Merenneito
Merenneito on mytologinen olento, jolla on naisen pää ja ylävartalo ja kalan pyrstö. Merenneitojen sanotaan elävän enimmäkseen vedessä, vaikka joskus niiden tiedetäänkin tulevan vedestä ja istuvan meren yläpuolella olevilla suurilla kivillä. Merenneitojen uskottiin saavan veneet rysähtämään sireenimäisillä huudoillaan.
Merenneito ja merimies, 1866. Anonyymi venäläinen kansantaiteilija.
Merenneito, kirjoittanut John William Waterhouse, 1900.
Yleiskatsaus ja etymologia
Sana on yhdistelmä sanoista mere, joka on vanha englanninkielinen sana merelle, ja maid, nainen. Miespuolinen vastine on merman. Seireenien tapaan merenneitoja laulaa joskus ihmisille ja jumalille ja lumoaa heidät, häiritsee heitä työstään ja saa heidät kävelemään pois kannelta tai ajamaan laivansa karille. Toisissa tarinoissa merenneitojen kuvataan puristavan hukkuvista ihmisistä hengen pois yrittäessään pelastaa heitä. Niiden sanotaan myös kuljettavan ihmisiä vedenalaisiin valtakuntiinsa. Hans Christian Andersenin Pikku merenneito -teoksessa sanotaan, että ne unohtavat, etteivät ihmiset voi hengittää veden alla, kun taas toisissa teoksissa sanotaan, että ne hukuttavat ihmisiä ilkeyttään. []Kreikkalaisen mytologian sireenit kuvataan joskus myöhemmässä kansanperinteessä merenneitomaisina; itse asiassa joissakin kielissä käytetään samaa sanaa sekä lintu- että kalaolennoista, kuten maltan sana "sirena". Muita samantyyppisiä myyttisiä tai legendaarisia olentoja ovat vesikeijut (esim. erilaiset vesinymfit) ja selkeet, eläimet, jotka voivat muuttua hylkeistä ihmisiksi.
Historia
Muinainen Lähi-itä
Ensimmäiset tunnetut merenneitotarinat ilmestyivät Assyriassa noin vuonna 1000 eaa. Jumalatar Atargatis rakasti paimenta ja tappoi hänet vahingossa. Hän oli niin surullinen, että hyppäsi järveen muuttuakseen kalaksi, mutta vedet eivät antaneet hänen kauneutensa jäädä piiloon. Tämän vuoksi hän otti merenneidon muodon.
Suosittu kreikkalainen legenda muuttaa Aleksanteri Suuren sisaren merenneidoksi tämän kuoltua. Hänen kerrottiin eläneen Egeanmerellä, ja kun hän kohtasi laivan, hän esitti sen merimiehille vain yhden kysymyksen: "Onko kuningas Aleksanteri elossa?" (kreikaksi: "Ζει ο Βασιλιάς Αλέξανδρος;") Vastaus oli: "Hän elää ja hallitsee ja valloittaa maailmaa" (kreikaksi: "Ζει и βασιλεύει и τον κόσμο κυριεύει"). Jos he vastasivat hänen kysymykseensä oikein, hän rauhoitti laivan vedet, mutta muu vastaus suututtaisi hänet ja nostaisi myrskyn.
Arabian yöt
Tuhat ja yksi yötä sisältää useita tarinoita on "Sea People", kuten Djullanar Sea-tyttö. Toisin kuin muissa mytologioissa, nämä ovat lähes samanlaisia kuin ihmiset, paitsi että he voivat hengittää ja elää veden alla. He myös lisääntyvät maa-ihmisten kanssa, ja heidän lapsensa pystyvät elämään veden alla.
"The Adventures of Bulukiya", päähenkilö Bulukiya n tutkia meriä, ja tapaa joitakin merenneitoja.
Brittein saaret
Merenneitoja pidettiin brittiläisessä kansanperinteessä epäonnisena enteenä. Sir Patrick Spensin laulun useissa kohdissa merenneito puhuu tuhoon tuomituille laivoille tai kertoo niille, etteivät ne enää koskaan näe maata. Merenneitoja voidaan pitää myös huonon sään merkkinä.
Joitakin merenneitoja kuvattiin hyvin suuriksi, jopa 610 metrin (2 000 jalan) pituisiksi.
Merenneitoja saattoi myös uida jokia pitkin makean veden järviin. Eräänä päivänä Lorntie-järvellä talonsa lähellä Lorntie-herra meni auttamaan naista, jonka hän luuli hukkuvan, ja hänen palvelijansa veti hänet takaisin varoittaen, että kyseessä oli merenneito, ja merenneito huusi hänen peräänsä, että hän olisi tappanut hänet, ellei palvelijaa olisi ollut paikalla.
Joskus merenneitoja saattoi kuitenkin esiintyä mukavampina hahmoina, jotka opettivat ihmisiä parantamaan sairauksia.
Merenneitoja pidettiin villimpinä ja rumempina kuin merenneitoja, mutta ne eivät myöskään olleet kiinnostuneita ihmisistä.
Frederic Leightonin "Kalastaja ja Syren", noin 1856-1858.
The Land Baby , kirjoittanut John Collier (1899)
Varsovan merenneito
Merenneito eli syrenka on Varsovan symboli. Merenneito on symbolisoinut Varsovan vaakunassa 1300-luvun puolivälistä lähtien.
1659, Vanhan Varsovan vaakuna kaupungin tilikirjan kannessa.
Merenneito havainto
Jotkut väittävät nähneensä kuolleita tai eläviä merenneitoja esimerkiksi Jaavalla ja Brittiläisessä Kolumbiassa. Vancouverin ja Victorian alueelta, BC:stä, on kaksi kanadalaista raporttia, joista toinen on vuodelta 1870-1890 ja toinen vuodelta 1967.
Elokuussa 2009 Kiryat Yamin kaupunki Israelissa tarjosi miljoonan dollarin palkinnon sille, joka voisi todistaa, että merenneidot ovat olemassa sen rannikolla, kun kymmenet ihmiset olivat kertoneet nähneensä merenneidon hyppäävän vedestä kuin delfiini ja tekevän temppuja ilmassa ennen kuin se palasi takaisin sinne, mistä se oli tullutkin. Palkintoa ei ole vielä myönnetty.
Taide ja kirjallisuus
Yhden kuuluisan kuvan loi John William Waterhouse vuosina 1895-1905 nimellä Merenneito (ks. tämän artikkelin yläosa). Se oli esimerkki myöhäisen brittiläisen akatemiatyylin taiteesta, mutta se katosi eikä sitä löydetty ennen 1970-lukua. Se on jälleen Royal Academyn kokoelmassa.
Viime vuosisatojen tunnetuin satu on Hans Christian Andersenin satu Pieni merenneito (1836), joka on käännetty monille kielille.
Tunnetuimpia merenneitoja käsitteleviä musikaaleja ovat Felix Mendelssohnin Fair Melusina ja Richard Wagnerin Der Ring des Nibelungen -teoksen kolme "Reinin tytärtä".
Elokuvat, joissa esiintyy merenneitoja, ovat draamasarjoja, kuten Charmed. Animaatioelokuvia ovat esimerkiksi Disneyn suosittu musikaaliversio Andersenin sadusta ja Hayao Miyazakin Ponyo.
Heraldiikka
Heraldiikassa merenneitojen tiedetään parhaiten esittävän kampaa tai peiliä, ja merenneitoja pidetään myös hyvin turhamaisina.
Varsovan virallisessa vaakunassa on merenneito, jolla on kilpi ja miekka (Syrenka). Norfolkin kaupunki Virginiassa käyttää myös merenneitoa symbolina.
Kanadan kenraalikuvernöörin Michaëlle Jeanin henkilökohtaisessa vaakunassa on kaksi merenneitoa.
Varsovan vaakuna
1500-luvun merenneitotuoli
Hoaxes
1800-luvulla P. T. Barnum esitteli museossaan Fidžin merenneito -nimistä taksidermistä huijausta. Muutkin ovat tehneet samanlaisia huijauksia, jotka on yleensä tehty paperista tai kuolleiden olentojen, yleensä apinoiden ja kalojen, osista, jotka on ommeltu yhteen niin, että ne näyttävät merenneitoilta. Vuoden 2004 tsunamin jälkeen Internetissä näkyi kuvia Fidžin "merenneitoista" esimerkkeinä rannalle huuhtoutuneista esineistä, vaikka ne eivät olleet sen aidompia kuin Barnumin näyttelykään.
Sirenia
Sirenia on kasveja syövä nisäkäslaji, kuten manaatti ja dugong, jotka elävät vain joissa, soilla ja muilla laajoilla vesialueilla. Merenkulkijat kutsuivat näitä eläimiä ennen merenneitoiksi.
Sirenomelia
Sirenomelia, jota kutsutaan myös "merenneito-oireyhtymäksi", on harvinainen sairaus. Se ilmenee, kun lapsi syntyy siten, että hänen jalkansa ovat yhteen kasvaneet ja että hänellä on vain vähän tai ei lainkaan sukupuolielimiä. Tämä on kuitenkin yhtä harvinaista kuin sinisilmäiset kaksoset, ja sitä esiintyy vain yhdellä 100 000 elävänä syntyneestä. Se on yleensä erittäin huono asia munuaisten ja virtsarakon kannalta, ja heinäkuuhun 2003 mennessä tiedettiin, että elossa oli vain noin neljä selviytyjää.
Merenneitoja thaimaalaisessa kansanperinteessä
Thaimaalaisessa kansanperinteessä "Phra Abhai Manee" on kaunis merenneito nimeltä "Praphanpheloung". Hän on kaunis nainen, jolla on hännän sijasta jalat. Tarina kertoo hurmaavasta prinssistä, jonka jättiläisnainen "Pisua Samudr" vei mukanaan ja joka asui yhdessä hänen kanssaan, kunnes he saivat pojan nimeltä "Sin -Samudr". Eräänä päivänä Sin-Samudr lähti luolasta ja vei merimiehen isänsä luo, joka oli lukittuna luolaan. Merman tiesi hyvin tarinan nuoresta prinssistä, joten hän halusi auttaa häntä ja hänen poikaansa pakenemaan jättiläisneitoa. Tarinassa mainitaan myös, miltä merenneito näyttää. Ne ovat hyvin kauniita, niillä on pitkät mustat hiukset ja vaalea iho. Ne rakastavat laulaa ja uida kuun alla. Niiden silmät näkevät pimeässä, mutta auringonpaisteessa ne sumentavat näkönsä. Thaimaalainen kansanperinne "Phra Abhai Manee" kirjoitti kuuluisa runoilija nimeltä "Sunthornphu", koska tarina tapahtui lähellä rantaa, joten ihmiset sijoittivat hänen hahmonsa patsaat, kuten jättiläisneito, prinssi ja merenneito Rayongissa, Thaimaassa.
Populaarikulttuurissa
Merenneitoja näytetään hahmoina elokuvissa, kuten Splash ja Aquamarine.
