Realismi on tapa kuvata tai ajatella todellisuutta. Sanaa "realismi" käytetään monissa vapaissa taiteissa monin eri tavoin (esimerkiksi musiikissa, maalaustaiteessa ja filosofiassa). Se tarkoittaa yleensä pyrkimystä olla totuudenmukainen. Tästä tulee sana "realistinen". Realismia pidetään yleensä romantiikan ja idealismin vastakohtana. Sitä pidetään joskus myös liberalismin ja klassismin vastakohtana. Sitä käytetään lähinnä kuvaamaan tapaa, jolla jotkut taiteilijat suhtautuvat taiteen tekemiseen. Nämä taiteilijat pyrkivät keskittymään maailmaan sellaisena kuin se todella on, ilman epärealistisia tai yliluonnollisia ajatuksia.

Realismi alkoi taidesuuntauksena ja filosofisena liikkeenä 1800-luvulla. Realistit halusivat antaa tarkan kuvauksen luonnosta ja ihmisten elintavoista. Realismia voidaan kuitenkin soveltaa myös taiteilijoihin ja taideteoksiin ennen 1800-lukua.

Mitä realismi tarkoittaa käytännössä?

Realismin keskeinen ajatus on pyrkimys esittää maailma ilman kaunistelua tai idealisointia. Taiteessa ja kirjallisuudessa se näkyy usein arkipäiväisten tilanteiden, tavallisten ihmisten ja yhteiskunnallisten ongelmien kuvaamisena. Realismi ei kuitenkaan tarkoita pelkkää dokumentaarisuutta: realistinen teos voi sisältää taiteellisia valintoja, mutta sen tavoitteena on säilyttää vaikutelma mahdollisesta, todenmukaisesta maailmasta.

Realismin piirteet taiteessa ja kirjallisuudessa

  • Kuvaus arkipäivän elämästä ja tavallisista ihmisistä.
  • Tarkka, usein havainnoiva tyylilaji ja yksityiskohtien huomiointi.
  • Kielessä tai kuvailussa vältetään yliromantisoivia tai sentimentaalisia elementtejä.
  • Yhteiskunnallisten olojen ja niiden vaikutusten tuominen esiin: köyhyys, työläisten olot, kaupunkielämän ongelmat.
  • Luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden vaikutus – halu kuvata syy-seuraussuhteita ja realistista toimintalogiikkaa.

Historia ja tärkeät edustajat

Realismin nousu 1800-luvulla liittyi teollistumiseen, kaupunkien kasvuun ja yhteiskunnallisiin muutoksiin. Taiteessa Gustave Courbet on usein mainittu realistisen maalaustaiteen keskeisenä hahmona. Kirjallisuudessa ranskalaiset kuten Honoré de Balzac ja Gustave Flaubert sekä myöhemmin Émile Zola (joka kehitti naturalismiksi kutsutun, realistista kärkeä korostaneen suuntauksen) olivat tärkeitä. Venäjältä tunnettuja realistisia kirjailijoita ovat Leo Tolstoi ja Fjodor Dostojevski. Myöhemmin realismi vaikutti myös realistiseen näytelmäkirjallisuuteen ja elokuvan suuntauksiin (esim. italialainen neorealismi).

Alalajit ja sukulaiskäsitteet

Realismin sisällä on useita suuntia ja alalajeja:

  • Naturalismi: korostaa biologisia ja ympäristötekijöitä ihmisen kohtalon selittäjänä; usein tieteellisempi ja deterministisempi näkökulma.
  • Social realism (sosiaalinen realismi): keskittyy sosiaalisiin epäkohtiin ja poliittiseen kritiikkiin.
  • Socialist realism (sosialistinen realismi): 1900-luvulla erityisesti Neuvostoliitossa valtiollinen, ideologisesti ohjattu taidemuoto, joka kuvasi yhteiskunnan "positiivisia" kehityssuuntia.
  • Verismi ja veristinen ooppera: italialainen ilmentymä realismista musiikissa ja näyttämöllä.
  • Fotorealismi ja hyperrealismi: 1900-luvun lopun maalaustaiteen suuntauksia, jotka pyrkivät esittämään todellisuuden valokuvan tarkkuudella.

Filosofinen realismi

Filosofiassa realismi tarkoittaa yleensä käsitystä, että maailma on olemassa riippumatta ihmisajattelusta tai havainnoista. Filosofinen realismi jakautuu useisiin muotoihin:

  • Metafyysinen realismi: väittää, että abstraktit ja konkreettiset entiteetit ovat itsenäisesti olemassa.
  • Epistemologinen realismi: uskoo, että tiedon tarkoitus on saada selville maailmassa olevia tosiasioita, ja että tietyt käsitykset voivat vastata näitä tosiasioita.
  • Tieteellinen realismi: käsitys, että tieteelliset teoriat kuvaavat (vähintään likimain) maailmassa olevia rakenteita ja mekanismeja.
  • Moraalinen realismi: ehdottaa, että moraaliset väitteet kuvaavat riippumattomia, objektiivisia moraalisia tosiasioita.

Vaikutus ja perintö

Realismi vaikutti moniin myöhempiin taiteen ja ajattelun suuntiin. Se loi pohjaa modernin kirjallisuuden, näyttämötaiteen ja elokuvan kehitykselle, toi esiin yhteiskunnallisia epäkohtia ja kannusti tarkkaan havainnointiin. Vaikka 1900-luvun modernismi ja kokeilevat tyylit etääntyivät realismista muodollisesti, realistiset teemat ja pyrkimys totuudenmukaisuuteen säilyivät monissa muodoissa. Nykytaiteessa realismi esiintyy sekä perinteisinä esitystapoina että osana monimutkaisempia sekoituksia, joissa kuvaamisen totuudenmukaisuutta pohditaan ja rikotaan tarkoituksellisesti.

Realismi on siis laaja ja monimerkityksinen termi, joka kattaa sekä käytännöllisiä taidetekniikoita että syvällisiä filosofisia kantoja todellisuuden luonteesta.