Vladimir Stasov — venäläisen taide- ja musiikkikritiikin johtava ääni (1824–1906)
Vladimir Vasiljevitš Stasov (s. 14. tammikuuta [O.S. 2. tammikuuta] 1824, Pietari; k. 23. lokakuuta [O.S. 10. lokakuuta] 1906, Pietari) oli venäläinen taide- ja musiikkikriitikko. Hän kirjoitti paljon taiteesta ja musiikista aikakauslehtiin, sanomalehtiin ja lehdistökirjeisiin. Hän eli aikana, jolloin klassinen musiikki ja muut kulttuurin muodot olivat Venäjällä varsin uusia. Venäläiset taiteilijat jäljittelivät eurooppalaista taidetta, mutta Stasov kannusti heitä luomaan kulttuuria, joka oli tyypillisesti venäläistä ja jossa näkyi oma nationalismi. Ihmiset pitivät häntä uuden venäläisen koulukunnan puolestapuhujana kaikissa venäläisissä taiteissa. Hän tunsi suurimman osan aikansa suurista venäläisistä kirjailijoista, taiteilijoista ja säveltäjistä ja kirjoitti monia kirjeitä, myös lehdistölle, joissa hän ilmaisi näkemyksensä hyvin painokkaasti.
Elämä ja taustaa
Stasov syntyi ja työskenteli pääasiassa Pietarissa, joka oli Venäjän kulttuurielämän keskus. Hän sai hyvän kasvatuksen ja perehtyi laajasti historiaan, kirjallisuuteen, taiteeseen ja musiikkiin. Kriitikkona hän tuli tunnetuksi voimakkaasta persoonastaan, vilkkaasta kirjeenvaihdosta ja kyvystä nostaa yksittäisiä taiteilijoita ja suuntauksia yleiseen tietoisuuteen.
Vaikutus taiteeseen ja musiikkiin
Stasov korosti, että venäläisen taiteen ja musiikin tulisi heijastaa kansallista omaa identiteettiä, kansan perinteitä ja historiaa sen sijaan, että ne vain jäljittelisivät länsieurooppalaista mallia. Tämän ajatuksen avulla hän kannatti useita ryhmiä ja taiteilijoita, jotka pyrkivät kansalliseen ilmaisuun. Erityisesti hänen tukensa näkyi musiikissa ja kuvataiteessa:
- Musiikki: Stasov oli äänekäs kannattaja venäläiselle kansalliselle koulukunnalle ja tuki säveltäjiä, jotka ammensivat kansanmusiikista ja historiasta. Hän oli läheisesti yhteydessä moniin aikansa säveltäjiin ja edisti heidän teostensa saamista yleisön tietoisuuteen.
- Kuvataide: Stasov arvosti realistista suuntausta ja taidetta, joka kuvasi venäläisen kansan elämää ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Hän kannatti myös liikettä, joka pyrki tuomaan taiteen lähemmäs tavallista ihmistä ja tekemään siitä kansanomaisempaa.
Tyylinsä ja toimintatapansa
Stasovin kritiikit olivat usein poleemisia ja suorasukaisia. Hän ei kaihtanut jyrkkiä tuomioita eikä henkilökohtaista kielenkäyttöä, mikä teki hänestä omintakeisen ja erottuvan hahmon julkisessa keskustelussa. Hänen mielipiteensä vaikuttivat laajasti: ne saattoivat nostaa joidenkin taiteilijoiden mainetta ja toisaalta aiheuttaa kiistaa muiden kanssa. Stasov käytti kirjeitä, esseitä ja lehtiartikkeleita vaikuttaakseen sekä yleisöön että taidemaailman toimijoihin.
Yhteydet ja kannattamat suuntaukset
Stasovilla oli laajat henkilökohtaiset suhteet kirjailijoihin, taiteilijoihin ja säveltäjiin. Häntä pidettiin uuden venäläisen koulukunnan puolestapuhujana, ja hänen nimensä liitetään useisiin kansallismielisiin hankkeisiin ja suuntauksiin taiteen ja musiikin saralla. Hän oli tärkeä vaikuttaja, kun venäläistä kulttuuria muovattiin itsenäisempään, oman kansallisen perinteen nojalle rakennettuun suuntaan.
Kirjallinen tuotanto ja perintö
Stasov jätti jälkeensä laajan määrän kirjoituksia: lehtiartikkeleita, kriittisiä esseitä ja runsaasti kirjeenvaihtoa. Hänen arkistonsa ja julkaistut kirjoituksensa ovat yhä arvokas lähde tutkijoille, jotka tutkivat 1800‑luvun venäläistä taide‑ ja musiikkielämää. Stasovin vaikutus näkyy siinä, että monet venäläiset taiteilijat ja säveltäjät saivat hänen tuestaan jalansijan ja että venäläisen kansallisen tyylin etsiminen jatkui seuraavien sukupolvien työssä.
Arviointi ja kritiikki
Vaikka Stasovia arvostetaan hänen merkittävästä roolistaan venäläisen kulttuuri-identiteetin rakentamisessa, hänen jyrkkä ja joskus kiivas retoriikkansa herätti myös vastustusta. Jotkut pitivät hänen näkemyksiään liian dogmaattisina tai kapeakatseisina, erityisesti ne, jotka kannattivat läheisempiä yhteyksiä eurooppalaiseen kulttuuriin. Tästä huolimatta hänen työnsä vaikutus Venäjän taide‑ ja musiikkielämän kehitykseen on kiistaton.
Tärkeitä piirteitä
- Intohimoinen puolustus venäläistä kansallista identiteettiä taiteessa ja musiikissa.
- Laaja kirjeenvaihto ja julkinen kirjoittelu, joiden kautta hän vaikutti yleiseen mielipiteeseen.
- Voimakas ja poleeminen tyyli, joka teki hänestä sekä kiitoksen että kritiikin kohteen.
Vladimir Stasovin työ muistuttaa siitä, miten kriitikko voi muokata kulttuurista keskustelua ja edistää uudenlaista taiteellista suuntausta. Hänen perintönsä elää sekä julkaistuissa teksteissä että siinä kulttuuriperinnössä, jota hän auttoi muokkaamaan.
Vladimir Stasovin muotokuva, Ilja Repin.
Hänen elämänsä
Stasovin isä oli arkkitehti. Stasov valmistui oikeustieteellisestä korkeakoulusta vuonna 1843. Vuonna 1847 hän aloitti uransa musiikkikriitikkona. Hän antoi paljon tukea Glinkalle, joka yritti säveltää venäläistä nationalismia heijastavaa musiikkia. Vuonna 1856 viiden säveltäjän ryhmä kokoontui usein keskustelemaan musiikkia koskevista ajatuksista. Stasov kutsui tätä ryhmää nimellä Moguchaja kuchka ("Mahtava kourallinen"). Ryhmän vanhin oli Balakirev, joka oli kuin johtaja ja opettaja muille. Muut neljä olivat Mussorgski, Cui, Borodin ja Rimski Korsakov. Heillä oli musiikista hyvin erilaiset käsitykset kuin Pietarin konservatorion perustaneella säveltäjällä Anton Rubinsteinilla. Rubinsteinin mielestä venäläiset säveltäjät, kuten Glinka, olivat kaikki amatöörejä ja että musiikkia pitäisi opettaa kuten Saksassa. Stasov ja Balakirev olivat hyvin vihaisia hänen näkemyksistään. He perustivat vapaan musiikkikoulun konservatorion kilpailijaksi. He halusivat musiikin heijastavan venäläistä kansanlaulua, tanssia ja venäläisten kirkonkellojen soittoa.
Stasov rohkaisi paljon venäläisiä säveltäjiä ja ehdotti heille sävellysideoita. Hänen ehdotustensa ansiosta syntyi monia suuria venäläisiä oopperoita: Borodinin Prinssi Igor, Mussorgskin Boris Godunov, Rimski-Korsakovin Tsaari Saltanin tarina, Sadko ja Pskovin neito sekä Tšaikovskin Myrsky ja Manfred. Stasov kirjoitti elämäkerrat säveltäjistä Glinka, Dargomijski, Musorgski ja Borodin.
Stasov kirjoitti mielenkiintoisella tavalla, joka sai lukijan innostumaan aiheesta. Hän puhui paljon "nationalismista" ja "realismista". 'Kansallismielisyys' tarkoitti sitä, että sen pitäisi heijastaa Venäjän kansan jokapäiväistä elämää. Hän kannusti Repinin, Kramskoin, Vasnetsovin ja Antokolskin kaltaisia taidemaalareita maalaamaan Venäjän kansan elämää eurooppalaisten taiteilijoiden suosimien klassisten tai raamatullisten aiheiden sijaan. Hänestä tuli keisarillisen taideakatemian jäsen vuonna 1859, ja hän pysyi siellä, vaikka hänelle tarjottiin parempia töitä, koska hän koki, että akatemia antoi hänelle vapauden ilmaista ajatuksiaan. Hänestä tuli Venäjän tiedeakatemian kunniajäsen vuonna 1900 yhdessä suuren kirjailijan Leo Tolstoin kanssa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Vladimir Vasilievich Stasov?
V: Vladimir Vasiljevitš Stasov oli venäläinen taide- ja musiikkikriitikko.
K: Mistä Stasov kirjoitti?
V: Stasov kirjoitti paljon taiteesta ja musiikista aikakauslehdissä, sanomalehdissä ja lehdistökirjeissä.
K: Millainen oli Venäjän kulttuuri-ilmapiiri Stasovin aikana?
V: Stasovin aikana klassinen musiikki ja muut kulttuurin muodot olivat Venäjällä melko uusia, ja venäläiset taiteilijat jäljittelivät eurooppalaista taidetta.
K: Mihin Stasov kannusti venäläisiä taiteilijoita?
V: Stasov kannusti venäläisiä taiteilijoita luomaan kulttuuria, joka oli tyypillisesti venäläistä ja jossa näkyi oma nationalismi.
K: Millaisena Stasovia pidettiin hänen aikansa ihmisten keskuudessa?
V: Ihmiset pitivät Stasovia uuden venäläisen koulukunnan puolestapuhujana kaikissa venäläisissä taiteissa.
K: Kenet Stasov tunsi elämänsä aikana?
V: Stasov tunsi suurimman osan aikansa suurista venäläisistä kirjailijoista, taiteilijoista ja säveltäjistä.
K: Miten Stasov ilmaisi näkemyksiään?
V: Stasov ilmaisi näkemyksensä hyvin voimakkaasti lehdistölle lähettämissään kirjeissä.
