Filippiinien kansainyhteisö (espanjaksi: Commonwealth de Filipinas, tagalogiksi: Komonwelt ng Pilipinas) oli Filippiinien hallinnon muoto vuosina 1935–1946, jolloin saarivaltio oli siirtymäkaudella Yhdysvaltojen valvonnassa kohti täyttä itsenäisyyttä. Commonwealth perustettiin Tydings–McDuffie -lailla, jonka Yhdysvaltain kongressi hyväksyi vuonna 1934; laki määräsi kymmenvuotisen siirtymäkauden, jonka päättyessä Filippiinien oli määrä saada täysi itsenäisyys.

Perustaminen ja hallinto

Vuonna 1935 käyttöön otettu perustuslaki loi Commonwealthin poliittiset rakenteet: vahvan presidentin toimeenpanovallan, oikeusjärjestelmän johtavaksi elimeksi Korkeimman oikeuden sekä aluksi yksikamarisen kansalliskokouksen (National Assembly). Vuoden 1935 presidentinvaalit voitti Manuel L. Quezon, joka toimi Commonwealthin ensimmäisenä presidenttinä ja oli merkittävä johtaja siirtymävaiheen rakentamisessa. Varapresidenttinä toimi Sergio Osmeña.

Vuoden 1940 perustuslainmuutoksilla järjestelmä muutettiin jälleen ja lainsäädäntö muuttui kaksikamariseksi (Senate ja House of Representatives), joka astui voimaan vuoden 1941 vaalien jälkeen. Commonwealthin hallinnolle oli ominaista paitsi vahva toimeenpano myös oikeuslaitoksen ja paikallishallinnon kehittäminen.

Kieli, yhteiskunta ja talous

Keskeisenä kansallispoliittisena tavoitteena oli kansallisen identiteetin luominen. Vuonna 1937 hallitus valitsi kansalliseksi kieleksi tagalogin, jota pidettiin Manilan seudun ja merkittävien kulttuurikeskusten puhujakielen pohjana. Päätös perustui ajatukseen yhdestä yhteisestä kielellisestä pohjasta, myöhemmin kehittyneenä nimellä Manilan kielen.

Yhteiskunnallisesti Commonwealth pyrki uudistuksiin: naiset saivat äänioikeuden vuoden 1937 kansanäänestyksessä, ja hallitus laati suunnitelmia maareformeista, koulutuksen laajentamisesta ja terveydenhuollon parantamisesta. Talous kasvoi 1930-luvun lopulla ja alkuvuosikymmenellä osin Yhdysvaltojen investointien ja kaupankäynnin ansiosta, vaikka suuri osa taloudesta jäi agrariseksi ja riippuvaiseksi viennistä (erityisesti sokeri- ja yrtelä). Toisen maailmansodan tuho kuitenkin lamautti talouden vuosiksi.

Toisen maailmansodan aika ja hallituksen kohtalo

Keskeinen käännekohta oli Tyynenmeren sota: Filippiinit miehittiin osittain tai kokonaan Japanin joukkojen toimesta vuosina 1942–1945. Japanin miehitys johti siihen, että Commonwealthin virallinen hallitus pakeni Yhdysvaltoihin ja toimi siellä hallituksena maanpakoisena hallintona (government-in-exile). Quezon ja myöhemmin Sergio Osmeña jatkoivat toimintaansa Yhdysvalloissa osana liittoutuneiden pysyvää suunnitelmaa Filippiinien vapauttamiseksi. Japanilaiset perustivat vuosiksi 1943–1945 niin sanotun toisen tasavallan, jota johti José P. Laurel; tämä järjestelmä nähtiin suuren osan kansainvälisestä yhteisöstä Japanin marionettihallintona.

Filippiinien ja liittoutuneiden joukkojen, mm. kenraali Douglas MacArthurin johtaman USAFFE‑joukon, paluu vuonna 1944 ja laajempi vapautuskampanja 1944–1945 johtivat miehityksen päättymiseen. Sota aiheutti laajaa inhimillistä kärsimystä ja infrastruktuurin tuhoa, ja Commonwealthin hallinto joutui keskittymään jälleenrakentamiseen vapautuksen jälkeen.

Päättyminen ja itsenäisyys

Vaikka Commonwealthin toimeenpano oli keskeytynyt sotatoimien ja miehityksen vuoksi, se virallistettiin jälleen sodan jälkeen. Commonwealthin siirtymäkausi päättyi, kun Filippiinit julistettiin itsenäiseksi Yhdysvalloista ja kolmas tasavalta alkoi 4. heinäkuuta 1946. Tällöin Commonwealthin vaihe päättyi ja itsenäinen Filippiinien tasavalta otti paikkansa kansainvälisessä yhteisössä; ensimmäisenä presidenttinä itsenäisessä kolmannessa tasavallassa toimi Manuel Roxas.

Perintö

Filippiinien kansainyhteisön ajanjakso oli ratkaiseva maan poliittisessa kypsymisessä: se loi perustuslailliset rakenteet, kehitti julkisia instituutioita ja loi puitteet itsenäiselle valtiolle, vaikka monet yhteiskunnalliset ja taloudelliset haasteet jäivät ratkaisematta ja sota muutti suunnitelmien toteutusta. Commonwealthin perintö näkyy Filippiinien nykypolitiikassa, oikeusjärjestelmässä ja kansallisessa identiteetissä.