Boeing 377, jota joskus kutsutaan Stratocruiseriksi, oli Boeingin toisen maailmansodan jälkeen valmistama matkustajakone. Se valmistettiin C-97 Stratofreighterista, joka oli joukkojen siirtämiseen käytetty Boeing B-29 Superfortress -tyyppi. Stratocruiser nousi ensimmäisen kerran ilmaan 8. heinäkuuta 1947.

Stratocruiserissa oli neljä mäntämoottoria. Siinä oli paineistettu hytti ja kaksi kantta. Stratocruiserilla lentoyhtiöt pystyivät lentämään paljon pidempiä lentoja esimerkiksi Havaijille.

Stratocruiser oli kuitenkin paljon kalliimpi kuin Douglas DC-6 ja Lockheed Constellation. Stratocruisereita valmistettiin lentoyhtiöille vain 55 kappaletta.

Suunnittelu ja tärkeimmät ominaisuudet

Boeing 377 suunniteltiin sodanjälkeisenä suurena, ylellisenä pitkän matkan matkustajakoneena. Se perustui sotilasversio C-97:ään, jolloin perusrunko ja siipirakenne olivat sukua B-29 -pommittajalle. Stratocruiserin tunnusomainen piirre oli kaksitasoinen, paineistettu matkustamotila: yläkannella oli pääistuinalue ja alatasolla sosiaalitiloja ja joskus makuupaikkoja tai lounge-alue. Konseptiin kuului myös tilava, korkea matkustamokori korkealla matkustusmukavuudella.

Moottoreiksi valittiin suuret Pratt & Whitney R-4360 -radiaalimoottorit (28-sylinterisiä), jotka antoivat koneelle tarvittavan työntövoiman pitkille merireiteille. Paineistuksen ja tehokkaiden moottoreiden ansiosta Stratocruiser pystyi lentämään useita tunteja korkeammilla ja tasaisemmilla lentokorkeuksilla kuin monet aiemmat matkustajakoneet.

Tekniset tiedot (yhteenveto)

  • Moottorit: 4 × Pratt & Whitney R-4360 -radiaalimoottoria (28-sylinterinen)
  • Kiinnostavia piirteitä: paineistettu kaksitasoinen matkustamo, ylellinen sisustusvaihtoehto, alatasolla lounge/lepohuone
  • Matkustajakapasiteetti: vaihdellen sisustuksesta riippuen — tyypillisesti useita kymmeniä matkustajia, ylellisemmissä asetteluissa selvästi vähemmän kuin tiheissä matkustajakokoonpanoissa
  • Nopeus ja kantama: pitkän matkan suorituskyky; kone kykeni väliasemattomiin tai vähillä tankkauksilla tehtäviin merireitteihin kuten mannertenvälisiin lentoihin Havaijin suuntaan (kantama ja nopeus vaihtelivat konfiguraation ja kuormauksen mukaan)
  • Valmistusmäärä: 55 matkustajaversiona valmistettua konetta

Käyttöhistoria

Stratocruiser otettiin palveluun 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa, ja sitä käytettiin pääasiassa pitkillä merireiteillä, joissa sen pitkä toimintamatka ja mukavat matkustusjärjestelyt olivat etu. Suuria kansainvälisiä lentoyhtiöitä kiinnostivat erityisesti Stratocruiserin tarjoamat ylelliset tilat ja kyky ylittää laajoja merialueita ilman lisääntynyttä määrää välilaskuja.

Käytännössä Stratocruiser joutui kilpailutilanteeseen Lockheed Constellationin ja Douglasin mallejen kanssa. Vaikka se oli teknisesti edistynyt ja matkustajille miellyttävä, sen hankinta- ja käyttökustannukset olivat korkeat. Lisäksi 1960-luvulla kaupallinen ilmailu muuttui nopeasti: tehokkaammat potkuriturbiinikoneet ja erityisesti suihkukoneiden (jet) tulon myötä piston-koneiden kysyntä laski nopeasti. Näiden tekijöiden vuoksi Stratocruiserin kaupallinen menestys jäi vähäiseksi ja käyttöikä kaupallisessa palvelussa verrattain lyhyeksi.

Miksi vain 55 valmistettua?

Syitä pienelle valmistusmäärälle olivat muun muassa:

  • Korkeat hankinta- ja käyttökustannukset verrattuna kilpailijoihin.
  • Suuret ja painavat mäntämoottorit vaativat paljon huoltoa ja polttoainetta.
  • Kilpailu Constellationin ja DC-6:n kanssa markkinoilla, joissa hinta ja toimintataloudellisuus olivat ratkaisevia.
  • Nopea teknologinen muutos: suihkumoottorien yleistyminen teki pian pitkän matkan potkurikoneista vanhanaikaisia.

Perintö ja säilyneet koneet

Vaikka Stratocruiseria valmistettiin vain rajoitettu määrä, se on jäänyt ilmailuhistoriaan ylellisenä ja teknisesti mielenkiintoisena esimerkkinä sodanjälkeisestä matkustajaliikenteen kehityksestä. Joitakin yksilöitä on säilynyt museoissa ja yksityiskokoelmissa, ja niitä pidetään arvokkaina esineinä, jotka kertovat siirtymästä sodanajan teknologioista kohti nykyaikaisempaa kaupallista ilmailua.

Stratocruiserin kehitys vaikutti myös sotilasversioihin (esim. C-97 ja KC-97 -tankkerit), jotka pohjautuivat samaan perusrakenteeseen ja palasivat pitkään Yhdysvaltojen ilmapuolustuksen ja kuljetuskapasiteetin palvelukseen.