Bluebird K7

Suunnittelu

Campbell oli käyttänyt isänsä venettä, Bluebird K4:ää, yrittäessään uusia ennätyksiä. Bluebird K4 tuhoutui, kun sen rakenne murtui. Tämän jälkeen Donald sai idean suihkumoottorikäyttöisestä vesiskootterista, jolla hän voisi viedä vesinopeuden maailmanennätyksen amerikkalaiselta potkurivetoiselta vesiskootterilta Slo-mo-shunilta. Ken ja Lewis Norris suunnittelivat ja rakensivat K7:n Donaldin ideoiden pohjalta.

K7 oli kolmen pisteen vesitaso, mikä tarkoitti, että vene koski veteen nopeasti kulkiessaan vain kolmessa kohdassa: yksi piste lähellä veneen takaosaa ja yksi piste kahden sponsorin takaosassa (sponsorit ovat kellukkeet veneen molemmin puolin, kuvissa lähellä sen etuosaa). Vene rakennettiin alumiinista teräsrungon päälle, ja sen voimanlähteenä käytettiin aluksi pientä suihkuturbiinia.

Nimi K7 tuli Lloyds of Londonin veneelle antamasta luokituksesta.

 
Bluebirdin käyttämä Lloydin K7-merkki.  

Tietueet

Campbell teki K7-luokassa seitsemän vesinopeuden maailmanennätystä vuosina 1955-1964:

• 23. heinäkuuta 1955, 202 mph (324 km/h), asetettu Ullswaterissa Englannissa.
• 1955, 216 mph (348 km/h)
• 1956, 225 mph (362 km/h)
• 1957, 385 km/h (239 mph)
• 1958, 248 mph (399 km/h)
• 1959, 260 mph (420 km/h)
• 31. joulukuuta 1964, 276 mph (445 km/h), asetettu Dumbleyung-järvellä Australiassa.

 

Tappio

Vuonna 1966 Campbell päätti, että hän halusi saada Bluebirdin kulkemaan nopeammin kuin 480 km/h (300 mph).

Bluebirdin vanha moottori ei ollut tarpeeksi vahva näin nopeaan lentoon, joten se korvattiin tehokkaammalla Bristol Siddeley Orpheus -moottorilla, joka oli peräisin vanhasta hävittäjäkoneesta. Monia muitakin muutoksia tehtiin, hävittäjästä peräisin oleva pyrstölaippa kiinnitettiin Bluebirdin takaosaan, ohjaamon kansi muutettiin niin, että se työntyy ilmassa helpommin läpi, ja myös keulan kellukkeet muutettiin. Bluebird vietiin Coniston Wateriin testattavaksi vuonna 1966. Testit eivät sujuneet hyvin, sillä sää oli liian huono veneen testaamiseen sen liikkuessa, joten se sidottiin kiinni ja testattiin sen sijaan liikkumatta. Moottoria testattaessa se imi liikaa ilmaa ja aiheutti veneen osien rikkoutumisen. Moottori meni rikki, kun rikkinäiset osat imettiin sisään. Tämä tarkoitti sitä, että koko moottori oli vaihdettava.

Marraskuun lopussa sää oli riittävän hyvä koeajoja varten, mutta nopeus oli paljon alhaisempi kuin Bluebirdin vanhat ennätykset. Polttoainepumput eivät pystyneet pumppaamaan moottoriin tarpeeksi polttoainetta, joten se ei pystynyt käymään täydellä nopeudella. Ongelma korjattiin asentamalla yhden polttoainepumpun sijasta kaksi polttoainepumppua.

Tammikuun 4. päivänä 1967 ongelmat oli korjattu, sää oli hyvä, ja Campbell päätti yrittää rikkoa nopeusennätyksen. Jotta maailmanennätys olisi virallinen, ennätystä tavoittelevan veneen on ajettava kaksi kierrosta täydellä nopeudella, jotka mittaavat ihmiset, jotka eivät kuulu ennätystä rikkovaan joukkueeseen. Virallinen nopeus on näiden kahden ajokerran keskinopeus. Ensimmäisellä ajokerralla Bluebirdin nopeus oli 478,9 km/h (297,6 mph), mikä oli tarpeeksi nopea uuteen ennätykseen, mutta ei aivan niin nopea kuin Campbell halusi. Jotta ennätys olisi yli 300 mailia tunnissa, toisen ajokerran olisi pitänyt olla 302,5 mailia tunnissa tai nopeampi.

Maailmanennätysyrityksen suunnitelmana oli, että Bluebird pysähtyisi järven toisessa päässä ja tankkaisi toisesta veneestä, joka oli sijoitettu sinne tätä tarkoitusta varten. Tankkaukseen käytetty aika antaisi myös aikaa järvelle, joka oli häiriintynyt ensimmäisellä ajokerralla, rauhoittua uudelleen. Varsinaisella ennätysyrityksellä Campbell päätti olla tankkaamatta ja aloitti heti toisen juoksun. Miksi hän teki näin, ei tiedetä.

Toisen kierroksen alussa Bluebird kulki yli 510 km/h (320 mph) ja olisi helposti ylittänyt 300 mph:n tavoitteen, mutta veneen kulkiessa järvellä se alkoi trampata (eli keinua puolelta toiselle). Bluebird törmäsi järvelle omasta ensimmäisestä ajostaan syntyneeseen aaltoon, ja vene pyörähti vedestä. Kun se osui uudelleen veteen, se hajosi palasiksi ja upposi. Donald Campbell kuoli onnettomuudessa. Hänen nallemaskottinsa löydettiin myöhemmin järvestä kellumasta, mutta Campbellin ruumista ei löydetty.

 
Bluebird-replika, Tatton Parkin kukkanäyttely, 2009  

Recovery

Vuonna 2001 sukeltaja Bill Smith johti pelastusryhmää, joka löysi Bluebirdin Coniston Waterin pohjasta ja nosti hylyn myöhemmin takaisin kuivalle maalle. Hylky purettiin varovasti, jotta se ei ruostuisi, ja nyt sitä kootaan uudelleen. Onnettomuus aiheutti paljon vaurioita, mutta ne kaikki voidaan korjata. Bill Smith hankki Bluebirdille myös uuden moottorin ja toivoo saavansa veneen takaisin täysin toimintakuntoon.

Myös Donald Campbellin ruumis löydettiin vuonna 2001. Hänet haudattiin 12. syyskuuta 2001 Conistonin hautausmaalle.

Torstaina 7. joulukuuta 2006 Gina Campbell, Donaldin tytär, lahjoitti virallisesti Bluebird K7:n hylyn Conistonissa sijaitsevalle Ruskin Museumille Campbell Family Heritage Trustin puolesta.

Campbell Family Heritage Trustin ja museon kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti Bill Smith järjestää veneen kunnostuksen, joka on nyt käynnissä[9].[10] Tarkoituksena on palauttaa K7 ajokuntoon noin 4. tammikuuta 1967. Gina Campbell kommentoi: "Olen päättänyt turvata Bluebirdin tulevaisuuden Conistonin asukkaille, Ruskin Museumille ja maailman ihmisille".

1. ↑ http://www.ruskinmuseum.com/pdf/Deed%20of%20Gift%2007-12-06.pdf
2. ↑ http://www.ruskinmuseum.com/pdf/Letter%20of%20Authority%20to%20work%20on%20K7%20to%20Bill%20Smith%2012-12-06_Redacted.pdf