Emerituspaavi Benedictus XVI (latinaksi: Benedictus PP). XVI; saksa: Benedikt XVI; italia: Benedetto XVI, syntynyt Joseph Aloisius Ratzinger 16. huhtikuuta 1927) on katolisen kirkon emerituspaavi. Hän toimi 265. paavina vuosina 2005-2013. Tässä tehtävässä hän oli sekä katolisen kirkon johtaja että Vatikaanivaltion hallitsija. Benedictus valittiin 19. huhtikuuta 2005 paavikonklaavissa paavi Johannes Paavali II:n kuoleman jälkeen. Hän vietti paavin virkaanastujaismessunsa 24. huhtikuuta 2005. Hän otti katedraalinsa, Pyhän Johannes Lateranin arkkibasilika, haltuunsa 7. toukokuuta 2005.
Benedictus ilmoitti 11. helmikuuta 2013 eroamisestaan latinankielisessä puheessaan kardinaalien edessä. Hänen syynsä oli "mielen ja ruumiin voimien puute" hänen korkean ikänsä vuoksi. Hänen eronsa tuli voimaan 28. helmikuuta 2013. Hän oli ensimmäinen paavi, joka erosi sitten paavi Gregorius XII:n vuonna 1415. Hän oli ensimmäinen vapaaehtoisesti eronnut sitten paavi Celestinus V:n vuonna 1294. Emerituspaavina Benedictus säilyttää tyylin Hänen Pyhyytensä ja paavin arvonimen. Hän pukeutuu jatkossakin paavin väriin eli valkoiseen. Hänen seuraajakseen tuli paavi Franciscus 13. maaliskuuta 2013. Hän muutti eläkkeelle jäämisen ajaksi 2. toukokuuta 2013 hiljattain kunnostettuun Mater Ecclesiae -luostariin. Syyskuussa 2020 Benedictus XVI:sta tuli 93-vuotiaana pitkäikäisin paavi.
Varhaiselämä, koulutus ja kirkollinen ura ennen paavikautta
Joseph Ratzinger syntyi Baijerissa, Saksassa, 16. huhtikuuta 1927. Hän opiskeli teologiaa ja filosofiaa, vihittiin papiksi vuonna 1951 ja teki akateemisen uran teologian professorina useissa saksalaisissa yliopistoissa. Ratzinger osallistui toisen Vatikaanin kirkolliskokouksen (1962–1965) valmisteluihin ja palveli asiantuntijana (peritus), mikä vaikutti hänen myöhempään teologiseen ajatteluunsa. Vuonna 1977 hänet nimitettiin Münchenin ja Freisingin arkkipiispaksi ja samalla kreivin tittelillä kardinaaliksi.
Vuonna 1981 paavi Johannes Paavali II kutsui hänet Roomaan johtamaan opillista dikasteriota, Congregation for the Doctrine of the Faith (uskonopin kongregaatio), jossa Ratzinger toimi pitkään ja vaikutti merkittävästi katolisen opin selkeyttämiseen ja puolustamiseen erityisesti modernin teologian haasteissa.
Paavina (2005–2013): painotukset ja merkkiteot
Paavikautensa aikana Benedictus XVI korosti kirkon opillista yhtenäisyyttä, liturgian arvostusta ja kristillisen uskon järkiperustaista perustelua. Hän julkaisi useita tärkeiksi katsottuja kirjeitä ja kaksikymmentäensimmäisen vuosisadan paaville ominaisia tekstejä, kuten encyclical-tyyppisiä opuksia, joissa käsiteltiin muun muassa rakkauden, toivon ja yhteiskunnan eettisiä kysymyksiä. Hän antoi myös motu proprion, joka laajensi perinteisen (1962) latinanritin mahdollisuutta kirkoissa, ja perusti muun muassa erityisiä järjestelyjä entisille anglikaanisille papistolle siirtyä katoliseen kirkkoon.
Ratzinger tunnettiin syvällisenä teologina ja kirjailijana; hänen teoksensa, kuten runsaasti luetut teologiset esseet ja kirjat, ovat vaikuttaneet sekä tutkijoihin että laajempaan katoliseen yleisöön. Samalla hänen konservatiivinen linjansa herätti myös vastustusta ja keskustelua kirkon sisällä ja ulkopuolella, erityisesti suhteessa modernisaation ja yhteiskunnallisten muutosten tulkintaan.
Kiistat ja kritiikki
Benedictuksen toimintaan liittyi myös merkittävää kritiikkiä, erityisesti liittyen tapauksiin, joissa kirkon työntekijöiden tekemät seksuaalirikokset paljastuivat. Hänen aikanaan kirkko teki sekä julkisia anteeksipyyntöjä että oikeudellisia ja hallinnollisia toimenpiteitä. Näiden tapausten käsittely on aiheuttanut laajaa keskustelua siitä, olisiko toimenpiteitä pitänyt tehdä aikaisemmin tai toinenlaisin keinoin. Ratzinger itse tuomitsi väärinkäytökset ja käynnisti myös joitain kurinpidollisia toimenpiteitä, mutta hänen roolistaan aiemmissa hallinnollisissa ratkaisuissa on esitetty kriittisiä arvioita.
Eroaminen, emeritusvuodet ja kuolema
11. helmikuuta 2013 tehdyn eroamisilmoituksen jälkeen Benedictus XVI vetäytyi virallisista paavin tehtävistä ja asettui asumaan Vatikaanin Mater Ecclesiae -luostariin. Ero, joka tuli voimaan 28. helmikuuta 2013, oli historiallinen modernissa kirkon historiassa ja loi käytännön precedentin emerituspaavin asemalle. Emerituspaavina hän säilytti arvonimensä ja pukeutui valkoiseen, mutta ei enää osallistunut paavin viralliseen hallintoon.
Benedictus jatkoi kirjoittamista ja hiljaisempaa hengellistä elämää eläkepäivillään ja oli ajoittain osallisena kirkolliseen keskusteluun kirjallisilla ja yksityisillä kommenteillaan. Hän eli pitkään ja syyskuussa 2020 hänestä tuli pitkäikäisin paavi.
Joseph Ratzinger kuoli 31. joulukuuta 2022. Hänen kuolemansa herätti laajaa huomiota maailmanlaajuisesti, ja hänen elämäntyönsä, teologinen perintönsä ja paavina tekemänsä päätökset arvioitiin monipuolisesti eri näkökulmista.
Perintö
Benedictuksen teologinen perintö on merkittävä: hänet muistetaan vahvana teologina, kirjoittajana ja paavina, joka pyrki selkeyttämään kirkon oppeja ja puolustamaan kirkon traditioita modernissa kulttuurissa. Samalla hänen paavikautensa ja ennen kaikkea tapa, jolla kirkko kohtasi sisäisiä kriisejä, jäävät tärkeiksi keskustelunaiheiksi kirkon tulevaisuutta pohdittaessa. Ratzingerin teokset ja viralliset tekstit säilyvät laajasti tutkittavina, ja ne vaikuttavat edelleen katolisen teologian ja kirkollisen käytännön keskusteluihin.