Dekapitaatio eli mestaaminen tarkoittaa elävän olennon pään irrottamista muusta ruumiista. Mestaaminen ymmärretään yleensä tahallisena pään irrottamisena, joka on osa rangaistusta tai teloitusta; sitä on perinteisesti tehty esimerkiksi kirveellä, miekalla tai giljotiinilla. Jos pään irrottaminen on seurausta onnettomuudesta eikä tarkoituksellinen teko, puhutaan usein dekapitaatiosta. Tällaisia onnettomuuksia voi aiheuttaa esimerkiksi liikenneonnettomuus, teollisuusonnettomuus, räjähdys tai muu vakava väkivaltainen tapahtuma.
Miten se vaikuttaa elimistöön
Dekapitaatio on aina kohtalokas: pään irtoaminen katkaisee välittömästi aivojen ja kehon väliset hermoyhteydet sekä suuret verisuonet. Sen seurauksena aivoverenkierto ja hapensaanti loppuvat, mikä estää muiden elinten normaalia toimintaa. Vaikka sydän saattaa lyödä hetken aikaa vielä pään irrottamisen jälkeen ja tietyt spastiset liikkeet voivat jatkua, tietoisen toiminnan ja pitkäaikaisen elintoiminnan ylläpito jää mahdottomaksi.
Mestaaminen kuolleesta ruumiista ja symboliikka
Dekapitaatio voi koskea myös jo kuolleen henkilön ruumista. Historiallisesti pää on voitu ottaa palkinnoksi, näyttämönä tai varoittavana esimerkkinä rikollisuutta vastaan; päitä on asetettu nähtävästi esimerkiksi linnanmuureille tai muistomerkkeihin. Tällainen toiminta on ollut osa sodankäyntiä, kostoa tai julkista nöyryytystä.
Historia ja käytännöt
Mestaaminen oli aiemmin yleinen kuolemantuomio monissa kulttuureissa ja maissa. Pohjoismaissa aateliset saatettiin mestata miekalla ja rahvaan miehet kirveellä. Euroopan maissa, kuten Ranskassa, Saksassa ja Belgiassa, giljotiini tuli tunnetuksi tehokkaana ja ’siviilinä’ pidettynä teloitusmenetelmänä erityisesti 1700–1800-luvuilla.
Esimerkiksi Suomessa raportoidaan, että viimeinen mestaamalla suoritettu teloitus tapahtui vuonna 1822, jolloin talollinen Tahvo Putkonen mestattiin murhasta. Ruotsissa giljotiinia käytettiin vielä myöhemmin; mainittu tapaus on vuodelta 1910, jolloin Johan Andersson-Ander giljotoitiin murhasta. Ranskan viimeinen kuolemantuomion täytäntöönpano giljotiinilla oli vuonna 1977, kun tunisialainen murhaaja Hamida Djandoubi teloitettiin.
Nykytilanne ja lainsäädäntö
Nykyään useimmat maat ovat luopuneet kuolemantuomiosta tai ainakin julkisista teloituksista. Euroopan unionin jäsenvaltioissa kuolemantuomio on käytännössä poistettu. Joissakin maissa taas, erityisesti tietyissä Lähi-idän valtioissa ja joissakin muissa maissa, kuolemantuomio on yhä voimassa ja sen täytäntöönpano voi tapahtua perinteisinä menetelmin. Saudi-Arabiassa esimerkiksi julistettuja kuolemantuomioita voidaan panna täytäntöön miekalla.
Forensiikka ja ihmisen kokeminen
Oikeuslääketieteessä dekapitaatio on tarkastelun kohde sekä onnettomuuksien tutkinnassa että rikostutkinnassa. Pään ja kaulan vammat antavat tietoa tapahtuneesta voimasta, työvälineistä ja tapahtumakulusta. On tärkeää erottaa tahalliset teko‑ ja onnettomuustapaukset toisistaan sekä käsitellä löydöt kunnioittavasti ja ammatillisesti.
Termistö
Suomen kielessä puhutaan yleisesti 'mestaamisesta' tai 'pään katkaisemisesta' kuvaamaan kuolettavaa tahallista toimintaa. Teloittajaa on historiallisesti kutsuttu eri nimillä; nykykielessä käytetään yleensä sanaa teloittaja tai mestari. Joissakin lähteissä käytetään myös englanninkielistä termiä headman, mutta suomenkielinen vastine on yksinkertaisesti teloittaja.
Turvallisuus- ja eettinen huomautus: artikkeli käsittelee väkivaltaista kuolemaa ja historiallisia teloitusmenetelmiä kuvaavasti. Sisältö on tarkoitettu tiedolliseksi eikä missään tapauksessa ohjeeksi tai kannustimeksi väkivaltaiseen toimintaan.
