Oratorio: musiikkimuoto, historia ja tunnetut säveltäjät

Tutustu oratorioon: musiikkimuoto, sen 1700-luvun historia, Händelin Messias ja muut tunnetut säveltäjät — kuorojen ja konserttien vaikuttava maailma.

Oratorio on laaja musiikkiteos, joka on sävelletty orkesterille, kuorolle ja yksinlaulajille. Tyypillisesti oratorio kertoo uskonnollisen tai historiallis-biografisen tarinan, usein aineistona on tekstejä tai tapahtumia Vanhasta testamentista, mutta aiheina voi olla myös Uusi testamentti tai muu hengellinen materiaali. Oratorio voi kestää noin kahdesta tunnista pidempään, ja se voi muodostaa kokonaisen konsertin. Muodoltaan oratorio muistuttaa oopperaa, mutta ero näkyy esitystilanteessa: ooppera esitetään yleensä puvuissa ja näyttämöllä, kun taas oratorio lauletaan ja soitetaan ilman näyttämöllistä lavastusta esimerkiksi konserttisalissa tai kirkossa. Oratorio sellaisena kuin me sen tunnemme syntyi erityisesti 1600–1700-lukujen musiikkielämässä, ja vakiintunut muoto kehittyi 1700-luvulla (1700-luvulla). Monet varhaiset oratoriotekstit laulettiin säveltäjän omalla kielellä, toisin kuin aikakauden useimmat oopperat, jotka olivat usein italiaksi, erityisesti 1700-luvun alussa.

Sanaa "oratorio" käytettiin jo vuosisatoja sitten Länsi-Euroopan kirkollisissa esityksissä, joissa esitettiin musiikillisia draamoja ja hartausnäytelmiä. Italiassa 1600-luvulla kehittyivät sekä oratorio että ooppera rinnakkain, ja molemmat muodot vaikuttivat toisiinsa. Saksassa taas säveltäjät kuten Heinrich Schutz ja myöhemmin merkittävästi Johann Sebastian Bach, sävelsivät niin kutsuttuja passioita, jotka kertovat yleensä Kristuksen ristinkuolemasta. Näitä teoksia ei aina nimetty "oratorioiksi", mutta niiden rakenne — resitatiivit, aariat ja voimakas kuorokäyttö — muistuttaa oratorioa.

Rakenne ja musiikilliset osat

Perinteinen oratorio rakentuu yleensä alkusoitosta (sinfonia tai alkusoitto), jonka jälkeen vuorottelevat kuoro-osuudet, kertovat resitatiivit (resitatiiveja), solistien aariat sekä lyhyemmät duetto- tai ensemble-osuudet. Oratoriokertomus etenee usein draaman tapaan, mutta ilman näyttämöllistä toimintaa; kertojaäänen tehtävän voivat hoitaa yksi tai useampi tenori-, baritoni- tai sopraanosolisti. Kuoro on useissa oratorioissa keskeisessä asemassa: se kommentoi tapahtumia, laulaa suuria kohtauksia ja toimii usein yhteisön äänitorvena. Kuoron roolin vuoksi oratorioperinne on ollut tärkeä syy kuorojen ja kuoroyhdistysten perustamiseen.

Barokki ja Händel

Ensimmäisten merkittävien oratorioiden joukossa on erityisesti Yrjö Frideric Händel, joka syntyi Saksassa mutta asettui Englantiin ja tuli tunnetuksi myös englantilaisena säveltäjänä (englantilainen). Alun perin pääasiassa oopperan parissa työskennellyt Händel siirtyi 1730-luvulla oratorioiden säveltämiseen. Vuonna 1732 alkanut oratorioiden tuotanto kasvatti yleisön kiinnostusta muotoa kohtaan. Händelin oratoriot käyttivät paljon samaa musiikillista kieltä kuin hänen oopperoissaan: teokset aloitettiin usein orkesterialkusoitolla, seuraten resitatiivit, aariat ja voimakkaat kuoroosuudet. Kuoro sai usein enemmän tilaa kuin useimmissa oopperoissa, mikä lisäsi yhteislaulun ja kuorotyöskentelyn suosiota erityisesti Englannissa (Englannista) ja myöhemmin muualla Euroopassa.

Händelin tunnetuin oratorio on Messias, jonka teksti ei seuraa pelkästään Vanhaa testamenttia, vaan kertoo laajemmin Jeesuksen syntymästä, elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Britanniassa Messias on erityisen suosittu ja sitä esitetään perinteisesti joulun aikaan, vaikka teos kattaa myös pääsiäisteemoja. Muita tunnettuja Händelin oratorioita ovat mm. Debora, Saul, Simson, Juudas Makkabaios ja Salomo; ne kaikki on sävelletty englanninkielisiin teksteihin.

Oratorion kehitys 1800–1900-luvuilla

1800-luvulla oratorio oli hyvin suosittu. Vuosisadan kääntyessä Joseph Haydn kirjoitti kaksi keskeistä oratoriota, joissa hänen ilmaisunsa ja orkestrointinsa ovat erinomaisella tasolla: Die Schöpfung (Luominen) (1798) ja Die Jahreszeiten (Vuodenajat) (1801). Nämä teokset edustavat jo klassismin ja varhaisen romantiikan yhdistelmää, ja ne ovat usein konsertteina esitettyinä erittäin vaikuttavia kokonaisuuksia.

Mendelssohn 1800-luvulla herätti myös vanhojen barokkisäveltäjien, erityisesti Bachin, teoksia uudelleen esille ja sävelsi omia suuria oratorioitaan kuten Pyhän Paavalin, Elian ja Ylistysvirren. Romanttisen ajan muita merkittäviä oratorion säveltäjiä ovat Dvořák, Berlioz ja Gounod, jotka laajensivat muodon emotionaalista ja värimaailmaa. 1900-luvulla oratoriokirjallisuuteen kuuluvat mm. Elgarin Dream of Gerontius (1900), Waltonin Belshazzar's Feast (1931) ja Tippettin Child of our Time (1941), joissa oratorioidea sovitetaan uusromanttisiin ja modernistisiin ilmaisutapoihin.

Oratorion esittäminen ja merkitys nykypäivänä

Oratoriot esitetään nykyään sekä uskonnollisissa että siviilikonteksteissa. Vaikka alkuperäinen muoto liittyi kirkolliseen käyttöön, monet teokset löytyvät nykykonserttien ohjelmistosta, kuorojen produktioista ja juhlaesityksistä. Oratoriot tarjoavat suurelle kuorolle, solisteille ja orkesterille mahdollisuuden yhteistyöhön ja yhteisölliseen esittämiseen. Kuoroyhdistykset ja ammattilaiskuorot ylläpitävät perinnettä, ja monet kuoron jäsenet pitävät oratoriokirjallisuudesta juuri kuoron keskeisen roolin vuoksi.

Oratorioiden tekstit voivat olla perinteisiä uskonnollisia tekstejä, raamatuntekstin valintoja tai modernimpia sanoituksia. Muodollisesti oratorio eroaa mm. cantatasta pituudella ja suurella esitysorganisaatiolla: cantata voi olla lyhyempi ja intiimimpi, kun taas oratorio on yleensä konserttimaisempi ja laajempi esitys. Passion (ristiinnaulitsemista käsittelevä teos) on läheistä sukua oratoriolle, mutta usein passionimetys viittaa nimenomaan Kristuksen kärsimyksen kuvaamiseen ja sen esitystilaan kirkollisissa yhteyksissä.

Yhteenveto

Oratorio on monipuolinen ja vaikuttava musiikkimuoto, joka yhdistää orkesterin, solistien ja kuoron voimavarat tarinankerrontaan ilman näyttämöllisiä elementtejä. Se on kehittynyt 1600–1700-luvuilla, saanut suuren suosion Händelin myötä ja säilynyt tärkeänä osana sekä uskonnollista että siviilikulttuuria läpi 1800- ja 1900-lukujen. Tunnetut teokset, kuten Messias, Haydnin oratoriot ja 1900-luvun merkkiteokset, ovat säilyttäneet paikkansa konserttiohjelmistoissa ja kuorojen suosiossa.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on oratorio?

K: Milloin oratorio luotiin?

K: Millä kielellä useimmat oopperat sävellettiin tänä aikana?

K: Kuka oli ensimmäinen merkittävä oratorioiden säveltäjä?

K: Mikä on Händelin kuuluisin teos?

K: Keitä muita säveltäjiä on 1800-luvulla kirjoittanut suosittuja teoksia?

Hae kirjaimella