Geneven yleissopimukset: sodan humanitaariset säännöt ja historia
Geneven yleissopimukset: kattava katsaus sodan humanitaarisiin sääntöihin, historian taustaan ja Henri Dunantin rooliin — miksi säännöt suojelevat ihmisiä konfliktissa.
Geneven yleissopimukset ovat neljän kansainvälisen oikeuden sopimuksen kokonaisuus sota-aikana. Ne laadittiin Genevessä, Sveitsissä. Kaikki neljä sopimusta koskevat humanitaarisia kysymyksiä. Sveitsiläinen Henri Dunant oli henkilö, joka aloitti yleissopimusten laatimisen. Hän teki sen nähtyään Solferinon taistelun käsittämättömän julmuuden vuonna 1859.
Geneven sopimusten varhaiseen historiaan kuuluu Dunantin perustama avustusjärjestö ja kansainvälisen punaisen ristin liikkeen synty, ja ensimmäinen kansainvälinen sopimus sotavammaisten hoidosta hyväksyttiin jo vuonna 1864. Neljän nykyisen sopimuksen muoto, joka kattaa laajemmin sodan eri tilanteet ja suojeltavat ryhmät, vahvistettiin vuonna 1949 toisen maailmansodan jälkeen. Myöhemmin sopimuksia on täydennetty lisäpöytäkirjoilla (esimerkiksi lisäpöytäkirjat 1977 ja 2005), jotka laajentavat suojaa ja täsmentävät säännöksiä muun muassa siviilien suojelusta ja sotilaallisista merkeistä (Punainen Risti, Punainen Puolikuu, Punainen Kide).
Sopimusten keskeinen sisältö
Geneven neljässä yleissopimuksessa käsitellään pääsääntöisesti seuraavia asioita:
- vammaisten ja sairaiden sotilaiden sekä sotilashenkilöstön kohtelu ja hoito kenttäoloissa;
- merellä haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden suojelu;
- vangittujen sotilaiden kohtelu ja heidän oikeutensa vankeudessa;
- siviilien suojelu aseellisissa yhteenotoissa.
Velvoitteet ja rikkomukset
Geneven yleissopimukset velvoittavat osapuolivaltioita noudattamaan sääntöjä ja tehostamaan niiden täytäntöönpanoa. Yhteinen periaate on, että sopimukset on kunnioitettava kaikissa olosuhteissa ja että vakavat rikkomukset (esim. tahallinen tappaminen, kidutus, kokonaan turmelevat hyökkäykset siviilejä vastaan) on kriminalisoitava kansallisessa lainsäädännössä. Joissakin Geneven neljän yleissopimuksen osissa sanotaan, että kaikkien allekirjoittaneiden maiden on luotava kansallisia lakeja, joilla Geneven yleissopimusten rikkomisesta tehdään rikos. Vakavia rikkomuksia voidaan viedä syytteeseen kansallisissa tuomioistuimissa tai kansainvälisissä oikeuselimissä, ja monissa tapauksissa ne luokitellaan sota- tai rikoksiksi ihmisyyttä vastaan.
Valvonta ja täytäntöönpano
Noudattamisen valvonta on haastavaa: sopimukset luovat selkeät velvoitteet, mutta niiden toteuttaminen riippuu pitkälti valtioiden poliittisesta tahdosta, oikeusjärjestelmästä ja konfliktin luonteesta. Kansainvälinen Punainen Risti (ICRC) on keskeinen toimija, joka seuraa ja raportoi sopimusten noudattamisesta, antaa humanitaarista apua ja toimii välittäjänä konfliktitilanteissa. Lisäksi kansainväliset rikostuomioistuimet ja kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) voivat tutkia ja syyttää vakavista sota- ja rikosuhreista vastaavia henkilöitä.
Merkitys nykypäivänä
Geneven yleissopimukset muodostavat oikeudellisen ja moraalisen perustan sotien humanitaariselle sääntelylle. Ne määrittävät sen, miten sodassa on suojeltava haavoittuvia — haavoittuneita, sairaita, siviilejä ja vankeja — sekä rajoittavat sodankäynnin keinoja ja menetelmiä. Vaikka sopimusten rikkominen on valitettavan yleistä, niiden olemassaolo on tärkeä tukipilari humanitaariselle toiminnalle ja kansainväliselle vastuullisuudelle.
Keskeiset termit yhteenvetona: suojellut henkilöt (sairaat, haavoittuneet, merihenkilöstö, sotavangit, siviilit), velvoitteet valtiolle, kansallinen kriminalisointi vakavista rikkomuksista, ICRC:n rooli ja lisäpöytäkirjat, jotka laajentavat ja päivittävät suojelua.
Neljä yleissopimusta
Yleissopimukset ja niihin liittyvät sopimukset ovat seuraavat:
- Ensimmäinen Geneven yleissopimus haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta kentällä olevissa asevoimissa (hyväksytty ensimmäisen kerran vuonna 1864, viimeksi tarkistettu vuonna 1949). Sen tarkoituksena oli parantaa taisteluissa haavoittuneiden ihmisten asemaa. Siinä periaatteessa sanotaan, että taistelukentällä olevien lääkintäjoukkojen on autettava kaikkia loukkaantuneita, ei vain oman puolen ihmisiä.
- Toinen Geneven yleissopimus "merellä olevien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden asevoimien jäsenten aseman parantamisesta" (hyväksyttiin ensimmäisen kerran vuonna 1949, kun vuoden 1907 Haagin yleissopimus X oli tarkistettu). Samanlainen kuin ensimmäinen yleissopimus, mutta koskee merellä käytäviä taisteluita.
- Kolmas Geneven yleissopimus "sotavankien kohtelusta" (alkoi 1929, viimeinen tarkistus 1949). Sopimuksen mukaan sotavangilla on tietyt oikeudet. Lähimenneisyydessä Yhdysvallat nousi otsikoihin. He sanoivat, että jotkut Afganistanissa vangitsemistaan taleban-taistelijoista eivät olleet sotavankeja vaan laittomia taistelijoita, joten heillä ei ollut näitä oikeuksia.
- Neljäs Geneven yleissopimus "siviilihenkilöiden suojelusta sodan aikana" (hyväksytty ensimmäisen kerran vuonna 1949, perustuu osittain vuoden 1907 Haagin neljänteen yleissopimukseen). Sodan syttyessä ihmisiä, jotka eivät osallistu sotaan (heitä kutsutaan siviileiksi), on suojeltava tietyin tavoin. Tässä yleissopimuksessa määrätään, miten se tehdään.
Protokollat
Lisäksi Geneven yleissopimuksiin on liitetty kolme muuta pöytäkirjaa:
- Pöytäkirja I (1977): elokuun 12 päivänä 1949 tehtyihin Geneven yleissopimuksiin liittyvä lisäpöytäkirja kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelusta. Tässä sopimuksessa määrätään, miten konfliktien ja sotien uhreja tulisi kohdella.
- Pöytäkirja II (1977): elokuuta 1949 tehtyihin Geneven yleissopimuksiin liitettävä lisäpöytäkirja muiden kuin kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelusta. Tämä koskee sisällissotien uhreja.
- Pöytäkirja III (2005): elokuun 12 päivänä 1949 tehtyihin Geneven yleissopimuksiin liitettävä lisäpöytäkirja, joka koskee uuden tunnusmerkin käyttöönottoa. Kyse on punaisen timantin käyttöönotosta Punaisen Ristin symbolina, johon ei liity uskonnollisia merkityksiä.
Muutokset
Kun ensimmäisestä yleissopimuksesta oli sovittu, perustettiin vuonna 1863 Punaisen Ristin kansainvälinen komitea.
Kaikkia neljää yleissopimusta tarkistettiin ja niistä sovittiin viimeksi vuonna 1949. Nämä versiot liittyvät aiempiin tarkistuksiin. Joissakin tapauksissa niihin on lisätty ajatuksia vuoden 1907 Haagin yleissopimuksesta. Yleensä kaikkiin neljään yleissopimukseen viitataan nimellä "vuoden 1949 Geneven yleissopimukset" tai yksinkertaisesti "Geneven yleissopimukset". Myöhemmissä konferensseissa on lisätty tekstiä, jonka mukaan tietynlaisen sodankäynnin, kuten kemiallisen sodankäynnin, käyttö on laitonta. Niissä on puhuttu myös sisällissotia koskevista kysymyksistä.
Clara Bartonilla oli tärkeä rooli kampanjoinnissa sen puolesta, että Yhdysvallat hyväksyisi ensimmäisen Geneven yleissopimuksen. Yhdysvallat allekirjoitti yleissopimuksen vuonna 1882.
Vuonna 1949 tehtyyn neljänteen Geneven yleissopimukseen mennessä noin 47 valtiota oli ratifioinut sopimukset.
Nykyään lähes kaikki maailman 200 maata ovat allekirjoittaneet sopimuksen. Tämä tarkoittaa, että ne ovat allekirjoittaneet Geneven yleissopimukset ja sitoutuneet noudattamaan niitä.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Sotavangit
- Punaisen Ristin kansainvälinen komitea
- Sodan lait
- sotarikokset (Geneven yleissopimusten vastaiset rikokset)
- Kansainvälinen rikostuomioistuin (tuomioistuin, joka voi tuomita Geneven yleissopimusten rikkojia).
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä ovat Geneven yleissopimukset?
A: Geneven yleissopimukset ovat neljän kansainvälisen oikeuden sopimuksen kokonaisuus sota-aikana.
K: Missä Geneven yleissopimukset laadittiin?
A: Geneven yleissopimukset muotoiltiin Genevessä, Sveitsissä.
K: Mitä varten Geneven yleissopimukset laadittiin?
V: Geneven yleissopimukset luotiin humanitaarisia kysymyksiä varten.
K: Kuka aloitti Geneven yleissopimusten laatimisen?
V: Sveitsiläinen Henri Dunant oli henkilö, joka aloitti Geneven yleissopimusten luomisen.
K: Miksi Henri Dunant aloitti Geneven yleissopimusten luomisen?
V: Henri Dunant aloitti Geneven yleissopimusten luomisen nähtyään Solferinon taistelun käsittämättömän julmuuden vuonna 1859.
K: Mitä Geneven yleissopimusten joissakin osissa sanotaan?
V: Joissakin Geneven yleissopimusten osissa sanotaan, että kaikkien allekirjoittajamaiden on luotava kansallisia lakeja, joilla Geneven yleissopimusten rikkomisesta tehdään rikos.
K: Kuinka monta Geneven yleissopimusta on olemassa?
V: Geneven yleissopimuksia on neljä.
Etsiä