Baldwin II (n. 865-918), jota kutsuttiin nimellä Baldwin "kalju" (ranskaksi: le Chauve), oli ranskalainen aatelismies ja Flanderin toinen kreivi. Hän hallitsi vuodesta 879 kuolemaansa saakka.
Tausta ja perhe
Baldwin II oli Baldwin I:n (ns. Baldwin Rautakäsi) poika ja Judithin, Flanderin herttuan tai lääninkunnallisen yhteyden kautta Ranskan kuninkaallisen sukulinjan jäsenen, jälkeläinen. Sukuyhteys selittää myös hänen lempinimensä: nimitys "kalju" viittaa ranskankieliseen muotoon le Chauve, joka yhdistetään hänen suvun kuninkaallisiin siteisiin.
Hallituskausi ja toiminta
Vallanperintönsä jälkeen vuodesta 879 lähtien Baldwin II jatkoi Flanderin kreiviyden rakentamista ja vakiinnuttamista. Hänen aikanaan alue joutui usein viikinkien ryöstöretkien kohteeksi, ja Baldwin II vastasi näihin uhkiin sekä sotilaallisilla toimilla että linnoitusten ja varustusten vahvistamisella. Hän pyrki myös kasvattamaan kreivikunnan itsenäisyyttä länsifrankkien kuninkaan suhteessa ja vahvistamaan paikallista hallintoa antamalla maaomaisuutta uskollisille seuralaisille ja paikallisille aatelisille.
Hallituskauden aikana Flanderi alkoi vahvistua kaupallisena ja hallinnollisena keskuksena. Vaikka monet tärkeät kaupungit ja satamat olivat jo hänen edeltäjiensä kehityksen tulosta, Baldwin II:n politiikka loi edellytyksiä alueen taloudelliselle kasvulle ja kaupunkien myöhemmälle merkityksen nousulle.
Perintö
Baldwin II:n kuoleman jälkeen vuonna 918 hänen poikansa Arnulf I seurasi häntä Flanderin kreivinä ja laajensi edelleen kreivikunnan vaikutusvaltaa. Baldwin II:n pitkään kestänyt hallituskausi lujitti Flanderin asemaa pohjois-Ranskan ja Flanderin alueen tärkeänä poliittisena ja taloudellisena yksikkönä keskiajalla.
Tärkeimmät seikat lyhyesti:
- Syntynyt arviolta noin 865, kuoli 918.
- Flanderin kreivi 879–918.
- Suojeli aluetta viikinkihyökkäyksiltä ja vahvisti paikallista hallintoa.
- Isä Arnulf I:lle, joka jatkoi Flanderin voimistamista.
