Protektoraatti 1653–1659: Oliver Cromwellin hallinto Englannissa

Vaiheet 1653–1659: Oliver Cromwellin protektoraatti, perustuslaillinen lordi Protector, puritaaninen lainsäädäntö, uskonnollinen suvaitsevaisuus ja monarkian palautus 1660.

Protektoraatti oli Britannian historiassa ajanjakso 1653–1659, jolloin Englannin, Skotlannin ja Irlannin kansainyhteisöä hallitsi lordi Protector, käytännössä Oliver Cromwellin johtama hallinto. Protektoraatti syntyi monarkian kukistumisen ja sisällissotien seurauksena, kun valtajärjestys muuttui radikaalisti 1640- ja 1650-luvuilla.

Ennen protektoraattia Englantia (ja sen jälkeen Skotlantia ja Irlantia) oli hallinnut suoraan parlamentti, joka oli julistanut Englannin kansainyhteisöksi vuonna 1649 kuningas Kaarle I:n teloituksen jälkeen. Sotilasjohto ja etenkin Oliver Cromwellin johtamat sotilaat olivat ajaneet liikkeeseen Rumpuparlamentin pois huhtikuussa 1653. Cromwellin ja armeijan johtajien yritys korvata Rumpu valittavalla parlamentilla johti Barebones Parliamentin (heinä-joulukuu 1653) valintaan, mutta tämäkin oli vaikea toimeenpanna ja hajosi pian.

Perustuslaillinen järjestely ja valta

Lord Protectorin virka perustettiin joulukuussa 1653 hyväksytyllä perustuslailla. Virka annettiin elinikäisenä toimena, ja Cromwellistä tuli ensimmäinen lordi suojelija. Perustuslaki jakoi muodollisesti vallan lordiprotektorin, valtioneuvoston ja parlamentin kesken, mutta käytännössä keskeistä oli vahva toimeenpanovalta ja sotilaallinen valvonta, joka muistutti monin tavoin ehdollista diktaattorista hallintoa. Historiallisesti Cromwellin hallintoa onkin kutsuttu "yhdeksi ensimmäisistä (de facto) sotilasdiktatuurin kokeiluista" (Abbott).

Hallinto ja armeija

Protektoraatin järjestelmä perustui tiiviiseen suhteeseen armeijan ja hallinnon välillä. Cromwell nojasi vahvasti upseeristoon ja paikallisiin sotilaspiireihin pitääkseen järjestyksen ja toteuttaakseen politiikkaansa. Järjestelmä sai kritiikkiä siksi, että se rajoitti perinteisten poliittisten instituutioiden vapautta ja korosti sotilaallista kuria. Vuonna 1655 aloitettiin hallinto, jota usein kutsutaan Major-Generalsien hallinnoksi: maantieteellisiin alueisiin sijoitettiin sotilaallisia kuvernöörejä, joiden tehtävänä oli ylläpitää järjestystä ja valvoa moraalia.

Uskonto, laki ja yhteiskunta

Protektoraatin aikana säädettiin puritaanista lainsäädäntöä, joka pyrki kurinalaisuuteen ja moraaliseen elämään. Teatterit suljettiin, julkinen juopottelu, uhkapelit ja muut "moraalittomina" pidetyt käytännöt pyrittiin rajoittamaan. Samalla viranomaiset pyrkivät edistämään järjestystä, kirkollista kuria ja sosiaalista valvontaa.

Puritaaninen uskonnollisuus leimasi politiikkaa, mutta hallinto myös laajensi joidenkin uskonnollisten ryhmien vapautta. Uskonnollinen suvaitsevaisuus koski käytännössä esimerkiksi juutalaisia ja useimpia protestantteja, joiden harjoittamista uskonnollisista käytännöistä ei systemaattisesti rangaistu. Cromwellin aikana juutalaisten paluu Englantiin helpottui ja heidän asemansa alkoi vähitellen normalisoitua 1650-luvulla. Sen sijaan anglikaaneja ja roomalaiskatolisia ei kohdeltu samalla tavalla: anglikaaninen kirkko menetti asemansa valtion kirkkona ja katolilaisuutta rajoitettiin tiukasti.

Talous, ulkopolitiikka ja siirtomaat

Protektoraatin aikana toteutettiin myös merivoimien ja kauppapolitiikan vahvistamista. Hallinto jatkoi aikaisempaa suuntausta kohti protektionismia ja vahvempaa laivastovaltaa: merisodat Alankomaita ja Espanjaa vastaan sekä kauppapolitiikka, kuten 1651 säädetyt merikauppaan tähtäävät toimet, muokkasivat Britannian asemaa kansainvälisessä kaupassa. Cromwell käynnisti myös sotilaallisia operaatioita siirtomaita vastaan, kuten niin sanotun Western Design -retken, joka johti muun muassa Jamaikan valloitukseen 1655 ja lisäsi Englannin läsnäoloa Karibialla.

Verotus ja sotilasmenot rasittivat taloutta, mutta samalla laivasto ja kauppa loivat pohjaa pitkäaikaiselle merelliselle vaikutusvallalle. Protektoraatti pyrki myös vakauttamaan sisäistä hallintoa taloudellisin keinoin, mutta jatkuva armeijan ylläpito ja poliittiset jännitteet kuormittivat budjettia.

Loppu ja perintö

Cromwellin kuoltua syyskuussa 1658 virkaan nousi hänen poikansa, Richard Cromwell, mutta hän ei kyennyt pitämään armeijan ja poliittisten ryhmien tukea kasassa. Richard erosi toukokuussa 1659, ja alkoi kaoottinen vaihe, jota usein kutsutaan "interregnumiksi": hallinnon keinotekoinen vaihtelu, sotilaallinen painostus ja parlamentaarinen epäjärjestys seurasi toisiaan. Lopulta kenraali George Monckin johdolla tilanne vakautui ja monarkia palautettiin toukokuussa 1660, jolloin Kaarle II astui valtaistuimelle — niin kutsuttu restauraatio palauttaminen.

Protektoraatin perintö on kaksijakoinen: toisaalta se edisti uskonnollista moninaisuutta joidenkin ryhmien osalta, vahvisti merivaltaa ja uudisti julkista hallintoa; toisaalta se osoitti armeijan poliittisen vallan vaarat ja synnytti kritiikkiä autoritaarisesta hallinnosta, mikä vaikutti restoratiivisiin reaktioihin 1660-luvulla. Historioitsijat arvioivat protektoraattia sekä uudistavana että ristiriitaisena vaiheena Britannian siirtymässä kohti modernimpaa valtiollista järjestystä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Millä nimellä tunnettiin Britannian historian ajanjakso?

K: Milloin protektoraatti tapahtui?

K: Miten Englantia oli hallittu ennen protektoraattia?

Kysymys: Kuka johti sotilaita lähettämään Rumpuparlamentin pois huhtikuussa 1653?

K: Mikä virka luotiin joulukuussa 1653 hyväksytyllä perustuslailla?

Kysymys: Laajennettiinko uskonnollista suvaitsevaisuutta anglikaaneihin vai roomalaiskatolisiin protektoraatin aikana?

K: Miten monarkia palautettiin kaoottisen Englannin Interregnumin jälkeen?

Hae kirjaimella