Erich Ernst Paul Honecker (25. elokuuta 1912 – 29. toukokuuta 1994) oli itäsaksalainen kommunistinen poliitikko, joka johti Saksan demokraattista tasavaltaa vuosina 1971–1989. Hän syntyi Neunkirchenissä ja tuli nuorena aktiiviseksi kommunistiliikkeessä. Kansallissosialistien valtakauden aikana Honecker joutui vainon kohteeksi; hänet pidätettiin ja tuomittiin, ja toisen maailmansodan jälkeen hän nousi nopeasti Neuvostoliiton miehitysalueella toimineen SED-puolueen johtoon. 1970-luvun ja 1980-luvun aikana hänestä tuli GDR:n tehokas, mutta myös kiistanalainen johtohahmo.
Johtajuus ja politiikka
Honeckerin valtakaudelle leimallista oli pyrkimys parantaa kansalaisten elintasoa ja rakentaa laajaa sosiaaliturvaa: panostuksia tehtiin asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja eläkkeisiin. Samalla hänen hallintonsa ylläpiti tiukkaa ideologista kuria ja valvontaa, jota organisoitiin laajassa mittakaavassa valtion turvallisuuspalvelun (Stasi) avulla. Honecker kannatti vahvasti Itä-Saksan rajavalvontaa ja oli osaltaan vastuussa muurin ylläpidosta, mikä aiheutti kansainvälistä kritiikkiä ja kasvavaa sisäistä tyytymättömyyttä.
Kylmä sota, kansainväliset suhteet ja talous
Honecker pyrki säilyttämään tiiviit suhteet Neuvostoliittoon ja muihin sosialistisiin maihin, mutta 1980-luvun loppupuolen Neuvostoliiton uudistukset (glasnost ja perestroika) loivat erimielisyyttä hänen ja Mihail Gorbatsovin välillä. Itä-Saksan talous ajautui 1980-luvulla yhä vaikeampaan suhdanteeseen: yhdistettynä poliittiseen jäykkyyteen tämä kasvatti kansalaisten tyytymättömyyttä ja kannusti opposition toimintaa.
Murtuminen ja oikeusprosessit
Vuonna 1989 laajamittaiset mielenosoitukset ja yhteiskunnallinen paine johtivat Honeckerin eroamiseen puolueen johdosta (lokakuussa 1989 hänen seuraajakseen nousi Egon Krenz) ja lopulta Berliinin muurin murtumiseen 9. marraskuuta 1989. Saksan yhdistymisen myötä poliittinen ympäristö muuttui radikaalisti. Honecker lähti Neuvostoliittoon hakemaan turvapaikkaa, mutta myöhemmin Venäjän hallinnon muututtua hänet päästettiin luovuttamaan takaisin Saksan viranomaisille. Saksassa häntä vastaan nostettiin syytteitä, muun muassa rajavartijoiden ampumisista pakenevia kohtaan ja muista ihmisoikeusrikkomuksista, mutta oikeudenkäynnit keskeytettiin terveydellisistä syistä.
Viimeiset vuodet ja perintö
Honecker vapautettiin oikeudenkäynnin keskeytymisen jälkeen, koska hänellä todettiin maksasyöpä ja hänen terveydentilansa oli heikko. Hänet vapautettiin vankilasta ja hän vietti viimeiset vuotensa perheensä luona ulkomailla; hän kuoli maanpaossa Chilessä 29. toukokuuta 1994. Honeckerin perintö on ristiriitainen: hänen aikakautensa toi GDR:ään pysyviä sosiaalipalvelujen järjestelmiä ja tietyn elintason, mutta myös poliittisen vapauden rajoituksia, laajamittaista valvontaa ja vastuun ihmisoikeusloukkauksista. Historiallisesti hänet muistetaan yhtenä kylmän sodan merkittävimmistä ja samalla kiistanalaisimmista itäsaksalaisista johtajista.