Oskar Lafontaine

Koulutus ja perhe

Lafontaine opiskeli fysiikkaa Bonnin yliopistossa ja Saarlandin yliopistossa vuosina 1962-1969.

Hän on roomalaiskatolinen ja naimisissa Christa Müllerin kanssa, joka johtaa kampanjaa sukuelinten silpomista vastaan Afrikassa. Heillä on poika Carl Maurice, joka on syntynyt vuonna 1997.

Ura

Poliittinen nousu

Lafontainen poliittinen ura alkoi paikallisesti Saarbrückenin kaupunginjohtajana. Hän tuli laajalti tunnetuksi arvostelijana liittokansleri Helmut Schmidtin tuesta Naton suunnitelmalle sijoittaa Pershing II -ohjuksia Saksaan. Vuosina 1985-1998 hän toimi Saarlandin ministeri-puheenjohtajana. Ministeripresidenttinä Lafontaine yritti tukien avulla pitää osavaltiossa perinteiset terästeollisuuden ja hiilikaivostoiminnan alat. Hän oli myös Bundesratin puheenjohtaja vuosina 1992/93.

Kanslerin virka

Saksan liittopäivävaaleissa vuonna 1990 Lafonntaine oli SPD:n liittokansleriehdokas. Puolue hävisi, koska CDU sai tukea, koska se oli yhdistymisen aikana hallituksessa. Kampanjan aikana mieleltään häiriintynyt nainen hyökkäsi hänen kimppuunsa veitsellä Kölnissä pidetyn puheen jälkeen. Hänen kaulavaltimonsa viillettiin auki, ja hän oli kriittisessä tilassa useita päiviä.

Poliittinen paluu

Mannheimin puoluekokouksessa vuonna 1995 Lafontaine valittiin SPD:n puheenjohtajaksi Rudolf Scharpingin tilalle. Hänen vastuullaan oli pääasiassa koko SPD:n saattaminen Helmut Kohlia ja hänen CDU-puoluettaan vastaan sen sijaan, että se olisi tehnyt yhteistyötä CDU:n kanssa. Lafontainen mukaan kaikki Kohlille annettava apu auttaisi vain pitämään CDU:n hallituksessa.

Tämä ajatus vei SPD:n johtoon mielipidemittauksissa syyskuussa 1998. Hänet nimitettiin liittovaltion valtiovarainministeriksi Gerhard Schröderin ensimmäisessä hallituksessa.

Valtiovarainministeri

Lafontaine oli lyhyen valtiovarainministerin kautensa aikana Yhdistyneen kuningaskunnan euroskeptikkojen hyökkäyksen kohteena. Tämä johtui erityisesti siitä, että hän halusi yhtenäistää verot Euroopan unionissa. Tämä olisi merkinnyt joidenkin Yhdistyneen kuningaskunnan verojen nousua.

Maaliskuun 11. päivänä 1999 hän erosi kaikista virka- ja puoluetehtävistään, koska ei saanut apua muilta hallituksen jäseniltä. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi hyökkäyksistään Angela Merkelin hallitusta vastaan yleisesti konservatiivisena pidetyssä Bild-Zeitung-lehdessä.

Vasemmistopuolue

Lafontaine jätti SPD:n 24. toukokuuta 2005. Kesäkuun 10. päivänä hän ilmoitti asettuvansa ehdolle vasemmistopuolueen PDS:n (Die Linkspartei) kärkiehdokkaaksi. PDS (Die Linkspartei) on koalitio, johon kuuluvat Länsi-Saksassa toimiva Työn ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaalivaihtoehto (WASG) ja Itä-Saksan kommunistisen puolueen seuraajapuolue PDS (PDS).

Hän liittyi WASG:hen 18. kesäkuuta 2005 ja valittiin samana päivänä sen listan johtoon Nordrhein-Westfalenin liittopäivävaaleissa 2005. Hän oli ehdolla myös Saarbrückenin vaalipiirissä, mutta hävisi. Siitä huolimatta Linkspartei Saarenmaan tulos oli paras kaikista Länsi-Saksan osavaltioista.

Lafontainea kohtaan esitetty kritiikki

Monet arvostelivat Lafontainen Der Spiegel -lehdessä julkaistua artikkelia Erich Honeckerista, joka oli DDR:n valtion- ja puoluejohtaja ja hänen kaltaisensa Saarländer, ja sanoivat, että siinä keskityttiin muutamiin Honeckerin hyviin asioihin ja jätettiin huomiotta huonot asiat. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa hän menetti jonkin verran vasemmiston kannatusta, koska hän näytti haluavan yritysmyönteistä politiikkaa ja vaati Itä-Euroopasta tulevien saksalaisten ja turvapaikanhakijoiden maahantulon vähentämistä.