Hallitsi frankkien kuningaskunnan alusta vuoteen 1870. Suurimman osan historiastaan Ranskaa hallitsivat kuninkaat. Neljä Karolingien monarkkia kantoi myös Rooman keisarin arvonimeä, ja Bonapartit olivat Ranskan keisareita.

Tässä artikkelissa luetellaan kaikki ne hallitsijat, joiden käytössä ovat olleet arvonimet "frankkien kuningas", "Ranskan kuningas", "Ranskalaisten kuningas" tai "Ranskan keisari". Mukana ovat sekä merovingi-, karolingija kapetingiläiset kuninkaat että valtaajat, jotka ottivat keisarillisen tai tasavallan aseman.

Titteli "frankkien kuningas" oli käytössä Filippos II:n valtakauteen asti. Myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa kuninkaiden virallinen tyyli alkoi vähitellen muuttua muotoon "kuningas Ranskasta" tai vastaaviin muunnoksiin. Lyhyen ajan, jolloin Ranskan vuoden 1791 perustuslaki oli voimassa (1791–1792), käytettiin muotoa "Ranskan (eli ranskalaisten) kuningas" (fr. roi des Français) sen sijaan, että kruunu olisi ollut "Ranskan kuningas". Myös heinäkuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1830 Orléansin kuningas käytti tyyliä "Ranskalaisten kuningas" (roi des Français) perinteisen "Ranskan ja Navarran kuninkaan" sijaan.

Tärkeimmät dynastiat ja merkkipaaluja

  • Merovingit (noin 481–751) – Frankkien varhaisvaihe, Clovis I yhdisti suuria alueita galloroomalaisten ja frankkien hallintaan.
  • Karolingit (noin 751–987) – Päättyi dynastian heikentymiseen; merkittävin hallitsija oli Kaarle Suuri, joka kruunattiin Rooman keisariksi vuonna 800.
  • Kapettilaiset (Capet) ja heidän sukuhaaransa (noin 987–1848) – Alkaen Hugues Capetista (987) syntyi pitkäaikainen kapetingiläinen valta; tästä kehittyivät suorat kapettilaiset, Valois- ja Bourbon-haarat.
  • Valois (1328–1589) – Hallitsi keskiajalla ja uusien valtapyrkimysten aikana; monimutkaiset perimyssodat kuten satavuotinen sota ajoittuivat tälle ajalle.
  • Bourbonit (1589–1792, 1814–1830; paluumuotoja myöhemmin) – Henri IV aloitti Bourbonien hallitsijasuvun; Bourbonien pitkät valtakaudet keskeytti Ranskan vallankumous vuonna 1792 ja myöhemmin Napoleonin valtakaudet.
  • Bonapartet – Napoleon I perusti Ensimmäisen Ranskan keisarikunnan (1804–1815) ja hallitsi nimellään Napoleon I. Hänen veljenpoikansa muodosti myöhemmin toisen keisarikunnan ja hallitsi nimellä Napoleon III. (1852–1870).
  • Orléans (1830–1848) – Heinäkuun vallankumouksen jälkeen valtaan noussut Louis-Philippe käytti kuninkuusmuotoa "Ranskalaisten kuningas".

Valtiomuodot ja tärkeät käännekohdat

Ranskan hallitusmuoto on vaihtunut useaan otteeseen: kuningaskunta (monarkia) pitkäksi aikaa, keisarikunta Napoleonien aikana, ja väliaikaisesti tasavalta vuoden 1792 jälkeen. Ensimmäinen keisarikunta (1804–1815) päättyi Napoleon I:n tappioon; Bourbonit palautettiin valtaan, mutta monarkia joutui uudelleen koetukselle ja muuttui lopulta pysyvästi.

Vuoden 1870 jälkeen, kun Napoleon III. hävisi sodan Preussin kanssa, toisen keisarikunnan kaatuminen johti kolmannen tasavallan syntyyn. Tästä lähtien Ranskan poliittinen historia on jatkunut tasavaltana (kolmas, neljäs ja nykyinen viides tasavalta), joten vuoden 1870 jälkeinen aika jää tämän luettelon ulkopuolelle.

Tämä artikkeli toimii yleiskatsauksena ja luettelona niistä hallitsijoista, jotka kantavat tässä mainittuja arvonimiä. Se kattaa tärkeimmät dynastiat, otsikot ja valtamuodot sekä antaa kontekstin muutoksille, jotka johtivat keisarikuntien ja tasavaltojen muodostumiseen Ranskan historiassa.