William Wallace – Skotlannin vapaustaistelija ja keskiajan ritari
William Wallace — Skotlannin rohkea vapaustaistelija ja keskiajan ritari. Lue hänen taistelustaan Englannin vallan alla, sankaruutta ja traagista kohtaloa.
William Wallace oli skotlantilainen ritari, joka taisteli Englannin kuningasta (Edward I) vastaan keskiajalla. Hän syntyi noin vuonna 1272, ja englantilaiset teloittivat hänet 23. elokuuta 1305. Edward oli vaatinut Skotlannin haltuunsa, ja Wallace kieltäytyi uskollisuudesta Edwardille.
Tausta ja varhaiselämä
Wallacen syntymäpaikka ja perhetausta ovat osin epävarmoja. Perinteisesti hänen oletetaan syntyneen Eldersliessä lähellä Paisley'tä tai Renfrewshiressä noin vuosina 1270–1272. Hänen sukujuurensa olivat vähäisempiä maanomistajia tai ritarihenkeen kasvaneita; tarkasta virallisesta koulutuksesta tai nuoruudesta on vähän todisteita. Skotlannin poliittinen tilanne oli kuitenkin se, mikä ratkaisi hänen tulevan roolinsa: kun kuningas Aleksanteri III:n kuolema 1286 ja kruununperimyksen kiistat johtivat Edward I:n sekaantumiseen Skotlannin asioihin, monet skotlantilaiset vastustivat englantilaista ylivaltaa.
Nouseminen kapinajohtajaksi
Wallace tuli tunnetuksi 1290-luvun lopulla, kun hän johti paikallisia kapinallisia iskuja englantilaisia joukkoja ja paikallisia Edwardin tukijoita vastaan. Legendat kertovat kostosta ja paikallisista väkivaltaisuuksista (tietyt yksityiskohdat, kuten tarinat hänen vaimonsa kohtalosta, perustuvat myöhempiin runoihin ja ovat osin kiistanalaisia). Historioitsijat pitävät todennäköisempänä, että Wallace onnistui yhdistämään useita alueellisia kapinallisia yhteen tehokkaaksi vastarintaliikkeeksi.
Sota ja merkittävät taistelut
- Stirlingin silta (11. syyskuuta 1297): Wallace yhdessä Andrew Morayn kanssa voitti suuren englantilaisjoukon tyylikkäästi. Tämä voitto nosti hänen maineensa ja johti siihen, että hänet nimetettiin myöhemmin Skotlannin yhteiseksi suojelijaksi (Guardian of Scotland).
- Falkirkin taistelu (22. heinäkuuta 1298): Edward I palasi voimakkaasti ja voitti Wallacea vastaan. Falkirkin tappio heikensi Wallacea sotilaallisesti, mutta hänen maineensa vapaustaistelijana säilyi.
- Jatkuva vastarinta: Falkirkin jälkeen Wallace jatkoi joukkojensa ja liittolaistensa avulla väestön tukeen nojaavaa vastarintaa, mutta hänen asemansa sotilaallisena johtajana heikkeni verrattuna ennen Falkirkia.
Pidätys, oikeudenkäynti ja teloitus
Wallace vangittiin elokuussa 1305. Kuvaus hänen vangitsemisestaan vaihtelee lähteittäin; perinteisesti on mainittu kavaltaja tai paikallisten aatelisten toiminta, mutta tarkat tapahtumat eivät ole täysin selviä. Hänet kuljetettiin Lontooseen, jossa häntä syytettiin maanpetoksesta ja muista rikoksista. Monet historioitsijat nostavat esiin, että 'maanpetos'-syy oli kiistanalainen, sillä Wallace ei katsonut kuuluvansa Edwardin alamaisuuteen.
Wallacen teloitus oli julma ja esimerkkejä pelottelevasta oikeudenkäytöstä: hänet hirtettiin, nyljettiin ja paloiteltiin (hanged, drawn and quartered) 23. elokuuta 1305. Hänen ruumiinosansa lähetettiin näytteeksi eri puolille Englantia ja Skotlantia; hänen päänsä asetettiin Lontoon sillalle.
Perintö ja kulttuurivaikutus
Wallacesta tuli nopeasti kansallinen sankari ja vapaustaistelun symboli. 1400-luvulla runoilija Blind Harry kirjoitti eeppisen runon "The Wallace", joka sekoitti historiallisia faktoja ja myyttisiä lisäyksiä ja vaikutti suuresti myöhempään käsitykseen Wallaceesta. Monet yksityiskohdat hänen elämästään tulevat enemmän näistä mytologisista kertomuksista kuin nykyaikaisista lähteistä.
Wallacen perintö näkyy nykyaikana muun muassa Wallace Monument -muistomerkissä Stirlingin lähellä ja niin kutsutussa Wallace-miekkana esineenä (The Wallace Sword), jota on esitelty eräissä kokoelmissa. Hänen tarinansa on myös saanut laajaa suosiota populaarikulttuurissa; tunnetuin esimerkki on elokuva Braveheart (1995), joka esittää Wallacea sankarillisena vapaustaistelijana mutta sisältää runsaasti historiallisia epätarkkuuksia ja fiktiivisiä jaksoja.
Merkitys nykyaikana
William Wallace on edelleen keskeinen hahmo Skotlannin kansallisessa muistissa ja historiantulkinnassa. Hänen tarinansa muistuttaa keskiaikaisesta vapaustaistelusta, kansallisen itsemääräämisoikeuden vaatimuksesta ja siitä, miten legendat voivat muokata historiallista kuvaa. Wallacea kunnioitetaan vuosipäivinä ja muistomerkeillä, ja hänen elämästään keskustellaan sekä historian tutkijoiden että yleisön piirissä.
Huomioitavaa on, että monet yksityiskohdat Wallacea koskevasta kertomuksesta perustuvat myöhempiin lähteisiin ja kansanperinteeseen, joten faktat ja legendat on hyvä erottaa toisistaan, kun arvioidaan hänen todellista elämäntyötään ja merkitystään.
Origins
Wallace syntyi todennäköisesti noin 1270-1272. Hänen syntymästään tai lapsuudestaan tiedetään vain vähän. Wallacen syntymäpaikka ja -aika eivät ole kovin selviä. Joidenkin mukaan hän syntyi noin vuonna 1272, mutta 1500-luvulla painetussa kirjassa History of William Wallace and Scottish Affairs (William Wallacen ja Skotlannin asioiden historia) sanotaan, että hän syntyi vuonna 1276. Perinteen mukaan hän syntyi Eldersliessä, Renfrewshiren Paisleyn lähellä. Wallacella on yhteyksiä myös Ayrshireen, eikä ole selvää, taisteliko Wallace ensin englantilaisia vastaan Ayrshiressä vai Lanarkissa. Perinteen mukaan Wallace oli "tavallinen" eli tavallinen ihminen. Robert Bruce, joka myös taisteli englantilaisia vastaan, nähtiin jalompana. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa, sillä Wallacen perhe oli ala-arvoista.
Taistelu
Kuningas Edward tarjosi Skotlannille sopimusta, jonka mukaan Skotlannilla olisi skotlantilainen kuningas niin kauan kuin kuningas Edward oli edelleen vallassa. Tämä edellytti, että skotlantilaiset aateliset polvistuvat ja vannovat uskollisuutta hänen suvereenisuudelleen. Wallace kieltäytyi ja johti vastarintaa. Taisteluja käytiin useita:
- Stirlingin sillan taistelu 11. syyskuuta 1297: Wallace voitti paljon suurempia joukkoja vastaan. Stirling Bridgeä seuranneen puolen vuoden aikana Wallace johti hyökkäystä Pohjois-Englannissa. Hänen tarkoituksenaan oli viedä taistelu Englannin maaperälle osoittaakseen Edwardille, että Skotlannilla oli myös voimaa aiheuttaa samanlaista vahinkoa rajan eteläpuolella.
- Falkirkin taistelu, 1. huhtikuuta 1298: Edward voitti taistelun armeijansa raskaiden panssareiden ansiosta. Wallace pakeni vuorille jatkamaan taistelua.
Vangitseminen ja toteutus
Wallace vältteli englantilaisten vangitsemista, kunnes 5. elokuuta 1305 Edwardille uskollinen skotlantilainen ritari John de Menteith luovutti Wallacen englantilaisille sotilaille Robroystonissa Glasgow'n lähellä. Wallace vietiin Lontooseen Westminster Halliin, jossa hänet tuomittiin maanpetoksesta. Hän vastasi syytteeseen: "En voi olla Edwardin petturi, sillä en ole koskaan ollut hänen alamaisensa". Wallace todettiin kuitenkin syylliseksi.
Oikeudenkäynnin jälkeen 23. elokuuta 1305 Wallace vietiin salista, riisuttiin alasti ja raahattiin kaupungin halki hevosen kannoilla Smithfieldin Elms-kirkkoon. Hänet hirtettiin, teloitettiin ja lävistettiin - se oli Englannin lain hirvittävin teloitus. Se tarkoitti sitä, että hänet kuristettiin hirttämällä mutta vapautettiin vielä elävänä, hänen ruumiinsa leikattiin auki ja hänen sisälmyksensä poltettiin hänen edessään. Sitten hänet mestattiin ja hänen ruumiinsa leikattiin neljään osaan. Hänen säilötty päänsä (joka oli kastettu tervaan) asetettiin London Bridgen huipulla olevaan keihääseen. Myöhemmin siihen liitettiin Wallacen työtovereiden veljesten John ja Simon Fraserin päät. Wallacen raajat asetettiin erikseen näytteille Newcastle upon Tyneen, Berwick-upon-Tweediin, Stirlingiin ja Aberdeeniin.
William Wallacen patsas, Aberdeen
Etsiä