Simpukka
Simpukka on meressä elävä nilviäinen. Se kuuluu merikotiloihin. Simpukan lopussa oleva ch voidaan lausua kovana tai pehmeänä.
Monilla muilla simpukoilla on yhteisiä nimiä, joissa on simpukka. Ne eivät kuitenkaan ole todellisia simpukoita, vaan kuuluvat Strombidae-heimoon. Yksi tällainen esimerkki on hevoskuurna (Pleuroploca gigantea). Strombus-suku koostuu oikeista simpukoista.
Vaikka useimmat Strombid-lajit ovat kuolleet sukupuuttoon, ainakin 65 lajia on vielä olemassa. Näistä suurin osa elää Indo-Tyynenmeren alueella ja kuusi Karibian alueella. Eläviä simpukkalajeja ovat muun muassa kuningatarimpukka (Strombus gigas) ja länsi-intialainen taistelukimpukka (Strombus pugilis).
Monia simpukoita, kuten kuningatarkimpukoita, tavataan lämpimissä trooppisissa vesissä meriruohon seassa.
Strombus gigas on YK:n ympäristöohjelman CITES-luettelon uhanalaisten lajien liitteessä II, ja sen kansainvälistä kauppaa on rajoitettu voimakkaasti[1].
Anatomia
Simpukoilla on kierteisesti rakennetut kuoret. Lajista (tai poikkeavista kasvumalleista) riippuen kuoren kasvu voi olla sinistralinen (vasenkätinen) tai dextralinen (oikeakätinen).
Simpukoilla on pitkät silmänvarret, pitkä ja kapea aukko ja sifoninen kanava, jossa on syvennys lähellä etupäätä. Tätä syvennystä kutsutaan stromboidiseksi loveksi. Niillä on myös jalka, joka päättyy terävään, sirpinmuotoiseen, sarvipäiseen operculumiin. Sukukypsyyden saavuttamisen jälkeen niiden kuoreen kasvaa levenevä huuli.
Simpukoilla on ominainen hyppyliike, jossa ne käyttävät terävää, sirpin muotoista, sarvimaista operculumiaan ponnistaakseen eteenpäin. Ne munivat pitkiin, hyytelömäisiin säikeisiin.
Ihmisten käyttö
Kuoren sisällä oleva eläin syödään joko raakana, kuten salaateissa, tai kypsennettynä, kuten paistoksissa, chowderissa, gumboissa ja hampurilaisissa. Itäaasialaisissa keittiöissä liha leikataan usein ohuiksi viipaleiksi ja höyrytetään tai paistetaan sekoittaen. Simpukanliha sekoitetaan usein myös Scungilliin, joka on oikeammin kuoreen lihaa.
Simpukankuoria käytetään joskus koristeena, koristeellisina istutusastioina ja kameoiden valmistuksessa. Muiden nilviäiskuorien tapaan ne jauhetaan posliinin ainesosaksi. Klassisessa mayataiteessa simpukankuoria näytetään käytettävän monin tavoin, kuten eliitin kirjureiden maalin ja musteen pitiminä, torvena tai trumpettina ja käsiaseina (joita taistelijat pitelivät työntämällä kätensä aukkoon).
Joissakin maissa puhdistettuja kuningatarkimpukan (Strombus gigas) kuoria tai kiillotettuja sirpaleita myydään lähinnä turisteille matkamuistoina tai koruina. Ilman lupaa vienti on kuitenkin CITES-säännösten vastaista ja voi johtaa pidätykseen [2]. Tämä tapahtuu todennäköisimmin matkailijan palatessa kotimaahansa tulliselvityksen yhteydessä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa simpukankuoret ovat yhdeksänneksi eniten takavarikoituja tuontitavaroita. [3]
Simpukankuoria käytetään toisinaan rakennusmateriaalina joko tiilien sijasta tai kaatopaikoille sijoitettavana irtotavarana.
Karibianmeren ensimmäisten alkuperäisasukkaiden uskotaan käyttäneen sitä myös aseena. []
Florida Fighting Conch, Strombus alatus
Soittaminen simpukankuori
Simpukankuorista tehdään joskus karkeasti torvia poistamalla kuoren pieni kärki suukappaleeksi. Tällaisia soittimia käytetään Tyynenmeren saarilla sekä monissa osissa Aasiaa. Vaikka simpukankuori ei ole yhtä laaja ja soinnillinen kuin vaskisoittimet, se on silti mielenkiintoinen soitin. Koska siinä ei ole suukappaletta eikä venttiilejä, simpukan soittaminen on tärkeää. Useimmat simpukat soittavat luonnostaan vain yhtä säveltä, mutta sävelkorkeutta manipuloimalla voidaan saada aikaan useita ääniä. Käden asettaminen ja sormien sijoittelu muuttavat myös simpukan sävelkorkeutta. Simpukankuoren sanotaan olevan merenneitojen ja merenmiesten soitin. Steve Turre on simpukankuoren johtava uudistaja. Se esiintyy toisinaan klassisissa teoksissa, kuten sinfoniateoksessa "La Noche de Los Mayas" eli "Mayojen yö", joka kantaesitettiin vuonna 1939 Jacob Watkinsin soittaessa lyömäsoittimia ja simpukkaa.
Uskonnollinen symboliikka
Hinduperinne
Simpukankuori on tärkeä hindujen rukousesine, jota käytetään kaikenlaisten rukousilmoitusten antamiseen. Säilyttämisen jumalan, Vishnun, sanotaan pitävän kädessään erityistä simpukankuorta, Panchajanyaa, joka edustaa elämää sellaisena kuin se on tullut elämää antavista vesistä. Dhruvan tarinassa jumalallisella simpukalla on erityinen rooli. Muinaisen Intian soturit puhalsivat simpukankuoria ilmoittaakseen taistelusta, kuten kuuluisassa hindueepoksessa, Mahabharatassa, Kurukshetran sodan alussa. Simpukankuori on syvä osa hindujen symbolista ja uskonnollista perinnettä. Vielä tänäkin päivänä monet hindut käyttävät simpukankuorta osana uskonnollisia käytäntöjään ja puhaltavat sitä jumalanpalveluksen aikana tietyissä paikoissa seremoniakellojen säestämänä.
Katso myös: Krishna
Buddhalainen perinne
Myös buddhalaisuus on sisällyttänyt simpukan symboliikkaansa. Ks: Buddhalainen symboliikka.
Hindupappi puhaltaa simpukkaa pujan aikana.
Kirjallisuus
William Goldingin teoksessa Kärpästen herra viitataan usein "Simpukkaan". Romaanissa simpukankuorta puhalletaan, jotta muut pojat saataisiin koolle. Se on kokouksissa puhuvan kädessä, ja se edustaa symbolisesti demokratiaa ja järjestystä. Kun Roger, Jackin luutnantti, murskaa simpukankuoren, se on merkki siitä, että sivistynyt järjestys on romahtanut ja Jackin ylivalta on alkanut.
Media
|
|
| ||||
| Ongelmia tämän tiedoston kuuntelemisessa? Katso mediaohjeet. | |||||
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on simpukka?
A: Simpukka on meressä elävä nilviäinen.
K: Millainen simpukka on simpukka?
A: Simpukka on merikotilotyyppinen nilviäinen.
K: Miten "simpukka" lausutaan?
V: "Simpukan" lopussa oleva ch voidaan ääntää kovana tai pehmeänä.
K: Ovatko kaikki simpukat, joiden nimessä on "simpukka", todellisia simpukoita?
V: Ei, monilla muilla simpukoilla on yleisiä nimiä, joissa on "conch", mutta ne eivät ole todellisia simpukoita Strombidae-heimossa.
K: Mikä on Strombus-suku?
V: Strombus-suku koostuu aidoista simpukoista.
K: Ovatko kaikki Strombidin lajit kuolleet sukupuuttoon?
V: Ei, ainakin 65 lajia on edelleen olemassa, vaikka useimmat niistä elävätkin Intian ja Tyynenmeren alueella ja kuusi Karibian alueella.
K: Mitä eläviä aitoja simpukkalajeja on?
V: Joitakin eläviä simpukkalajeja ovat muun muassa kuningatar- ja länsi-intialainen taistelukonnakala.
