Konfliktinratkaisu

Kulttuuriin perustuva

Konfliktinratkaisu sekä ammatillisena käytäntönä että akateemisena alana on erittäin herkkä kulttuuritaustalle. Länsimaisissa kulttuuripiireissä, kuten Kanadassa ja Yhdysvalloissa, onnistunut konfliktinratkaisu edellyttää yleensä kommunikaation edistämistä riidan osapuolten välillä ja ongelmanratkaisua, joka vastaa heidän perustarpeitaan. Näissä tilanteissa konfliktinratkaisijat puhuvat usein siitä, että on löydettävä kaikkia osapuolia tyydyttävä win-win -ratkaisu tai molempia osapuolia tyydyttävä skenaario (ks. Fisher ja Ury (1981), Getting to Yes). Monissa ei-länsimaisissa kulttuureissa, kuten Afganistanissa, Vietnamissa ja Kiinassa, on myös tärkeää löytää "win-win"-ratkaisuja, mutta niihin pääseminen voi olla hyvin erilaista. Näissä yhteyksissä riitapuolten välinen suora viestintä, jossa käsitellään nimenomaisesti konfliktin aiheita, voidaan kokea hyvin epäkohteliaaksi, mikä pahentaa konfliktia ja viivästyttää ratkaisua. Sen sijaan voi olla järkevää ottaa mukaan uskonnollisia, heimo- tai yhteisöjohtajia, kertoa vaikeat totuudet epäsuorasti kolmannen osapuolen kautta ja tehdä ehdotuksia tarinoiden avulla (ks. David Augsbergerin (1992) teos Conflict Mediation Across Cultures). Kulttuurien väliset konfliktit ovat usein kaikkein vaikeimpia ratkaista, koska riidan osapuolten odotukset voivat olla hyvin erilaisia ja väärinkäsityksille on paljon mahdollisuuksia.

Eläimissä

Konfliktinratkaisua on tutkittu myös muilla kuin ihmisillä, kuten koirilla, kissoilla, apinoilla, käärmeillä, norsuilla ja kädellisillä (ks. Frans de Waal, 2000). Aggressio on yleisempää eläinten sukulaisten kesken ja ryhmän sisällä kuin ryhmien välillä. Sen sijaan, että yksilöiden välille olisi syntynyt etäisyyttä, kädelliset olivat kuitenkin läheisempiä aggressiivisen tapahtuman jälkeisenä aikana. Nämä läheisyydet koostuivat hoivaamisesta ja erilaisista kehokosketuksen muodoista. Stressireaktiot, kuten kohonnut syke, yleensä vähenevät näiden sovittelevien signaalien jälkeen. Eri kädellislajit sekä monet muut ryhmissä elävät lajit osoittavat erilaista sovittelevaa käyttäytymistä. Ryhmän yksilöiden välistä vuorovaikutusta uhkaavien ristiriitojen ratkaiseminen on välttämätöntä selviytymisen kannalta, joten sillä on vahva evolutiivinen arvo. Nämä havainnot olivat ristiriidassa aiempien teorioiden kanssa, jotka koskivat aggression yleistä tehtävää eli tilan luomista yksilöiden välille (ensimmäisenä ehdotti Konrad Lorenz), mikä näyttää olevan enemmän totta ryhmien välisissä konflikteissa kuin ryhmien sisällä.

Kädellisillä tehtävien tutkimusten lisäksi biologit ovat alkaneet tutkia sovittelua myös muissa eläimissä. Viime aikoihin asti muiden kuin kädellisten sovintoa käsittelevä kirjallisuus on koostunut anekdoottisista havainnoista ja hyvin vähäisistä kvantitatiivisista tiedoista. Vaikka rauhanomaista, konfliktin jälkeistä käyttäytymistä on dokumentoitu jo 1960-luvulta lähtien, Rowell mainitsi ensimmäisen kerran nimenomaisesti sovinnon luonnonvaraisten lampaiden kohdalla vasta vuonna 1993. Sittemmin sovintoa on dokumentoitu täplähyeenoilla, leijonilla, delfiineillä, kääpiömungoilla, kotieläiminä pidetyillä vuohilla ja kotikoirilla.

Ura

Konfliktinratkaisu on laajeneva ammatillinen ala sekä Yhdysvalloissa että muualla maailmassa. Konfliktikustannusten nousu on lisännyt kolmansien osapuolten käyttöä, jotka voivat toimia välimiehinä, sovittelijoina, välittäjinä, asiamiehinä tai konfliktiasiantuntijoina konfliktien ratkaisemisessa. Hätäapu- ja kehitysyhteistyöjärjestöt ovatkin lisänneet tiimeihinsä rauhanrakentamisen asiantuntijoita. Myös monet suuret kansainväliset kansalaisjärjestöt ovat nähneet kasvavan tarpeen palkata konfliktien analysointiin ja ratkaisemiseen koulutettuja asiantuntijoita. Lisäksi alan laajeneminen on johtanut siihen, että konfliktinratkaisun ammattilaisia tarvitaan työskentelemään erilaisissa ympäristöissä, kuten yrityksissä, tuomioistuinjärjestelmissä, valtion virastoissa, voittoa tavoittelemattomissa järjestöissä, valtion virastoissa ja oppilaitoksissa kaikkialla maailmassa.

Koulutus

Yliopistot ympäri maailmaa tarjoavat konfliktien tutkimukseen, analysointiin ja käytäntöön liittyviä koulutusohjelmia. Cornellin yliopiston School of Industrial and Labor Relations (ILR) -korkeakoulussa toimii Scheinman Institute on Conflict Resolution -instituutti, joka tarjoaa konfliktinratkaisuun liittyvää perustutkinto-, jatko- ja ammattikoulutusta. Muita jatko-ohjelmia tarjotaan Georgetownin yliopistossa, Eastern Mennonite Universityssä ja Trinity College Dublinissa. George Masonin yliopiston Institute of Conflict Analysis and Resolution tarjoaa perustutkinto-, tutkintotodistus- ja maisteriohjelmia konfliktien analysoinnissa ja ratkaisemisessa sekä tohtoriohjelman konfliktien ja konfliktinratkaisun filosofiasta. Monet tohtoriohjelman suorittaneet opiskelijat siirtyvät alalle tutkijoiksi, teoreetikoiksi, analyytikoiksi, poliittisiksi päättäjiksi ja korkeakoulujen professoreiksi.

Lisäksi Alankomaissa toimiva Pax Ludens -säätiö on järjestö, joka kokoaa konfliktinratkaisusimulaatioita kansainvälisten suhteiden skenaarioon, jotta opiskelijat oppisivat tuntemaan konfliktien synnyn monimutkaisuuden kansainvälisen politiikan maailmassa.

Konfliktinratkaisu on kasvava kiinnostuksen kohde Yhdistyneen kuningaskunnan pedagogiikassa, ja sekä opettajia että oppilaita kannustetaan oppimaan mekanismeista, jotka johtavat aggressiiviseen toimintaan, ja mekanismeista, jotka johtavat rauhanomaiseen ratkaisuun.

Monissa brittiläisissä kouluissa konfliktinratkaisusta on nyt tullut olennainen osa SEAL-ohjelmaa (Social and Emotional Aspects of Learning), sillä se sopii yhteen SEAL-periaatteiden kanssa, jotka koskevat sosiaalisten taitojen kehittämistä ja omien tunteiden ymmärtämistä.

Intiassa Nelson Mandela Centre for Peace tarjoaa konfliktianalyysin ja rauhanrakentamisen maisterin tutkintoa Jamia Millia Islamia -yliopistossa New Delhissä.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Riitojen ratkaiseminen
• Yhteistoimintamenettely
• Yhteistoiminnallinen avioero
• Dialogi
• Perheterapia
• Henkilökohtainen viestintä
• Sovittelu
• Neuvottelut
• Talaq - viimeinen vaihe avioliitossa islamilaisessa oikeuskäytännössä.