DBS-hoito

Sovellukset

Parkinsonin tauti

Parkinsonin tauti on neurologinen oireyhtymä, jolle on ominaista vapina, hypokinesia, jäykkyys ja asennon epävakaus. DBS ei paranna Parkinsonin tautia, mutta se voi vähentää oireita ja parantaa potilaan elämää. DBS:ää käytetään vain potilaille, joiden oireita ei voida hallita lääkkeillä.

Food and Drug Administration hyväksyi DBS:n Yhdysvalloissa Parkinsonin taudin hoitoon vuonna 2002. DBS:ään liittyy suuren leikkauksen riskit, ja komplikaatioiden määrä riippuu leikkaustiimin kokemuksesta. Tärkeimpiä komplikaatioita ovat verenvuoto (1-2 %) ja infektio (3-5 %).

Vakava masennus

Syväaivostimulaatiota on käytetty muutamilla potilailla masennushäiriön (MDD) hoitoon. DBS:lle on vaikea löytää hyvää kohdetta aivoista, koska vain harvat potilaat ovat saaneet DBS:ää MDD:n hoitoon.

Tutkimuksessa, joka koski DBS-hoitoa masennushäiriön ja pakko-oireisen häiriön (OCD) hoidossa, tutkittiin 23 potilasta - yhdeksän OCD-potilasta, seitsemän MDD-potilasta ja yksi molempien osalta. Tutkimuksessa todettiin, että "noin puolet potilaista parani dramaattisesti" ja että sivuvaikutuksia ja komplikaatioita oli vähän.

DBS voi olla yhtä tehokas hoitoresistentin masennuksen hoidossa kuin masennuslääkkeet, mutta sivuvaikutuksia ja komplikaatioita on tarkkailtava. MDD:n DBS:n yleisiä sivuvaikutuksia ovat infektio, päänsärky, huono mieliala ja itsemurha-ajatukset.

Touretten oireyhtymä

Vuonna 1999 DBS-hoito hyväksyttiin Touretten oireyhtymän - perinnöllisen neurologisen häiriön - hoitoon. Syväaivostimulaatiota käytetään vaikeasta Touretten oireyhtymästä kärsivien potilaiden hoitoon, kun lääkitys ei auta potilasta. Monilla potilailla oireet vähenevät DBS:n jälkeen. Joillakin potilailla DBS asetetaan vain toiselle puolelle aivoja. Tämä voi vähentää oireita, ja potilailla voi olla vähemmän sivuvaikutuksia, kun stimulaatio kohdistuu vain toiselle puolelle aivoja.

Aivoissa on kaksi paikkaa, joihin stimulaatio sijoitetaan. Stimulaatio sijoitetaan joko talamukseen tai globus pallidus pars internaan. Talamus on yleisempi DBS:n kohde, mutta molemmat kohteet voivat vähentää oireita. Parasta kohdetta Touretten oireyhtymän hoitoon DBS:llä ei ole vielä määritelty.

Muut lääketieteelliset sovellukset

Alzheimerin tauti

Vuonna 2012 julkaistussa kirjallisuuskatsauksessa todettiin, että dementian ja muistin heikkenemisen alkaminen hidastui jonkin verran kuudella Alzheimerin tautia sairastavalla potilaalla, joille oli tehty DBS.

Trauma/kooma

Elokuussa 2007 yhdysvaltalaiset tutkijat käyttivät DBS:ää 38-vuotiaaseen mieheen, joka oli ollut koomassa kuusi vuotta päävamman vuoksi. Potilas pystyi heräämään, avaamaan silmänsä ja kääntämään päätään puhuessaan. Lisää DBS:n jälkeen potilas pystyi nimeämään esineitä ja käyttämään käsiään. Hän pystyi myös juomaan nestettä ja syömään ruokaa suun kautta. Vaikka DBS on toiminut joillakin päävammapotilailla, DBS ei välttämättä toimi kaikilla potilailla, joilla on vakava päävamma ja/tai kooma.

OCD

DBS:ää on käytetty pakko-oireisen häiriön (OCD) hoidossa DBS:n käyttö OCD:n hoidossa on yksi menestyksekkäimmistä DBS:n käyttökohteista minkään sairauden hoidossa. Ei ymmärretä, miksi DBS on niin menestyksekäs pakko-oireisen häiriön hoidossa.

Mahdolliset komplikaatiot ja haittavaikutukset

DBS on hyödyllinen joillekin potilaille, mutta toisilla potilailla on sivuvaikutuksia ja komplikaatioita. Potilaat voivat kokea sivuvaikutuksina apatiaa, hallusinaatioita, peliriippuvuutta, hyperseksuaalisuutta, kognitiivisia ongelmia ja masennusta. Nämä voivat kuitenkin olla tilapäisiä ja liittyä stimulaattorin oikeaan sijoittamiseen ja kalibrointiin. Jotkin haittavaikutukset voivat hävitä jonkin ajan kuluttua.

Koska aivot voivat liikkua hieman leikkauksen aikana, on mahdollista, että elektrodit siirtyvät paikoiltaan. Tämä voi aiheuttaa lisää komplikaatioita, kuten persoonallisuuden muutoksia. Elektrodien liikkuminen on helppo havaita tietokonetomografian avulla. Leikkauksesta voi myös aiheutua komplikaatioita, kuten verenvuotoa aivoissa.

Eräässä harvinaisessa tapauksessa potilaalla, jolla oli vaikea Touretten oireyhtymä, oli hyvin vakavia sivuvaikutuksia ja komplikaatioita. Potilas kärsi opisthotonuksesta - kun lihakset supistuvat ilman potilaan kontrollia. Potilas kuoli myöhemmin muihin infektioihin.