Geneven yleissopimukset

Neljä yleissopimusta

Yleissopimukset ja niihin liittyvät sopimukset ovat seuraavat:

• Ensimmäinen Geneven yleissopimus haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta kentällä olevissa asevoimissa (hyväksytty ensimmäisen kerran vuonna 1864, viimeksi tarkistettu vuonna 1949). Sen tarkoituksena oli parantaa taisteluissa haavoittuneiden ihmisten asemaa. Siinä periaatteessa sanotaan, että taistelukentällä olevien lääkintäjoukkojen on autettava kaikkia loukkaantuneita, ei vain oman puolen ihmisiä.
• Toinen Geneven yleissopimus "merellä olevien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden asevoimien jäsenten aseman parantamisesta" (hyväksyttiin ensimmäisen kerran vuonna 1949, kun vuoden 1907 Haagin yleissopimus X oli tarkistettu). Samanlainen kuin ensimmäinen yleissopimus, mutta koskee merellä käytäviä taisteluita.
• Kolmas Geneven yleissopimus "sotavankien kohtelusta" (alkoi 1929, viimeinen tarkistus 1949). Sopimuksen mukaan sotavangilla on tietyt oikeudet. Lähimenneisyydessä Yhdysvallat nousi otsikoihin. He sanoivat, että jotkut Afganistanissa vangitsemistaan taleban-taistelijoista eivät olleet sotavankeja vaan laittomia taistelijoita, joten heillä ei ollut näitä oikeuksia.
• Neljäs Geneven yleissopimus "siviilihenkilöiden suojelusta sodan aikana" (hyväksytty ensimmäisen kerran vuonna 1949, perustuu osittain vuoden 1907 Haagin neljänteen yleissopimukseen). Sodan syttyessä ihmisiä, jotka eivät osallistu sotaan (heitä kutsutaan siviileiksi), on suojeltava tietyin tavoin. Tässä yleissopimuksessa määrätään, miten se tehdään.

Protokollat

Lisäksi Geneven yleissopimuksiin on liitetty kolme muuta pöytäkirjaa:

• Pöytäkirja I (1977): elokuun 12 päivänä 1949 tehtyihin Geneven yleissopimuksiin liittyvä lisäpöytäkirja kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelusta. Tässä sopimuksessa määrätään, miten konfliktien ja sotien uhreja tulisi kohdella.

• Pöytäkirja II (1977): elokuuta 1949 tehtyihin Geneven yleissopimuksiin liitettävä lisäpöytäkirja muiden kuin kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelusta. Tämä koskee sisällissotien uhreja.
• Pöytäkirja III (2005): elokuun 12 päivänä 1949 tehtyihin Geneven yleissopimuksiin liitettävä lisäpöytäkirja, joka koskee uuden tunnusmerkin käyttöönottoa. Kyse on punaisen timantin käyttöönotosta Punaisen Ristin symbolina, johon ei liity uskonnollisia merkityksiä.

Muutokset

Kun ensimmäisestä yleissopimuksesta oli sovittu, perustettiin vuonna 1863 Punaisen Ristin kansainvälinen komitea.

Kaikkia neljää yleissopimusta tarkistettiin ja niistä sovittiin viimeksi vuonna 1949. Nämä versiot liittyvät aiempiin tarkistuksiin. Joissakin tapauksissa niihin on lisätty ajatuksia vuoden 1907 Haagin yleissopimuksesta. Yleensä kaikkiin neljään yleissopimukseen viitataan nimellä "vuoden 1949 Geneven yleissopimukset" tai yksinkertaisesti "Geneven yleissopimukset". Myöhemmissä konferensseissa on lisätty tekstiä, jonka mukaan tietynlaisen sodankäynnin, kuten kemiallisen sodankäynnin, käyttö on laitonta. Niissä on puhuttu myös sisällissotia koskevista kysymyksistä.

Clara Bartonilla oli tärkeä rooli kampanjoinnissa sen puolesta, että Yhdysvallat hyväksyisi ensimmäisen Geneven yleissopimuksen. Yhdysvallat allekirjoitti yleissopimuksen vuonna 1882.

Vuonna 1949 tehtyyn neljänteen Geneven yleissopimukseen mennessä noin 47 valtiota oli ratifioinut sopimukset.

Nykyään lähes kaikki maailman 200 maata ovat allekirjoittaneet sopimuksen. Tämä tarkoittaa, että ne ovat allekirjoittaneet Geneven yleissopimukset ja sitoutuneet noudattamaan niitä.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Sotavangit
• Punaisen Ristin kansainvälinen komitea
• Sodan lait
• sotarikokset (Geneven yleissopimusten vastaiset rikokset)
• Kansainvälinen rikostuomioistuin (tuomioistuin, joka voi tuomita Geneven yleissopimusten rikkojia).