Air Florida -lento 90 (1982): Boeing 737 syöksyi 14th Street -sillalle

Air Floridan lento 90 oli Yhdysvaltain kotimaan reittilento Washingtonin kansalliselta lentoasemalta Fort Lauderdalen - Hollywoodin kansainväliselle lentoasemalle. Tammikuun 13. päivänä 1982 Boeing 737-200 -lentokone, rekisteritunnuksella N62AF, syöksyi Potomac-joen ylittävälle 14th Street Bridge -sillalle Washingtonin ja Virginian rajalla.

Kone ja miehistö

Alun perin United Airlines oli ostanut koneen vuonna 1969; sen alkuperäinen rekisterinumero oli N9050U ennen myyntiä Air Floridalle vuonna 1980. Lennon miehistöön kuului kapteeni, ensimmäinen perämies ja kolme muuta matkustamohenkilökuntaan kuuluvaa. Koneessa oli yhteensä 79 ihmistä: 74 matkustajaa ja 5 miehistön jäsentä.

Sää- ja lähtötilanne

Onnettomuuspäivänä alueella vallitsi talvinen sää: pakkasta, lumisateita ja jäätä. Kone oli aiemmin de-ikoitu, mutta lentoonlähtöön johtanut jono ja viiveet altistivat siivenpinnat uuteen jääkertymälle. Tutkimuksessa todettiin, että jääkertyminen ja siihen liittyvät toimet olivat keskeinen osa tapahtumaketjua.

Tapahtumien kulku

Kun kone nousi kiitotieltä, se ei saavuttanut odotettua suorituskykyä. Moottoreissa ilmeni ongelmia ja kone menetti nosteen, minkä seurauksena se törmäsi Washington D.C.:n ja Virginian Arlingtonin piirikunnan väliselle 14th Street Bridge -sillalle (valtatie 395). Törmäys murskasi sillalla olleita ajoneuvoja ja katkaisi noin 97 jalkaa (30 m) suojakaidetta, minkä jälkeen kone syöksyi jäiseen Potomac-jokeen.

Uhrimäärät ja pelastustoimet

Koneessa olleista 79 henkilöstä lopullisena tuloksena viisi selviytyi (neljä matkustajaa ja yksi lentoemäntä). Yksi matkustaja, Arland D. Williams, Jr., selvisi aluksi törmäyksestä ja auttoi aktiivisesti muita pelastautumaan heittämällä tai antaen pelastusvyönsä muille, mutta hän hukkui ennen kuin pelastusjoukot ehtivät pelastaa hänet. Sillalla olleet neljä autoilijaa menehtyivät törmäyksessä. Sekä siviilit että pelastusammattilaiset osallistuivat urotekoihin ja pelastustoimiin jäisestä joesta.

Investigaatio ja syyt

Onnettomuutta tutki Yhdysvaltain liikenneturvallisuusvirasto NTSB. Tutkinta totesi, että pääsyy oli miehistön virheet ja virheellinen päätöksenteko: kone nousi liikkeelle olosuhteissa, joissa siivet olivat jääkertyneet, ja moottorien jäänsulatus- ja anti-ice-järjestelmiä ei ollut käytetty asianmukaisesti. Jääkertyminen heikensi nostetta ja vaikutti moottoreiden suorituskykyyn, mikä johti tehonmenetykseen nousun alkuvaiheessa. Myös viivästykset, tiukka aikataulu sekä puutteellinen tilannetietoisuus olivat tutkimuksen mukaan osatekijöitä.

Jälkiseuraukset ja turvallisuussuositukset

Onnettomuus johti laajoihin keskusteluihin lentoturvallisuudesta talviolosuhteissa. NTSB antoi suosituksia lämpimämmästä ja selkeämmästä menettelystä jää- ja lumitilanteissa, de-icing- ja anti-ice-protokollien tiukentamisesta sekä miehistön koulutuksen parantamisesta tilannetietoisuuden ja riskinarvioinnin osalta. Tapauksella oli vaikutusta myös lentoyhtiöiden toimintaohjeisiin ja lennonvalvonnan koordinointiin huonoissa sääoloissa.

Muistaminen

Onnettomuus oli dramaattinen sekä sijaintinsa että siihen liittyneiden pelastustoimien vuoksi: tapahtuma sattui alle kolmen kilometrin päässä Valkoisesta talosta ja näkyvyyden rajamailla merkittävien nähtävyyksien, kuten Jefferson Memorialin ja Pentagonin, läheisyydessä. Presidentti Ronald Reagan mainitsi pelastustyön ja uroteot puheessaan unionin tilasta. Arland D. Williams Jr.:n sankarillisia tekoja on muisteltu laajalti, ja hänen muistolleen on omistettu useita kunnianosoituksia.