Buhara (uzbekiksi Buxoro, tadžikiksi Бухоро, venäjäksi Бухара́) on Uzbekistanin Buharan maakunnan pääkaupunki. Se on maan viidenneksi suurin kaupunki. Vuoden 2009 väestönlaskennassa siellä oli noin 263 400 asukasta; nykyaikaiset arviot sijoittavat väkiluvun yleensä noin 270 000–280 000 tienoille. Alueella on asunut ihmisiä ainakin viiden vuosituhannen ajan, ja kaupunki on ollut olemassa noin puolet siitä ajasta. Kaupunki sijaitsee Silkkitien varrella, mikä teki siitä merkittävän kaupan, oppineisuuden, kulttuurin ja uskonnon keskuksen läpi vuosisatojen. Unescon maailmanperintöluetteloon on merkitty Bukharan historiallinen keskusta, jossa on lukuisia arvokkaita moskeijoita ja madrassoja. Kaupungissa asuu pääasiassa uzbekkeja ja tadžikkeja, ja siellä on myös juutalaisia sekä muita etnisiä vähemmistöjä.

Historia ja merkitys

Buhara on yksi Keski-Aasian vanhimmista ja parhaiten säilyneistä historiallisista kaupungeista. Sen kultakausi ajoittui erityisesti Samanidien valtakauteen 800–900-luvuilta, jolloin kaupunki oli merkittävä kulttuurin, tieteen ja kaupan keskus. Historialliset rakenteet kertovat kaupungin pitkästä islamilaisen oppineisuuden perinteestä: madrassat, moskeijat ja minaretit olivat sekä uskonnollisen että tieteellisen elämän keskuksia.

Arkkitehtuuri ja nähtävyydet

Buharan historiallinen keskusta sisältää useita maailmankuuluja monumentteja ja arkkitehtonisia kokonaisuuksia. Tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat muun muassa:

  • Ark – muinainen linnoitus ja Buharan hallitsijasuvun linnoitus, joka toimi myös hallinnon keskuksena.
  • Po-i-Kalyan -kokonaisuus
  • – Kalyan-minareetti ja sen yhteydessä oleva suuri moskeija ja Mir-i-Arab-madrassa, jotka muodostavat vaikuttavan julkisen aukion.
  • Samanidien mausoleumi – 900-luvulta peräisin oleva tiilestä rakennettu hauta, jota pidetään esimerkkinä varhaisesta islamilaisesta arkkitehtuurista Keski-Aasiassa.
  • Lyab-i-Hauz – historiallinen lampi ja sen ympärillä olevat kahvilat ja madrassat, suosittu kokoontumispaikka sekä paikallisille että matkailijoille.
  • Chor-Minor – pieni, tunnusomainen rakennus neljällä kulmapylväällä, joka tunnetaan koristeellisesta ulkonäöstään.
  • Magok-i-Attari ja Bolo-Hauz -moskeijat sekä vanhat basaarialueet, kuten Siabin basaar, jossa myydään paikallisia käsitöitä ja elintarvikkeita.

Kulttuuri ja elinkeinot

Buhara on säilyttänyt rikkaan käsityötradition: siellä valmistetaan mm. mattoja, kirjailtuja tekstiilejä, keramiikkaa ja metallitöitä. Kaupunki on myös tunnettu musiikistaan, perinteisistä tansseistaan sekä gastronomiastaan; paikallisia erikoisuuksia ovat mm. pilaf ja erilaiset leivät sekä makeiset. Historiaan liittyvät turismipalvelut, museot ja opastetut kävelykierrokset muodostavat nykyään suuren osan kaupungin elinkeinosta.

Kielitiede ja uskonto

Buhara on ollut historiallisesti tärkeä persian- ja tadžikinkielisen kulttuurin keskus, ja kaupungin kirjallinen perintö on vaikuttanut laajasti islamilaiseen sekä persialaiseen kirjallisuuteen ja oppineisuuteen. Uskonnollisesti kaupunki on toiminut islamilaisen teologian ja sufismin keskuksena; monet madrassat ja pyhät paikat ovat vetäneet opiskelijoita ja pyhiinvaeltajia vuosisatojen ajan.

Matkailu ja käytännön tiedot

Buharaan pääsee helposti sekä maanteitse että junalla Tashkentista ja muista Uzbekistanin kaupungeista. Kaupungissa on myös lentokenttä, jonne on yhteyksiä useista kotimaan lennoista. Paras aika vierailla on kevät ja syksy, jolloin sää on miellyttävä; kesät voivat olla erittäin kuumia ja talvet kylmiä. Matkailijoille suositellaan kävelyä historiallisissa kortteleissa, basaarikierroksia ja vierailuja merkittäviin museoihin ja mausoleumeihin.

Säilyttäminen ja haasteet

Vaikka Buharan historiallinen keskusta on Unescon suojelukohde, sen säilyttäminen vaatii jatkuvaa restaurointia ja huolenpitoa. Kaupungin arkkitehtuuri kohtaa paineita niin kasvavan matkailun, urbanisoitumisen kuin luonnonolosuhteidenkin takia. Paikalliset ja kansainväliset hankkeet pyrkivät yhdistämään perinteisen suojelun ja kestävän matkailun edistämisen.

Buhara tarjoaa kävijälleen ainutlaatuisen ikkunan Silkkitien historiaan: monumentit, museot, elävä käsityöperinne ja monietninen kulttuuri tekevät siitä keskeisen kohteen Keski-Aasian kulttuuriperimän ymmärtämiselle.