Erich Honecker – Itä-Saksan johtaja ja SED:n pääsihteeri (1912–1994)

Erich Honecker (1912–1994) — Itä-Saksan johtaja ja SED:n pääsihteeri: ura 1971–1989, vallan nousu ja tuho, oikeudenkäynnit ja elämä maanpaossa.

Tekijä: Leandro Alegsa

Erich Ernst Paul Honecker (25. elokuuta 1912 – 29. toukokuuta 1994) oli itäsaksalainen kommunistinen poliitikko, joka johti Saksan demokraattista tasavaltaa vuosina 1971–1989. Hän syntyi Neunkirchenissä ja tuli nuorena aktiiviseksi kommunistiliikkeessä. Kansallissosialistien valtakauden aikana Honecker joutui vainon kohteeksi; hänet pidätettiin ja tuomittiin, ja toisen maailmansodan jälkeen hän nousi nopeasti Neuvostoliiton miehitysalueella toimineen SED-puolueen johtoon. 1970-luvun ja 1980-luvun aikana hänestä tuli GDR:n tehokas, mutta myös kiistanalainen johtohahmo.

Johtajuus ja politiikka

Honeckerin valtakaudelle leimallista oli pyrkimys parantaa kansalaisten elintasoa ja rakentaa laajaa sosiaaliturvaa: panostuksia tehtiin asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja eläkkeisiin. Samalla hänen hallintonsa ylläpiti tiukkaa ideologista kuria ja valvontaa, jota organisoitiin laajassa mittakaavassa valtion turvallisuuspalvelun (Stasi) avulla. Honecker kannatti vahvasti Itä-Saksan rajavalvontaa ja oli osaltaan vastuussa muurin ylläpidosta, mikä aiheutti kansainvälistä kritiikkiä ja kasvavaa sisäistä tyytymättömyyttä.

Kylmä sota, kansainväliset suhteet ja talous

Honecker pyrki säilyttämään tiiviit suhteet Neuvostoliittoon ja muihin sosialistisiin maihin, mutta 1980-luvun loppupuolen Neuvostoliiton uudistukset (glasnost ja perestroika) loivat erimielisyyttä hänen ja Mihail Gorbatsovin välillä. Itä-Saksan talous ajautui 1980-luvulla yhä vaikeampaan suhdanteeseen: yhdistettynä poliittiseen jäykkyyteen tämä kasvatti kansalaisten tyytymättömyyttä ja kannusti opposition toimintaa.

Murtuminen ja oikeusprosessit

Vuonna 1989 laajamittaiset mielenosoitukset ja yhteiskunnallinen paine johtivat Honeckerin eroamiseen puolueen johdosta (lokakuussa 1989 hänen seuraajakseen nousi Egon Krenz) ja lopulta Berliinin muurin murtumiseen 9. marraskuuta 1989. Saksan yhdistymisen myötä poliittinen ympäristö muuttui radikaalisti. Honecker lähti Neuvostoliittoon hakemaan turvapaikkaa, mutta myöhemmin Venäjän hallinnon muututtua hänet päästettiin luovuttamaan takaisin Saksan viranomaisille. Saksassa häntä vastaan nostettiin syytteitä, muun muassa rajavartijoiden ampumisista pakenevia kohtaan ja muista ihmisoikeusrikkomuksista, mutta oikeudenkäynnit keskeytettiin terveydellisistä syistä.

Viimeiset vuodet ja perintö

Honecker vapautettiin oikeudenkäynnin keskeytymisen jälkeen, koska hänellä todettiin maksasyöpä ja hänen terveydentilansa oli heikko. Hänet vapautettiin vankilasta ja hän vietti viimeiset vuotensa perheensä luona ulkomailla; hän kuoli maanpaossa Chilessä 29. toukokuuta 1994. Honeckerin perintö on ristiriitainen: hänen aikakautensa toi GDR:ään pysyviä sosiaalipalvelujen järjestelmiä ja tietyn elintason, mutta myös poliittisen vapauden rajoituksia, laajamittaista valvontaa ja vastuun ihmisoikeusloukkauksista. Historiallisesti hänet muistetaan yhtenä kylmän sodan merkittävimmistä ja samalla kiistanalaisimmista itäsaksalaisista johtajista.



 

Alkuperä ja varhainen poliittinen ura

Honecker syntyi Neunkirchenissä, nykyisessä Saarlandissa. Hänellä oli kaksi veljeä ja kolme sisarta.

Hän liittyi Saksan kommunistisen puolueen (KPD) nuoriso-osastoon, Saksan nuorisoliittoon (KJVD), vuonna 1926 ja liittyi itse KPD:hen vuonna 1929. Vuosina 1928-1930 hän työskenteli kattotyöläisenä, mutta ei saanut oppisopimustaan päätökseen. Sen jälkeen hänet lähetettiin Moskovaan opiskelemaan Kansainväliseen Lenin-kouluun, ja loppuelämänsä ajan hän pysyi päätoimisena poliitikkona.

Hän palasi Saksaan vuonna 1931 ja hänet pidätettiin vuonna 1935 natsien tultua valtaan (Machtübernahme). Vuonna 1937 hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi kommunistisesta toiminnasta, ja hän oli vankeudessa toisen maailmansodan loppuun asti. Sodan päätyttyä Honecker aloitti jälleen työskentelyn kommunistisen puolueen palveluksessa johtaja Walter Ulbrichtin johdolla. Vuonna 1946 hänestä tuli yksi ensimmäisistä jäsenistä uudessa Saksan sosialistisessa yhtenäisyyspuolueessa (Sozialistische Einheitspartei Deutschlands, SED), joka muodostui vanhasta KPD:stä ja Itä-Saksan sosiaalidemokraateista.

Hän oli parlamentin jäsen Neuvostoliiton miehittämällä vyöhykkeellä lokakuun 1946 vaalien jälkeen. Saksan demokraattinen tasavalta perustettiin 7. lokakuuta 1949. Sen perustuslaissa luotiin Neuvostoliiton kaltainen hallintojärjestelmä. Honeckerista tuli Keskuskomitean sihteeristön jäsenehdokas vuonna 1950 ja varsinainen jäsen vuonna 1958.



 

Itä-Saksan johto

Vuonna 1961 Honecker vastasi Berliinin muurin rakentamisesta. Vuonna 1971 hän aloitti poliittisen valtataistelun. Neuvostoliittolaiset tukivat häntä, joten Honeckerista tuli sosialistisen yhtenäisyyspuolueen uusi johtaja eli pääsihteeri Walter Ulbrichtin tilalle. Vuonna 1976 hänestä tuli myös valtioneuvoston puheenjohtaja (Staatsratsvorsitzender).

Honeckerin aikana elintaso parani huomattavasti, vaikka DDR:n elintaso oli itäblokin maiden korkein. Kulutustavaroita saatiin lisää ja uusien asuntojen rakentamista nopeutettiin.

Vaikka Honecker välitti kansalle enemmän tavaroista ja asunnoista, hän ei sallinut hallituksen arvostelua. Selvimmin tämä näkyi Berliinin muurissa. Noin 125 itäsaksalaista kuoli tänä aikana yrittäessään ylittää rajan Länsi-Berliiniin.

Ulkosuhteissa Honecker ei koskaan sallisi yhtenäistä Saksaa. Hän oli hyvin lojaali Neuvostoliitolle, mutta hyväksyi liennytyksen (eli ystävystymisen länsimaiden kanssa). Hänen hallituksensa aikana Itä-Saksa jopa ystävystyi Länsi-Saksan kanssa. Syyskuussa 1987 hänestä tuli ensimmäinen Itä-Saksan valtionpäämies, joka vieraili Länsi-Saksassa.

Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatshov otti 1980-luvun lopulla käyttöön glasnostin ja perestroikan, jotka olivat uudistuksia kommunismin vapauttamiseksi. Honecker ja Itä-Saksan hallitus kieltäytyivät kuitenkin toteuttamasta vastaavia uudistuksia DDR:ssä. Kun uudistusliike levisi Keski- ja Itä-Eurooppaan, Itä-Saksan hallitusta vastaan järjestettiin mielenosoituksia. Suurimmat olivat vuoden 1989 maanantaimielenosoitukset Leipzigin kaupungissa. DDR:n muut johtajat päättivät päästä eroon Honeckerista ja pakottivat hänet eroamaan 18. lokakuuta 1989. Egon Krenz astui hänen tilalleen johtoon.



 

Vuoden 1989 jälkeen

Saksan yhdistymisen jälkeen Honecker asui neuvostoliittolaisessa sotilassairaalassa lähellä Berliiniä. Sitten hän pakeni vaimonsa kanssa Moskovaan välttääkseen syytteet kylmän sodan aikaisia rikoksia vastaan. Saksan hallituksen mukaan hänet olisi asetettava syytteeseen, koska 192 itäsaksalaista kuoli yrittäessään lähteä Itä-Saksasta. Neuvostoliiton hajottua joulukuussa 1991 Honecker siirtyi Chilen suurlähetystöön Moskovassa, mutta Boris Jeltsinin hallitus lähetti hänet takaisin vuonna 1992. Oikeudenkäynti alkoi alkuvuodesta 1993, mutta Honecker vapautettiin terveydentilan vuoksi, ja 13. tammikuuta samana vuonna hän muutti Chileen asumaan tyttärensä Sonjan, tämän chileläisen aviomiehen Leo Yáñezin ja heidän poikansa Roberton luokse. Hän kuoli maksasyöpään Santiagossa Chilessä 29. toukokuuta 1994.



 

Henkilökohtainen

Honecker avioitui Edith Baumannin kanssa vuonna 1950 ja erosi hänestä vuonna 1953. Heillä oli tytär Erika (s. 1950). Vuonna 1953 Honecker avioitui Margot Feistin kanssa, ja he olivat naimisissa Honeckerin kuolemaan asti. Heillä oli tytär Sonja, joka syntyi vuonna 1952. Margot Honecker oli Itä-Saksan kansakouluministeri.



 

Kuuluisia lainauksia

  • "Muuri on pystyssä 50 ja jopa 100 vuoden kuluttua, jos sen syitä ei poisteta." "Muurin on oltava pystyssä 50 ja jopa 100 vuoden kuluttua, jos sen syitä ei poisteta." (Berliini, 19. tammikuuta 1989)

(Saksa: Die Mauer wird in 50 und auch in 100 Jahren noch bestehen bleiben, wenn die dazu vorhandenen Gründe noch nicht beseitigt sind)

  • "Ei härkä eikä aasi pysty pysäyttämään sosialismin etenemistä." Berliini, 7. lokakuuta 1989

(Saksa: Den Sozialismus in seinem Lauf, halten weder Ochs' noch Esel auf)



 

Kirjallisuus

Honeckerin omaelämäkerta Aus meinem Leben on käännetty englanniksi nimellä From my life. New York: Pergamon, 1981. ISBN 0-08-024532-3

  • Fulbrook, Mary, Kansan valtio : Itä-Saksan yhteiskunta Hitleristä Honeckeriin, Yale University Press, c2005.
 

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli Erich Honecker?


V: Erich Honecker oli itäsaksalainen kommunistipoliitikko, joka johti Saksan demokraattista tasavaltaa vuodesta 1971 vuoteen 1989.

K: Milloin hän kuoli?


V: Hän kuoli vuonna 1994.

K: Mitä hänelle tapahtui Saksan yhdistymisen jälkeen?


V: Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen hän lähti Neuvostoliittoon, mutta Venäjän uusi hallitus lähetti hänet takaisin Saksaan, jossa hänet vangittiin ja tuomittiin maanpetoksesta ja kylmän sodan aikana tehdyistä rikoksista.

K: Kuinka kauan hän toimi Itä-Saksan johtajana?


V: Hän toimi Itä-Saksan johtajana vuodesta 1971 vuoteen 1989.

K: Tuomittiinko hänet rikoksista?


V: Kyllä, hänet tuomittiin maanpetoksesta ja muista kylmän sodan aikana tehdyistä rikoksista.

K: Missä Erich Honecker kuoli?


V: Hän kuoli maanpaossa Chilessä noin puolitoista vuotta myöhemmin.

K: Miksi Erich Honecker vapautettiin vankilasta?



V: Hänet vapautettiin vankilasta, koska hän oli kuolemassa maksasyöpään.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3