Realismi – määritelmä, taide ja filosofia

Realismi – määritelmä, taide ja filosofia: Tutustu realismiin, sen historiaan, taiteen ilmentymiin ja filosofisiin näkökulmiin. Lue selkeä ja kattava opas realismista.

Tekijä: Leandro Alegsa

17-03-2026 23:03

Realismi on tapa kuvata tai ajatella todellisuutta. Sanaa "realismi" käytetään monissa vapaissa taiteissa monin eri tavoin (esimerkiksi musiikissa, maalaustaiteessa ja filosofiassa). Se tarkoittaa yleensä pyrkimystä olla totuudenmukainen. Tästä tulee sana "realistinen". Realismia pidetään yleensä romantiikan ja idealismin vastakohtana. Sitä pidetään joskus myös liberalismin ja klassismin vastakohtana. Sitä käytetään lähinnä kuvaamaan tapaa, jolla jotkut taiteilijat suhtautuvat taiteen tekemiseen. Nämä taiteilijat pyrkivät keskittymään maailmaan sellaisena kuin se todella on, ilman epärealistisia tai yliluonnollisia ajatuksia.

Realismi alkoi taidesuuntauksena ja filosofisena liikkeenä 1800-luvulla. Realistit halusivat antaa tarkan kuvauksen luonnosta ja ihmisten elintavoista. Realismia voidaan kuitenkin soveltaa myös taiteilijoihin ja taideteoksiin ennen 1800-lukua.

Mitä realismi tarkoittaa käytännössä?

Realismin keskeinen ajatus on pyrkimys esittää maailma ilman kaunistelua tai idealisointia. Taiteessa ja kirjallisuudessa se näkyy usein arkipäiväisten tilanteiden, tavallisten ihmisten ja yhteiskunnallisten ongelmien kuvaamisena. Realismi ei kuitenkaan tarkoita pelkkää dokumentaarisuutta: realistinen teos voi sisältää taiteellisia valintoja, mutta sen tavoitteena on säilyttää vaikutelma mahdollisesta, todenmukaisesta maailmasta.

Realismin piirteet taiteessa ja kirjallisuudessa

Kuvaus arkipäivän elämästä ja tavallisista ihmisistä.
Tarkka, usein havainnoiva tyylilaji ja yksityiskohtien huomiointi.
Kielessä tai kuvailussa vältetään yliromantisoivia tai sentimentaalisia elementtejä.
Yhteiskunnallisten olojen ja niiden vaikutusten tuominen esiin: köyhyys, työläisten olot, kaupunkielämän ongelmat.
Luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden vaikutus – halu kuvata syy-seuraussuhteita ja realistista toimintalogiikkaa.

Historia ja tärkeät edustajat

Realismin nousu 1800-luvulla liittyi teollistumiseen, kaupunkien kasvuun ja yhteiskunnallisiin muutoksiin. Taiteessa Gustave Courbet on usein mainittu realistisen maalaustaiteen keskeisenä hahmona. Kirjallisuudessa ranskalaiset kuten Honoré de Balzac ja Gustave Flaubert sekä myöhemmin Émile Zola (joka kehitti naturalismiksi kutsutun, realistista kärkeä korostaneen suuntauksen) olivat tärkeitä. Venäjältä tunnettuja realistisia kirjailijoita ovat Leo Tolstoi ja Fjodor Dostojevski. Myöhemmin realismi vaikutti myös realistiseen näytelmäkirjallisuuteen ja elokuvan suuntauksiin (esim. italialainen neorealismi).

Alalajit ja sukulaiskäsitteet

Realismin sisällä on useita suuntia ja alalajeja:

Naturalismi: korostaa biologisia ja ympäristötekijöitä ihmisen kohtalon selittäjänä; usein tieteellisempi ja deterministisempi näkökulma.
Social realism (sosiaalinen realismi): keskittyy sosiaalisiin epäkohtiin ja poliittiseen kritiikkiin.
Socialist realism (sosialistinen realismi): 1900-luvulla erityisesti Neuvostoliitossa valtiollinen, ideologisesti ohjattu taidemuoto, joka kuvasi yhteiskunnan "positiivisia" kehityssuuntia.
Verismi ja veristinen ooppera: italialainen ilmentymä realismista musiikissa ja näyttämöllä.
Fotorealismi ja hyperrealismi: 1900-luvun lopun maalaustaiteen suuntauksia, jotka pyrkivät esittämään todellisuuden valokuvan tarkkuudella.

Filosofinen realismi

Filosofiassa realismi tarkoittaa yleensä käsitystä, että maailma on olemassa riippumatta ihmisajattelusta tai havainnoista. Filosofinen realismi jakautuu useisiin muotoihin:

Metafyysinen realismi: väittää, että abstraktit ja konkreettiset entiteetit ovat itsenäisesti olemassa.
Epistemologinen realismi: uskoo, että tiedon tarkoitus on saada selville maailmassa olevia tosiasioita, ja että tietyt käsitykset voivat vastata näitä tosiasioita.
Tieteellinen realismi: käsitys, että tieteelliset teoriat kuvaavat (vähintään likimain) maailmassa olevia rakenteita ja mekanismeja.
Moraalinen realismi: ehdottaa, että moraaliset väitteet kuvaavat riippumattomia, objektiivisia moraalisia tosiasioita.

Vaikutus ja perintö

Realismi vaikutti moniin myöhempiin taiteen ja ajattelun suuntiin. Se loi pohjaa modernin kirjallisuuden, näyttämötaiteen ja elokuvan kehitykselle, toi esiin yhteiskunnallisia epäkohtia ja kannusti tarkkaan havainnointiin. Vaikka 1900-luvun modernismi ja kokeilevat tyylit etääntyivät realismista muodollisesti, realistiset teemat ja pyrkimys totuudenmukaisuuteen säilyivät monissa muodoissa. Nykytaiteessa realismi esiintyy sekä perinteisinä esitystapoina että osana monimutkaisempia sekoituksia, joissa kuvaamisen totuudenmukaisuutta pohditaan ja rikotaan tarkoituksellisesti.

Realismi on siis laaja ja monimerkityksinen termi, joka kattaa sekä käytännöllisiä taidetekniikoita että syvällisiä filosofisia kantoja todellisuuden luonteesta.

Albrecht Dürerin vuonna 1502 tekemä maalaus nuoresta kanista.

Kivenmurtajat on Gustave Courbet'n maalaus vuodelta 1849. Se katosi tulipalossa vuonna 1945.

Origins

Sana "realismi" esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1794 idealismin vastakohtana taiteessa ja filosofiassa. Ranskalainen aikakauslehti Mercure du XIXe siècle (englanniksi Mercury of the 19th Century) käytti sanaa vuonna 1826. Siinä sanottiin, että realismi oli taidetyyli, joka on tarkka todellisesta elämästä sen sijaan, että noudattaisi menneen ajan taidetta. Samoihin aikoihin realismin ajateltiin olleen yksi skolastiikan filosofian tyylisuunta. Sitten 1840-luvulla realismi alkoi taidesuuntauksena Ranskassa. Se keskittyi realistiseen nykyelämään välttelemättä epämiellyttävää. Se keskittyi myös alempiin tai keskiluokkiin.

Realismi vapaassa taiteessa

Musiikissa

Musiikissa oli liikehdintä nimeltä Verismo, joka oli italialainen sana "todellisuudesta". Verismo oli suosittu italialaisessa oopperassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Puccini oli oopperasäveltäjä, jonka tyyli on tyypillistä verismoa.

Maalauksessa ja piirtämisessä

Tämä kohta on tyhjä. Voit auttaa lisäämällä sitä.

Politiikassa ja historiassa

Tämä kohta tarvitsee lisätietoja.

Politiikassa realismi keskittyy konflikteihin ja historian karuihin puoliin.

Kirjoittamisessa ja filosofiassa

Realismi kirjallisuuden liikkeenä alkoi Saksassa. Runoilija ja kirjailija Heinrich Heine pyrki kirjoissaan hyväksymään maailman sellaisena kuin se on sen sijaan, että olisi pyrkinyt pakenemaan sitä. Realistiset kirjailijat yrittivät löytää yhteiskunnasta hyviä asioita. Kiinnostus realismiin johti naturalismiksi kutsuttuun liikkeeseen. Tämä tarkoitti luonnossa tapahtuvien kohtausten kuvaamista tarkasti. Kirjailija Emile Zola oli naturalisti.

Filosofiassa realismi on myös tapa ajatella tietoa ja todellisuutta. Se on yleensä näkemys, jonka mukaan tietty asia on todellinen riippumatta siitä, tiedetäänkö siitä vai ei. Itse asiassa yksi henkilö voi olla realistinen joidenkin asioiden suhteen ja ei-realistinen toisten asioiden suhteen. Esimerkiksi jotkut realistit sanovat, että menneisyys todella tapahtui riippumatta siitä, mitä me siitä ajattelemme. Toiset realistiset filosofit sanovat, että on olemassa moraalia, joka on todella olemassa tosiasioina. Tämä eroaa filosofeista, jotka sanovat, että asiat ovat olemassa vain siksi, että ihmiset ovat niistä tietoisia. Esimerkiksi ei-realistinen filosofi voisi sanoa, että kauneus on olemassa vain siksi, että joku näkee jotain, jota hän pitää kauniina. Realistinen filosofi voisi sen sijaan sanoa, että kauneus on olemassa riippumatta siitä, näkeekö joku sen vai ei.

Muut tyylit

Termi sosiaalinen realismi kuvaa 1930-luvun Amerikassa vallinnutta taidemuotoa, joka ilmaisi sosiaalista protestia naturalistisella tavalla. Tämä eroaa siitä, mitä yleensä kutsutaan sosialistiseksi realismiksi, jota neuvostopoliitikot käyttivät vuodesta 1932 1980-luvun puoliväliin kuvaamaan taidetta, joka kuvasi työläisten taistelua ja ihannoi Neuvostoliittoa.

1900-luvun alussa realismi johti muihin liikkeisiin, kuten dadaismiin ja surrealismiin.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mitä on realismi?

V: Realismi on tapa kuvata tai ajatella todellisuutta. Se tarkoittaa yleensä sitä, että pyritään olemaan totuudenmukainen, ilman epärealistisia tai yliluonnollisia ajatuksia.

K: Miten realismi sai alkunsa?

V: Realismi alkoi taidesuuntauksena ja filosofisena liikkeenä 1800-luvulla. Realistit halusivat antaa tarkan kuvauksen luonnosta ja ihmisten elintavoista.

K: Millä tavoin realismia käytetään?

V: Realismia käytetään pääasiassa kuvaamaan tapaa, jolla jotkut taiteilijat suhtautuvat taiteen tekemiseen, mutta sitä voidaan soveltaa myös taiteilijoihin ja taideteoksiin ennen 1800-lukua. Sitä käytetään myös monissa vapaissa taiteissa, kuten musiikissa, maalaustaiteessa ja filosofiassa.

K: Mitä "realistinen" tarkoittaa?

V: Sana "realistinen" tulee sanasta realismi, joka tarkoittaa pyrkimystä olla totuudenmukainen ilman epärealistisia tai yliluonnollisia ajatuksia.

K: Miten realismi eroaa romantiikasta ja idealismista?

V: Realismia pidetään yleensä romantiikan ja idealismin vastakohtana, koska siinä keskitytään maailmaan sellaisena kuin se todellisuudessa on sen sijaan, että se sisältäisi epärealistisia tai yliluonnollisia ajatuksia.

K: Liittyykö realismi liberalismiin ja klassismiin?

V: Kyllä, realismia pidetään joskus liberalismin ja klassismin vastakohtana, koska siinä keskitytään olemaan totuudenmukainen todellisuudelle sen sijaan, että pitäydyttäisiin tiukasti tietyissä uskomuksissa tai ihanteissa.

Etsiä