Alveolaarinen approksimaatio on konsonantti, joka esiintyy monissa kielissä. Sitä esiintyy esimerkiksi englannin kielessä äännettäessä r-kirjaimella merkittyjä sanoja, kuten run tai brick. Kansainväliset foneettiset aakkoset merkitsevät tämän äänteen tyypillisesti symbolilla ⟨ɹ⟩.

Määritelmä ja artikulaatio

Alveolaarinen approksimaatio on äänne, jossa kielen etuosa nousee lähelle hammaskaarta (alveolaaritaskua) mutta ei kosketa sitä riittävästi aiheuttaakseen kitinää tai täyttä sulkua. Se on yleensä:

  • äänteellinen: soinnillinen (eli äänijänteet värähtelevät)
  • keskilinjan approksimaatti: ilma kulkee kielen keskitason läpi ilman turbulenssia
  • paikka: alveolaarinen tai joissain puhekielissä postalveolaarinen
  • tapa: approksimaatti (lähestyvä mutta ei sulkeutuva artikulaatio)

IPA-symbolit ja transkriptio

Ilman diakriittimerkkejä merkkinä käytetään ⟨ɹ⟩ (käännetty pieni r, Unicode U+0279). Monissa epävirallisissa tai laajoissa transkriptioissa kirjoitetaan usein yksinkertaisesti ⟨r⟩, koska se on helpompi kirjoittaa ja lukea. X-SAMPA:ssa vastaava merkintä on r\.

Erot muihin r-äänteisiin

Alveolaarinen approksimaatio poikkeaa muista niin kutsutuista "r"-äänteistä:

  • Alveolaarinen trill [r] on tärähtelevä, kuten espanjan perro-sanassa.
  • Alveolaarinen tap [ɾ] on lyhyt kosketus tai kärpäisy, kuten amerikkalaisessa englannissa butter (flapping).
  • Retroflex-approksimaatti [ɻ] muistuttaa approksimaattia mutta kielikärki kaartuu taaksepäin.

Variaatiot ja esiintyminen

Monissa englannin murteissa tavallinen "r"-ääni on approksimaatti, mutta sen tarkka artikulaatio voi vaihdella:

  • apikaalinen/laminaalinen: kielen kärki tai lapa lähestyy hammaskaarta
  • bunched (kasaantunut) r: kielen takaosa nousee kohti kitalaen etuosaa — tämä on yleinen amerikkalaisessa englannissa, vaikka sitä merkitäänkin ⟨ɹ⟩
  • labialisaatio: joissain kielenmuodoissa approksimaatti voi olla lievästi huulten pyöristyksen säestämä, merkitään esimerkiksi ⟨ɹʷ⟩

Kuinka ääntää alveolaarista approksimaatiota

Perusvinkkejä ääntämiseen:

  • Aseta kielen etuosa lähelle hammaskaartea (takahampaiden takana oleva pieni kohouma), mutta älä anna kielen koskettaa sitä voimakkaasti.
  • Avaa hieman hampaiden väliä ja anna ilmavirran kulkea vapaasti — vältä kitinää.
  • Pidä äänijänteet värähtelevinä (äänekkäässä asennossa), eli äännä samaan tapaan kuin vokaaleja.
  • Jos tuntuu helpommalta, kokeile ensin äännettä [d] tai [t] ja siirrä kielen kärki hieman taaemmaksi ilman että kosketat alveolia samalla tavalla.

Yhteenvetona: alveolaarinen approksimaatio on yleinen, soinnillinen approksimaatti, jota merkitään IPA:ssa ⟨ɹ⟩ (X-SAMPA:ssa r\). Se eroaa sekä trillistä että tapista ja sen täsmällinen artikulaatio vaihtelee kielten ja murteiden välillä.