Bush ballad

Bush ballad, bush song tai bush poem on runouden ja kansanmusiikin tyyli, joka kuvaa Australian bushin elämää, luonnetta ja maisemia. Bush-balladeissa on yleensä yksinkertainen riimirakenne. Ne voivat olla hauskoja tai surullisia. Käytetyt sanat ovat värikkäitä, puhekielisiä ja australialaisia. Ne kertovat tarinoita toiminnasta ja seikkailuista, jotka kertovat bushrangingista, karjankuljetuksesta, kuivuudesta, tulvista, elämästä rajalla sekä Australian alkuperäiskansojen ja muiden kuin alkuperäiskansojen välisistä suhteista.

Ensimmäiset balladit syntyivät brittiläisten ja irlantilaisten uudisasukkaiden ja vankien toimesta, jotka toivat mukanaan kotimaidensa kansanmusiikkia. Niitä ei yleensä kirjoitettu muistiin, vaan niitä levitettiin suullisesti. Balladit kehittyivät vuosien mittaan omaleimaiseksi tyylilajiksi, ja niistä tuli hyvin suosittuja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Australialaiset pitivät niitä "kansallisen hengen aitona ilmaisuna". The Bulletinin kaltaiset sanoma- ja aikakauslehdet mainostivat bush-runouden avulla kaveruutta, tasa-arvoisuutta, auktoriteetin vastustamista ja "taistelijan" huolenpitoa ihanteellisina australialaisina arvoina.

Bush-balladit eivät ole yhtä suosittuja nykyaikana, mutta Federationiin asti kirjoitetut runot ovat edelleen Australian tunnetuimpia ja rakastetuimpia runoja. Henry Lawsonin ja Banjo Patersonin kaltaisia "bush bardeja" pidetään australialaisen kirjallisuuden jättiläisinä. Eri puolilla maata on bush-runoudelle omistettuja kerhoja ja festivaaleja, ja perinne elää australialaisessa kantrimusiikissa.

Vanhojen pensaslaulujen kansi (1905), Banjo Patersonin merkittävä kokoelma pensasballadeja.

Ominaisuudet

Laulut kertovat henkilökohtaisia tarinoita elämästä Australiassa. Tarinat voivat käsittää kaivostoimintaa, karjan kasvatusta ja ajoa, lampaiden leikkausta, vaelluksia, sotatarinoita, vuoden 1891 australialaisleikkaajien lakon, työläisköyhälistön ja rikkaiden maanviljelijöiden (squatters) välisen konfliktin, Ned Kellyn kaltaisia bushrangereita sekä rakkautta ja nykyaikaisempia aiheita, kuten rekka-autoliikennettä.

Vaikka ne eivät teknisesti ottaen olekaan bush balladeja, on myös lukuisia merisävelmiä (sea shanties). Niitä lauloivat valaanpyytäjät ja merimiehet sekä lauluja vankien ja muiden siirtolaisten matkasta Englannista Australiaan.

Balladien nykyaikaiset musiikkityylit ovat erilaisia, vaikka niiden sisältö onkin samankaltainen. Hyviä esimerkkejä vanhemmasta, perinteisestä balladityylistä ovat Slim Dustyn When the Rain Tumbles Down in July tai Leave Him in the Long yard. Näissä on säkeistöissä vahvat tarinat, ja kertosäkeet on sävelletty Pick n' Strum -biitin tahtiin. Nykyaikaisissa pensasballadeissa saatetaan käyttää sormipoimintaa ja strumming-rock-tyyliä.

Historia

Australian musiikkiperinteisiin kuuluvat englantilaiset, skotlantilaiset ja irlantilaiset kansanlaulut sekä 1880-luvun paimentolaisrunoilijoiden teokset. Myös lähetyssaarnaajien 1800-luvulla tuoma virsilauluperinne on säilynyt. Australian bush-musiikin alku juontaa juurensa vuodesta 1788 alkaen Australiaan lähetettyjen vankien laulamista lauluista. Laulut kertovat tuon ajan karusta elämästä sekä ihmisistä ja tapahtumista, kuten bushrangersista, swagmenista, karjankuljettajista, karjankasvattajista ja karjankasvattajista. Vankien ja bushrangerien säkeistöissä valitettiin usein hallituksen vallan väärinkäyttöä. Esimerkkeinä mainittakoon balladit, kuten The Wild Colonial Boy, Click Go The Shears, The Eumeralla Shore, The Drover's Dream, The Queensland Drover, The Dying Stockman ja Moreton Bay.

Myöhemmät bush balladit kertoivat tarinoita sodasta, kuivuudesta, tulvista, aboriginaaleista, rautateistä ja maanteistä. Australian pusikossa elämisen eristyneisyys ja yksinäisyys on ollut toinen teema. Ne kertovat usein työläisköyhälistön vaikeuksista ja kamppailusta. Bush-balladit ovat usein ironisia ja humoristisia, esimerkiksi Beautiful Land of Australia. Ne olivat suullista ja kansanperinnettä, ja ne julkaistiin painettuna vasta myöhemmin, esimerkiksi Banjo Patersonin Old Bush Songs -teoksessa 1890-luvulla.

Banjo Paterson kirjoitti vuonna 1895 sanat kappaleeseen "Waltzing Matilda", jota pidetään usein Australian epävirallisena kansallislauluna. Tämäntyyppinen australialainen kantrimusiikki, jonka sanoituksissa keskitytään tiukasti australialaisiin aiheisiin, tunnetaan yleisesti nimellä "bush music" tai "bush band music".

Balladit jatkuivat Australiassa kauan sen jälkeen, kun populaarimusiikki oli saanut jalansijaa Isossa-Britanniassa. Englannin maaseudulla balladityyli alkoi hävitä, kun ihmiset muuttivat maatiloilta kaupunkeihin maan raivauksen, teollistumisen ja kaupungistumisen myötä. Englantilainen populaarimusiikki alkoi työväenluokan musiikkisaleissa 1830- ja 1840-luvuilla. Australiassa, jossa oli edelleen paljon maaseutuväestöä, populaarimusiikki alkoi paljon myöhemmin.

Jo 1920-luvulla Asutraaliassa asuvat eri etniset ryhmät vaikuttivat balladeihin. Poncie Cubillo esitteli rondallan filippiiniläisen jousiorkesterinsa kanssa Darwinissa. Balladiperinne on kasvanut niin, että siihen on otettu mukaan joitakin näistä vaikutteista, kuten kiinalaisia ja filippiiniläisiä. Myös tupakkaa viljelevät italialaiset, de Bortolin perhe, "Texasissa Queenslandissa" lisäsivät kansansävelmien ja Tex Mortonin hillbilly-sävelmien sekoitusta. Uudesta-Seelannista kotoisin oleva kantrilaulaja Morton teki vuosina 1936-1943 useita Australian-aiheisia äänitteitä. Näitä olivat muun muassa "Dying Duffer's Prayer", "Murrumbridgee Jack", "Billy Brink The Shearer", "Stockman's Last Bed", "Wrap Me Up in My Stockwhip and Blanket", "Rocky Ned (The Outlaw)" ja "Ned Kelly Song". Vaikka nämä ovat osa bush-balladien perinnettä, Morton lauloi ilman australialaista aksenttia ja käytti jodlausta kuten amerikkalainen laulaja Jimmie Rodgers. Amerikkalaiset cowboy- ja country-laulut sekä 1950-luvun rock 'n' roll vaikuttivat australialaisiin bush balladeihin. Nykyaikaisen viestinnän lisääntyessä bush balladit jakavat nykyajan australialaisen musiikkikentän rockabillyn, kantrimusiikin, bluesin, Texas swingin, bluegrassin, trail-laulujen ja countrypopin kanssa.

Country- ja kansanmuusikot, kuten Slim Dusty, Stan Coster, Rolf Harris, The Bushwackers, John Williamson, Graeme Connors ja Redgum-yhtyeen John Schumann, levyttävät edelleen vanhoja pensasballadeja. Nykytaiteilijat, kuten Sara Storer ja Lee Kernaghan, hyödyntävät voimakkaasti tätä perintöä. Ashley Cook, nykyajan balladisti, laulaa aiheista, jotka liittyvät elämään maataloudessa ja kaivostöissä Australian takamaastossa: Cattle, Dust and Leather ja Blue Queensland Dogs. Hänen laulunsa "Road to Kakadu" kertoo vesipuhvelien tappamisesta Pohjois-Territoriossa 1990-luvulla bruselloosin torjumiseksi. Beneath the Queensland Moon käsittelee elämää ja kuolemaa karjankuljettajana.

Ensimmäinen sivu kappaleesta "The Dying Stockman", pensasballadi, joka on julkaistu Banjo Patersonin kokoelmassa The Old Bush Songs vuodelta 1905.

Yleiset mielipiteet

Pensasballadien tyyliä pidetään joskus hienostelemattomana ja yksinkertaisena. Tämä johtuu siitä, että siinä käytetään kliseisiä kuvia ja stereotypioita.

Pensasballadit ovat vaikuttaneet australialaiseen teatteriin ja elokuviin. 1900-luvun puolivälistä lähtien bush-lauluja ovat esittäneet usein bush-yhtyeet, kuten The Bandicoots tai Franklyn B Paverty. Myös naispuolisia bush balladeja on esitetty, kuten Shirley Thoms (1925-1999), joka tunnetaan Australian jodlaajana, ja alkuperäiskansojen laulaja-lauluntekijä Yvonne Bradley.

Palkinnot

Pensasballadien soittajien tunnustamiseksi on perustettu useita palkintoja. Jeff Brown oli ehdolla Golden Guitar Award -palkinnon saajaksi vuoden puskaballadi-kategoriassa kappaleesta, jonka hän levytti In the wings of the yard vuonna 2008. Hän sanoi, että "...on tärkeää pitää vanhat lankat elossa kantriballadien kautta. Se on oikeastaan meidän perintömme, ja se on pidettävä jotenkin elossa, ja vanhat bush-balladit ovat tapa tehdä se." Country Music Awards Australia Bush Ballad of the Year -kilpailun aiempia voittajia ovat muun muassa Anne Kirkpatrick ja Joy McKean. Stan Coster Memorial Bush Ballad Award -palkinnolla on useita kategorioita. Vuonna 2007 Reg Poole oli vuoden mieslaulaja kappaleesta "A Tribute To Slim", Graham Rodger oli vuoden lauluntekijä kappaleesta "The Battle Of Long Tan" ja Dean Perrett vuoden albumi kappaleesta "New Tradition" Lehti, The Balladeers Bulletin -lehti järjestää myös "Bush Balladeer Starquest" -kilpailun. Tamworthissa vuonna 2008 järjestetyssä 36. Country Music Awards of Australia -kilpailussa Amos Morrisista tuli kaikkien aikojen nuorin artisti, joka voitti vuoden bush-balladiakategorian Golden Guitar -pokaalin Sign of the Times -laulullaan.

Esimerkkejä

Esimerkkejä suosituista pensasballadeista ja -lauluista ovat:

Perinteinen:

"Villi siirtolaispoika"
"Click Go the Shears"
"Moreton Bay"

The Bush Bards:

Henry Lawsonin "Freedom on the Wallaby".
Adam Lindsay Gordonin "Sairas karjankasvattaja" (The Sick Stockrider)
"Waltzing Matilda", Banjo Paterson

Nykyaikaiset kirjailijat ja laulajat:

Kun sade sataa heinäkuussa Slim Dustyn kirjoittama When the Rain Tumbles Down in July
Leave Him in the Longyard Kelly Dixon (Slim Dustyn ja Lee Kernaghanin versiot)
Three Rivers Hotel Stan Coster (versiot Slim Dusty ja John Williamson)
"Ballad of Camooweal", jonka laulaa Slim Dusty
The Biggest Disappointment Joy McKean (laulavat Slim Dusty ja Troy Cassar-Daley)
Mallee Boy by John Williamson
Diamantina Drover John Williamson

Bush balladeers

Buddy Williams (1918-1986)
Lex Banning (1921-1965)
Barbara Baynton (1857-1929)
Barcroft Boake (1866-1892)
David Campbell
Stan Coster (1930-1997)
C. J. Dennis (1876-1938)
Slim Dusty (1927-2003)
Edward Dyson
Warren Fahey
John Farrell (1851-1904)
Geoffrey Lehmann
Jack Graydon (1999-)
Adam Lindsay Gordon (1833-1870)
Lindsay Hammond (1952-)
Edward Harrington (1896-1966)
Clive James
Henry Kendall (1839-1882)
Henry Lawson (1867-1922)
Dorothea Mackellar
Francis MacNamara
James McAuley
Breaker Morant (1864-1902)
John Shaw Neilson (1872-1942)
Gordon Parsons (1926-1990)
Banjo Paterson (1864-1941)
Dean Perrett
William Henry Ogilvie (1869-1963)
Jack O'Hagan (1898-1987)
Raymond Rose (1936-2010)
Kenneth Slessor
Shirley Thoms
John Williamson (s. 1945)
Francis Webb

Pensaslaulujen kerääjät

John Manifold (balladintekijä ja keräilijä)
John Meredith
Les Murray
Banjo Paterson
Bill Scott (kirjailija) (balladisti ja keräilijä)

Lawson

Patterson

Aiheeseen liittyvät sivut

Australian kirjallisuus

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on puskaballadi?

A: Bush balladi on runouden ja kansanmusiikin tyyli, joka kuvaa Australian puskan elämää, luonnetta ja maisemia.

K: Mikä on bush balladien riimirakenne?

V: Bush-balladeissa on yleensä yksinkertainen riimirakenne.

K: Mitä aiheita bush balladeissa yleensä käsitellään?

V: Pensasballadeissa kerrotaan tyypillisesti toiminta- ja seikkailutarinoita, jotka kertovat bushrangingista, karjankuljetuksesta, kuivuudesta, tulvista, elämästä rajaseudulla sekä Australian alkuperäiskansojen ja muiden kuin alkuperäiskansojen välisistä suhteista.

K: Kuka alun perin loi bush balladit?

V: Ensimmäiset balladit loivat brittiläiset ja irlantilaiset uudisasukkaat ja vangit, jotka toivat mukanaan kotimaidensa kansanmusiikkia.

K: Miten bush balladit kehittyivät ajan myötä?

V: Bush-balladit kehittyivät vuosien mittaan omaleimaiseksi tyylilajikseen, josta tuli hyvin suosittu 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

K: Mitä arvoja bush balladit ja niihin liittyvät tiedotusvälineet edistivät varhaisessa Australiassa?

V: The Bulletinin kaltaiset sanoma- ja aikakauslehdet edistivät bush-lyriikan avulla kaveruutta, tasa-arvoisuutta, auktoriteetin vastustamista ja "taistelijan" huolenpitoa ihanteellisina australialaisina arvoina.

K: Ovatko bush balladit yhä suosittuja nykyaikana?

V: Bush balladit eivät ole yhtä suosittuja nykyaikana, mutta Federationiin asti kirjoitetut runot ovat edelleen Australian tunnetuimpia ja rakastetuimpia runoja. Eri puolilla maata on bush-runoudelle omistettuja kerhoja ja festivaaleja, ja perinne elää australialaisessa kantrimusiikissa.