /tʃ/; tie-palkki korostaa, että kyseessä on yksi yhdistetty äänne eikä erillinen stop+frikatiivi -yhdistelmä.

Luokittelu ja esiintyminen

• Äänneominaisuudet: affrikaatit jaotellaan yleensä äänteellisyyden (voiced vs. voiceless) ja aspiraation (hengittävyys) perusteella. Äännetty affrikaatti ääntyy äänentuotannon aikana (esim. /d͡ʒ/), kun taas äänetön ei (esim. /t͡ʃ/).
• Paikka: affrikaatteja on alveolaarisia (/t͡s/, /d͡z/), postalveolaarisia (/t͡ʃ/, /d͡ʒ/), alveolo-palataalisia (/t͡ɕ/, /d͡ʑ/) ja retrofleksisia (/ʈ͡ʂ/, /ɖ͡ʐ/) tyyppejä riippuen siitä, missä kohtaa suuta sulkeuma tapahtuu ja millainen frikatiiviosa on.
• Sibilantti vs. ei-sibilantti: monet affrikaatit sisältävät sibilanttisen (piiskaavan) frikatiiviosan, kuten /t͡s/ tai /t͡ʃ/, mutta on myös ei-sibilanttisia affrikaatteja eri kielissä.
• Fonologinen status: joissain kielissä affrikaatti käsitellään yhtenä foneemina (esim. tš-äänne monissa slaavilaisissa kielissä), kun taas toisissa se voi ollakin vain kahden äänteen yhdistelmä tai satunnainen klusteri.

Affrikaatteja esiintyy laajalti eri kielissä: esimerkiksi saksassa ja italiassa on affrikaatteja kuten /ts/ (esim. saksan Zeit), puolassa on /t͡ɕ/ ja /d͡ʑ/ -tyyppisiä äänteitä, ja monissa afrikkalaisissa kielissä on laaja valikoima affrikaatteja. Myös suomessa esiintyy affrikaattimaisia yhdistelmiä lainasanoissa ja nimissä (kuten tsaarin, tsuunami), joissa /ts/ usein ääntyy affrikaattina.

Mandariinikiinassa affrikaatit erotetaan toisistaan aspiraation eli hengittävyyden perusteella, sillä äännettyjä affrikaatteja ei ole olemassa; Aspiroituneita affrikaatteja eli hengittäviä affrikaatteja ovat /t͡ɕʰ/ (Hanyu Pinyinissä 'q'), /t͡sʰ/ ('c') ja /ʈ͡ʂʰ/ ('ch'), ja hengittämättömät affrikaatit ovat /t͡ɕ/ ('j'), /t͡s/ ('z') ja /ʈ͡ʂ/ ('zh'). Mandariinissa ero aspiraation ja ei-aspiraation välillä on fonologisesti merkityksellinen eli merkkejä erottava.

Lisätietoja ja huomioitavaa

• Äänneopetuksessa ja kieliteknologiassa on tärkeää huomata, että affrikaatti voi kuulostaa ja mitata eri tavalla kuin kaksi erillistä äännettä, koska sulkeuman vapautus ja frikatiiviosan syntyminen tapahtuvat hyvin nopeasti ja yhdistyvät akustisesti.
• Kielen opettelussa kirjoitus voi joskus hämätä: eri kielten ortografiat merkitsevät affrikaatteja eri tavoin ('ch', 'cz', 'tsch', 'ts', 'č' jne.), joten kuuntelu- ja ääntämisharjoitukset ovat hyödyllisiä.
• IPA-merkintä: suositeltava tapa merkitä affrikaatti on käyttää tie-palkkia (esim. /t͡ʃ/), mutta monissa julkaisuissa käytetään myös yksinkertaistettua muotoa /tʃ/ ilman palkkia.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mitä ovat affrikaatit?

K: Voiko sekä äännettyjä että äänettömiä affrikaatteja olla olemassa?

K: Mitkä ovat esimerkkejä äänteellisistä ja äänettömistä affrikaateista englannissa?

Kysymys: Miten mandariinikiinan affrikaatit erotetaan toisistaan?

K: Mitkä ovat mandariinikiinan kielen aspiroituneet affrikaatit?

Kysymys: Mitkä ovat aspiroimattomat affrikaatit mandariinikiinassa?

Kysymys: Miten äänteet 'ch' ja 'j' kirjoitetaan IPA:ssa?

Hae kirjaimella