William Henry Harrison (9. helmikuuta 1773 – 4. huhtikuuta 1841) oli Yhdysvaltain yhdeksäs presidentti. Häntä kutsuttiin usein lempinimellä ”Old Tippecanoe” sen jälkeen, kun hän oli noussut kuuluisuuteen intiaanisotia ja alueellisia yhteenottoja johtaneena sotilasjohtajana. Harrison oli Yhdysvaltain presidenteistä lyhin virassa ollut; hänen kautensa kesti tasan kuukauden.
Varhainen elämä ja ura
William Henry Harrison syntyi Virginiassa kuuluisaan perheeseen ja sai varhaiskasvatuksensa kartanotunnelmassa. Hän sai osin klassisen kasvatuksen ja nuorena hän osallistui sotilaalliseen toimintaan. Harrisonilla oli pitkä ura sotilas- ja siirtomaa-alueiden johtotehtävissä, ja hän tuli tunnetuksi erityisesti Pohjois-Länsi-alueella (Northwest Territory) käydyissä konflikteissa.
Sotilasura ja Tippecanoe
Harrison nousi maineeseen 1800-luvun alun vastakkainasetteluissa alkuperäisväestön johtajien kanssa. Vuoden 1811 Tippecanoe-taistelun yhteydessä hänen ja hänen joukkojensa voitto kasvatti hänen kansallista näkyvyyttään ja antoi hänelle lempinimen Old Tippecanoe. Myöhemmin hän toimi myös War of 1812 -sodan kenttäoperaatioissa, joissa hän saavutti lisämainetta.
Poliittinen ura
Harrison toimi pitkään sekä alueellisissa että liittovaltion tehtävissä: hän oli muun muassa Indiana-territorion kuvernöörinä ja toimi myöhemmin myös kongressin jäsenenä sekä Yhdysvaltain senaatissa. Hänet valittiin presidentiksi Whig-puolueen ehdokkaana vuoden 1840 vaalissa, ja kampanja rakennettiin laajalti hänen sotilasmaineensa ja kansanmielisen imagonsa ympärille — kuuluisana esimerkkinä ”log cabin and hard cider” -tyylinen kampanjointi, joka korosti hänen yksinkertaista ja kansansuosittua imagoaan. Harrisonin varapresidentin ja myöhemmän seuraajanva:ksi valittu oli John Tyler.
Hän vannoi virkavalansa 4. maaliskuuta, 1841. Hänen virkaanastujaispuheensa oli poikkeuksellisen pitkä — noin tunnin ja neljäkymmentä minuuttia — ja hän piti sen ulkona kylmässä ja kosteassa säässä ilman takkia tai hattua. Pian tämän jälkeen Harrison sairastui vakavaan keuhkokuumeeseen, ja 4. huhtikuuta samana vuonna hän kuoli. Hän oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka kuoli virassa.
Kuolema, seuraaminen ja perintö
Harrisonin kuolema herätti tärkeitä perustuslaillisia kysymyksiä presidentin vallanjaosta. Varapresidentti John Tyler väitti täysivaltaisesti presidentin virkaanastumisoikeutta, ei vain toimivaltaisen puheenjohtajan asemaa. Tämä niin kutsuttu ”Tylerin precedentti” vakiinnutti käytännön, että kuolleen presidentin varajohtaja ottaa vastaan koko presidentinimen ja -valtuudet, ja käytäntö vaikutti myöhempään tulkintaan vallanjaosta, kunnes perintökysymykset selvitettiin tarkemmin myöhemmin perustuslaillisilla muutoksilla.
Kuoleman tarkka syy on ollut keskustelun kohteena: perinteisesti mainitaan keuhkokuume, mutta myös erilaisia infektio- ja ripulitauteja koskevia arvioita on esitetty. Nykyhistorioitsijat ovat pohtineet sekä altistumista kylmälle ja sateelle virkaanastujaispäivänä että mahdollisia elintarvike- tai vesivälitteisiä infektiotauteja.
- Kesto virassa: 31 päivää — lyhyin presidenttiperiodi Yhdysvaltain historiassa.
- Ikä virkaanastujaisena: hän oli 68 vuoden ja 23 päivän ikäinen, eli vanhin virkaanastunut presidentti siihen asti; tämän ennätyksen rikkoi vasta Ronald Reagan vuonna 1981.
- Syntymäajankohta: Harrison oli viimeinen presidentti, joka oli syntynyt ennen Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistusta.
- Suvun jatkumo: Hänen pojanpoikansa oli Yhdysvaltain 23. presidentti Benjamin Harrison.
William Henry Harrisonin merkitys Yhdysvaltain historiassa liittyy sekä hänen sotilaalliseen maineeseensa että siihen, että hänen varhain päättynyt kautensa pakotti selvittämään ja vakiinnuttamaan praktikoita presidentinviran täyttymisestä odottamattomissa tilanteissa. Hänen vaalinsa ja kampanjointitapansa vaikuttivat myös siihen, miten kansallista mielipidettä ja julkisuuskuvaa alettiin hyödyntää poliittisessa kilpailussa.