Nicola (Antonio) Porpora (tai Niccolò Porpora) (17. elokuuta 1686 - 3. maaliskuuta 1768) oli italialainen säveltäjä ja kuuluisa laulunopettaja. Hän sävelsi yli 40 oopperaa. Hän sävelsi myös kantaatteja, oratorioita, sonaatteja viululle ja kirkkomusiikkia. Porporan kanssa laulua ja musiikkia opiskelleita kuuluisuuksia olivat muun muassa runoilija Pietro Metastasio, säveltäjä Joseph Haydn, Baijerin prinsessa Maria Antonia sekä kastraattilaulajat Farinelli ja Caffarelli.
Elämä ja ura lyhyesti
Porpora syntyi Napolissa 17. elokuuta 1686 ja kasvoi Etelä-Italian rikkaassa oopperakulttuurissa. Hän kouluttautui napolilaisessa musiikkiympäristössä ja nousi 1700-luvun alkupuolella yhdeksi aikansa tunnetuimmista oopperasäveltäjistä ja laulunopettajista. Uransa aikana hän toimi sekä teatterien että hovien palveluksessa ja sävelsi suuren määrän orkesteri- ja vokaaliteoksia. Porpora kuoli 3. maaliskuuta 1768.
Sävellystyö ja tyyli
Porpora oli merkittävä edustaja napolilaista oopperakoulua. Hänen teoksissaan korostuvat lauluäänen soinnillinen kauneus, ilmeikkäät melodiat ja taitavasti kirjoitetut virtuoosiset kohtaukset, jotka tarjosivat laulajille tilaisuuden esitellä teknistä taituruuttaan. Hän käytti usein da capo -aarioiden muotoa ja tavoitteli ilmaisullista laululinjaa sekä runsasta ornamentaatiota, mikä teki hänen oopperoistaan suosittuja aikansa tähtilaulajien keskuudessa. Porpora sävelsi myös kirkollista musiikkia, oratorioita, kantaatteja sekä instrumentaalikappaleita, kuten viulusonaatteja.
Laulunopetus ja oppilaat
Porpora oli arvostettu laulunopettaja, jonka opetustapa korosti bel canto -periaatteita: äänen hallintaa, legatoa, fraasinrakennusta ja koristeiden hallintaa. Hänen oppilaidensa joukossa oli useita aikakauden kuuluisuuksia. Mainittuja esimerkkejä ovat kastraattilaulajat Farinelli ja Caffarelli sekä runoilija ja libretisti Pietro Metastasio. Myös nuori Joseph Haydn sai Porporalta opastusta, ja Haydn on kertonut arvostaneensa opettajansa melodista lahjakkuutta ja opetustapaa.
Vaikutus ja perintö
Porpora vaikutti vahvasti 1700-luvun laulutekniikkaan ja oopperaperinteeseen: hänen painotuksensa äänen kauneuteen, tekniseen osaamiseen ja ilmaisuun muovasi useiden sukupolvien laulajia ja säveltäjiä. Vaikka Porporan maine 1800- ja 1900-luvuilla välillä himmeni verrattuna esimerkiksi Händeliin tai muihin aikalaissäveltäjiin, 1900- ja 2000-lukujen kiinnostus barokkimusiikin historiallisiin esitystapoihin on tuonut hänen teoksiaan takaisin ohjelmistoihin ja levytyksiin. Nykyään tutkijat ja esityskäytännön harjoittajat arvostavat erityisesti hänen vokaalista ilmaisuvoimaansa ja pedagogista perintöään.
Nykyinen tutkimus ja esitykset
Porporan teoksia esitetään yhä useammin historiallisesti informoiduissa esityksissä, ja hänen oopperoitaan, kantaattejaan sekä kirkkomusiikkiaan on alettu 2000-luvulla levyttää ja osin uudelleenlöytää. Musiikkitieteessä häntä tutkitaan muun muassa 1700-luvun laulutekniikan, oopperakontekstin ja Napolin koulukunnan yhteydessä.