Englannin kansainyhteisö oli tasavaltainen hallitus, joka hallitsi ensin Englantia ja sen jälkeen Irlantia ja Skotlantia vuosina 1649-1660. Kaarle I:n teloituksen jälkeen 30. tammikuuta 1649 Rumpuparlamentti julisti Kansainyhteisön (An Act declaring England to be a Commonwealth) 19. toukokuuta 1649. Vuosina 1653-1659 vallinnutta hallitusta kutsutaan asianmukaisesti protektoraatiksi, ja se muodostui Oliver Cromwellin ja hänen kuolemansa jälkeen hänen poikansa Richardin suorasta henkilökohtaisesta hallinnosta lordi Protectorina. Termiä Commonwealth käytetään kuitenkin väljästi kuvaamaan hallitusjärjestelmää koko vuosien 1649-1660, eli Englannin interregnumin, aikana.

Asetelma ja tausta

Englannin kansainyhteisön synty liittyi pitkään sisäiseen poliittiseen ja uskonnolliseen konfliktinketjuun, joka alkoi 1640-luvulla kuningasvallan ja parlamentin välisistä ristiriidoista. Englannin sisällissodissa (1642–1651) parlamentin armeijat voittivat monarkian joukot, ja osa parlamentista sekä armeijan johtajat katsoivat, ettei kuningas voinut palata valtaan. Tämän seurauksena monarkian ylin uskottavuus mureni ja päätettiin kokeilla tasavallan muotoista hallintoa.

Miten Kansainyhteisö järjestettiin (1649–1653)

Kun Kaarle I kuoli, parlamentti ja armeijan johtajat muodostivat aluksi neuvoston (Council of State) ja Rumpuparlamentin, joka hoiti lainsäädäntöä. Hallinto rakentui lähinnä seuraaviin elementteihin:

  • Rumpuparlamentti: jäljellä oleva parlamentin osa, joka pysyi vallassa kun yleinen parlamentti oli hajotettu.
  • Council of State: toimeenpaneva elin, joka hoiti ulko- ja puolustuspolitiikkaa sekä hallinnon arkea.
  • Uudistukset: kirkollista valtaa rajoitettiin, oikeuslaitoksessa tehtiin muutoksia ja uskonnollinen moninaisuus lisääntyi, vaikka puritaaninen vaikutus näkyi monissa päätöksissä.

Konfliktit Irlannissa ja Skotlannissa

Kansainyhteisön hallinto pyrki myös varmistamaan hallinnan koko Britannian saarella. Tähän kuului sotilaallisia toimia:

  • 1650-luvun alussa Oliver Cromwell johti kampanjan Irlannissa (1649–1650), mukaan lukien kiistanalaiset piiritykset kuten Drogheda ja Wexford, jotka joutuivat myöhemmin paljon arvostelun kohteeksi.
  • Skotlannissa kuninkaalliset tukijat asetettiin syrjään ja Skotlannin armeija kukistettiin tärkeissä taisteluissa, kuten Dunbarissa (1650) ja Worcesterissa (1651), mikä varmisti de facto englantilaisen ylivalta-aseman.

Protektoraatti (1653–1659)

Vuonna 1653 Rumpuparlamentti hajotettiin, ja Cromwell otettiin käytännössä valtionpäämieheksi. Keskeiset vaiheet olivat:

  • Barebonen parlamentti (1653) – väliaikainen "hyödyllisten miesten" kokous, joka oli lyhytaikainen yritys uudistaa lainsäädäntöä.
  • Instrument of Government (1653) – Englannin ensimmäinen kirjallinen perustuslaki, jolla perustettiin protektoraatti ja määriteltiin lordi Protectorin, parlamentin ja neuvoston suhteet.
  • Sotilaallinen hallinto ja suurmajanedusta: protektoraatti tuki laajaa armeijaa ja valvoitti aluetta sotilaallisesti. Vuodesta 1655 alkaen maassa toimi niin sanottu Major-Generals-järjestelmä, jossa sotilaspiirit valvoivat yleistä järjestystä ja verotusta.
  • Humble Petition and Advice (1657) – laki, joka tarjosi Cromwellille lisää valtaa ja mahdollisuuden periä arvoasema, mutta hän hylkäsi kuninkaan tittelin ja säilytti Protectorin aseman.

Hallinto, laki ja uskonto

Protektoraatin aikana pyrittiin laajoihin yhteiskunnallisiin ja uskonnollisiin uudistuksiin. Useat puritaaniset ryhmät saivat tilaa, kirkon yhtenäistä valtaa vähennettiin ja uskonnonvapaudesta tuli tietyssä määrin hyväksyttyä protestanttisten lahkojen kesken. Samalla kuitenkin sensuuri, sotilaallinen kuri ja poliittinen kontrolli rajoittivat monia vapauksia.

Lopun alku ja restauraatio

Cromwell kuoli vuonna 1658, ja hänen poikansa Richard ei kyennyt pitämään vallan yhtenäisyyttä. Voimakkaat poliittiset jakolinjat, taloudelliset paineet ja armeijan vaikutus johtivat protektoraatin heikkenemiseen. Vuonna 1660 monarkia palautettiin, kun Charles II kutsuttiin palaamaan Englantiin (Restauraatio). Paluuta valmistelivat mm. kenraali George Monck ja poliittiset neuvottelut, jotka tekivät mahdolliseksi kuninkaan paluun ilman laajaa verettömyyttä.

Tärkeys ja perintö

Englannin kansainyhteisöllä oli pitkäaikaisia vaikutuksia: se esitti kokeen monarkian vaihtoehdosta, pakotti uudistuksia armeijan, hallinnon ja oikeusjärjestelmän suhteen ja kiihdytti keskustelua perustuslaillisesta vallanjakamisesta. Vaikka monarkia palautettiin, monet 1600-luvun puolivälin instituutiot ja poliittiset ideat vaikuttivat myöhempään brittiseen valtio-oppiin ja perustuslailliseen kehitykseen.

Huom. Tämä ajanjakso on historiantutkijoille edelleen tärkeä ja paljon keskusteltu: arvostelut Cromwellin sotilaallisista toimista ja toisaalta saavutettujen hallinnollisten uudistusten merkitys nousevat usein esiin arvioitaessa Kansainyhteisön perintöä.