Delirium tremens (DT) – vakava alkoholivieroituksen hätätila, oireet ja hoito

Delirium tremens (usein DT tai "DT") on lääketieteellinen hätätilanne. Se on pahin muoto alkoholivieroituksesta, joka voi tapahtua, kun paljon alkoholia juova henkilö yhtäkkiä lopettaa juomisen. "Delirium" tarkoittaa hyvin pahaa sekavuutta, joka tulee nopeasti; "tremens" tarkoittaa "vapinaa".

Tutkijat uskovat, että DT:t johtuvat siitä, että autonominen hermosto kiihtyy liikaa. Se toimii liian kovaa eikä sammu.

DT:stä kirjoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1813.

Mitä delirium tremens on ja milloin se alkaa?

Delirium tremens on vakava ja mahdollisesti hengenvaarallinen tila, joka ilmenee yleensä 48–72 tunnin kuluessa viimeisestä alkoholinkäyttökerrasta, mutta oireet voivat alkaa jo 24 tunnin tai vasta jopa 7 päivän kuluttua. DT kehittyy yleensä pitkäaikaisilla ja runsaasti alkoholia käyttäneillä henkilöillä, erityisesti jos aiempia selviytymättömiä vieroitus- tai DT-jaksoja on ollut.

Riskitekijät

Pitkäaikainen ja runsas alkoholinkäyttö
Aikaisemmat vieroitusoireet tai aikaisempi DT
Krooninen sairaus, huono ravitsemustila tai maksasairaus
Korkea ikä ja muut lääketieteelliset komplikaatiot

Tyypilliset oireet ja löydökset

DT:ssa esiintyy sekä hermostollisia että autonomisen hermoston oireita. Oireet voivat vaihdella nopeasti ja ovat usein vaikeita:

Erittäin voimakas sekavuus ja desorientaatio
Vahvat visuaaliset tai taktiiliset harhaluulot (esim. näkee tai tuntee harhoja)
Voimakas vapina
Kiihtynyt sydämen syke (takykardia), korkea verenpaine ja hikoilu
Korkea kuume
Ahdistus, levottomuus ja agitaatio
Kouristukset (erityisesti ensimmäisten 24–48 tunnin aikana voivat esiintyä kohtauksia)
Hengitys- tai ravitsemusvaikeudet, lisääntynyt riski aspiraatiolle

Komplikaatiot

Sydän- ja verenkierto-ongelmat, hengenvaaralliset rytmihäiriöt
Hengityslama tai aspiraatiopneumonia
Rhabdomyolyysi ja munvaurio vakavassa kiihtymyksessä
Kuolema, jos hoitoa ei saada nopeasti

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon: potilaan oireisiin, vieroitushistoriaan ja lääkärin tutkimukseen. Usein käytetään oirepisteytyksiä, kuten CIWA-Ar (Clinical Institute Withdrawal Assessment for Alcohol), vieroituksen vaikeuden arviointiin. Tarvittaessa tutkitaan verenkuva, elektrolyytit, glukoosi, maksa-arvot ja tarvittaessa pään kuvantaminen tai EEG muiden syiden poissulkemiseksi.

Hoito — kiireellinen sairaalahoito

Delirium tremens on hätätilanne, joka vaatii välitöntä sairaalahoitoa ja usein tehohoitoa. Hoidon tavoitteena on vakauttaa elintoimintoja, estää kouristuksia ja lieventää sekavuutta.

Bentsodiatsepiinit ovat hoidon kulmakivi (esim. diazepam, loratsepaami). Ne annetaan joko säännöllisesti tai oirepohjaisesti ja annosta titrataan potilaan vasteen mukaan.
Tarvittaessa barbituraatit (fenobarbitaali) tai anestesia-aineet (esim. propofoli) ja intubaatio, jos hengityslama tai hoitamaton agitaatio vaatii sen.
Nestehoito ja elektrolyyttitasapainon korjaus (mm. magnesium, kalium, natrium).
Thiamiini (B1-vitamiini) annetaan heti epäiltäessä alkoholiriippuvuutta tai malnutrisaatiota, ennen glukoosia antamista, jotta estetään Wernicken enkefalopatia.
Glukoosi, jos hypoglykemiaa esiintyy.
Kattava monitorointi: sydän- ja verenpaine, happisaturaatio, lämpötila, nestetasapaino ja neurologinen tila.
Kouristusten hoito: suurina bentsodiatsepiiniannoksina ja tarvittaessa status epilepticus -protokollan mukaisesti.

Ennaltaehkäisy ja jatkohoito

Riskipotilaiden vieroitus kannattaa toteuttaa sairaalaympäristössä tai valvotusti lääkärin ohjauksessa.
Hidas ja ohjattu bentsodiatsepiinitiputus voi estää vakavat vieroitusoireet.
Vieroituksen jälkeinen päihdehoito, vieroituksen jälkeinen seuranta ja kuntoutus, sekä lääkkeet kuten naltreksoni tai akamprosaatti relapse-ehkäisyyn, kun potilas on vakaa.
Ravinto- ja vitamiinikorvaukset (B-vitamiinit, magnesium) sekä somaattinen kuntoutus.

Milloin hakea apua?

Jos pitkäaikainen alkoholin käyttäjä lopettaa äkillisesti juomisen ja ilmenee voimakasta sekavuutta, näkö- tai tunnistusvikoja, korkea kuume, vaikea vapina, kouristuksia tai hengitysvaikeuksia, on hakeuduttava välittömästi päivystykseen tai soitettava hätänumeroon. DT vaatii kiireellistä sairaalahoitoa.

Ennen kaikkea

Delirium tremens on estettävissä ja hoidettavissa, mutta hoidon viivästyminen lisää vakavien komplikaatioiden riskiä. Varhainen tunnistaminen, nopea sairaalahoito ja riittävä jälkihoito päihdehoidon piirissä ovat avainasemassa.

Kuka saa DT:t?

Useimmat ihmiset, jotka lopettavat alkoholinkäytön, eivät saa DT:tä. Joillakin ihmisillä on kuitenkin suurempi todennäköisyys saada DT-tauti, jos he lopettavat yhtäkkiä juomisen. DT:t ovat todennäköisempiä ihmisillä, jotka:

jotka ovat saaneet kohtauksia yrittäessään lopettaa alkoholin juomista aiemmin.
Olet juonut paljon alkoholia päivittäin useiden kuukausien ajan.
ovat juoneet alkoholia yli 10 vuotta
ovat sairaita tai heillä on muita lääketieteellisiä ongelmia, kun he yhtäkkiä lopettavat juomisen.

Noin 5 % ihmisistä, joilla on alkoholin vieroitusoireita, saa DT:n. Noin 5-10 % kroonisista (pitkäaikaisista) alkoholisteista saa DT:n jossain vaiheessa elämäänsä.

Oireet

DT:t aiheuttavat oireita, jotka voivat olla erittäin pahoja ja vaarallisia. Vaikka monet ihmiset eivät saa DT:tä lopettaessaan juomisen, monet ihmiset, jotka saavat DT:n, kuolevat siihen. Toiset saavat pysyviä aivovaurioita tai muita ongelmia.

Oireet alkavat yleensä 2-3 päivän kuluessa siitä, kun henkilö on viimeksi juonut. Joillakin ihmisillä DT-oireita voi kuitenkin esiintyä jopa viikon tai 10 päivän kuluttua viimeisestä juomasta.

Hengenvaaralliset oireet

Useimmat ihmiset, jotka kuolevat DT:hen, kuolevat yhteen tai useampaan näistä oireista:

Erittäin pahat kohtaukset, erityisesti status epilepticus.
Hypertermia (erittäin korkea ruumiinlämpö; jos ruumiinlämpö nousee tarpeeksi korkeaksi, aivot kuolevat).
Vaikea verenpainetauti (erittäin korkea verenpaine; jos verenpaine nousee tarpeeksi korkeaksi, se voi aiheuttaa aivohalvauksen).
Vaikea takykardia (erittäin korkea syke; jos sydän lyö liian nopeasti, se ei pysty toimittamaan verta ja happea muualle kehoon. Ilman riittävää veren ja hapen määrää mikään kehon osa ei voi selviytyä. Lopulta hengitys voi pysähtyä. Aivot voivat kuolla tai vaurioitua. Sydän voi lakata lyömästä normaalisti tai kokonaan).

Muut kehon muutokset

Muita DT:n aiheuttamia kehon oireita ovat:

Erittäin paha hikoilu
Tärinä tai vapina (joka voi olla hallitsematonta).
Unettomuus (unettomuus)
Hyvin levoton olo

Ajattelun ja tunteiden muutokset

DT:t voivat aiheuttaa ajattelun ja tunteiden muutoksia, jotka voivat olla potilaalle hyvin pelottavia:

Erittäin paha ahdistus, paniikkikohtaukset, vainoharhaisuus tai levottomuus (tunne on hyvin järkyttynyt eikä pysty rentoutumaan).

Henkilö voi olla niin ahdistunut tai järkyttynyt, että hän on varma, että hän kuolee.

Hyvin sekava olo (esimerkiksi henkilö ei välttämättä tunnista perheenjäseniään).
sekavuus (henkilö ei esimerkiksi tiedä, kuka hän on, missä hän on tai mitä tapahtuu).
Kyvyttömyys ajatella normaalisti tai kiinnittää huomiota mihinkään.
Kyvyttömyys puhua normaalisti

Aistien muutokset

DT voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia aisteihin, erityisesti siihen, mitä henkilö näkee, kuulee ja tuntee. Esimerkiksi:

Visuaaliset hallusinaatiot: sellaisten asioiden näkeminen, joita ei todellisuudessa ole. Nämä asiat vaikuttavat DT:tä sairastavasta hyvin todellisilta. Esimerkiksi joskus DT-oireiset näkevät hyvin pelottavia näkyjä hyönteisistä, käärmeistä tai rotista.
Näihin näkyihin liittyy usein tunne, että DT:tä sairastavan henkilön päällä ryömii ötököiden kaltaisia asioita.
Auditiiviset hallusinaatiot: kuulet asioita, joita ei oikeasti ole olemassa.

Delirium tremens

Hoito

DT:tä on aina hoidettava sairaalassa. Jos henkilöllä alkaa esiintyä DT-oireita kotona, on soitettava heti ambulanssin saamiseksi hätänumeroon 9-1-1 (tai paikalliseen hätänumeroon).

DT:n hoitoon voidaan käyttää monenlaisia lääkkeitä:

Bentsodiatsepiinit ovat yleisin DT:hen käytetty lääketyyppi. Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytetään useimmiten klooridiatsepoksia (Librium) ja diatsepaamia (Valium). Yhdysvalloissa käytetään usein myös loratsepaamia (Ativan) ja oksatsepaamia. Nämä lääkkeet pitävät henkilön unessa tai rentoutuneena, tekevät hänestä mukavamman olon ja auttavat estämään kohtauksia.
Joskus kouristuksia ehkäiseviä tai hoitavia lääkkeitä käytetään myös kouristuskohtausten ehkäisyyn tai hoitoon.
Antipsykoottisia lääkkeitä, kuten haloperidolia (Haldol), voidaan käyttää auttamaan hallusinaatioiden poistamisessa.

DT:tä sairastaville annetaan usein myös tiamiinia (B1-vitamiinia), joka on tärkeä vitamiini, koska alkoholisteilla ei usein ole riittävästi tiamiinia. Jos tiamiinipitoisuus on riittävän alhainen, se voi aiheuttaa aivovaurioita.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Delirium tremens?

V: Delirium tremens on alkoholin vieroitusoireiden pahin muoto, joka voi tapahtua, kun paljon alkoholia juova henkilö yhtäkkiä lopettaa juomisen.

K: Miksi Delirium tremensia pidetään lääketieteellisenä hätätilanteena?

V: Delirium tremensia pidetään lääketieteellisenä hätätilanteena, koska se voi olla hengenvaarallinen ja aiheuttaa kouristuksia tai kuoleman, jos sitä ei hoideta.

K: Mitä tarkoittaa "Delirium" sanassa "Delirium tremens"?

V: "Delirium" tarkoittaa hyvin pahaa sekavuutta, joka tulee nopeasti.

K: Mitä "tremens" tarkoittaa sanassa "Delirium tremens"?

V: "Tremens" tarkoittaa "ravistelua".

K: Mikä aiheuttaa DT:n esiintymisen?

V: DT:t tapahtuvat, koska autonominen hermosto kiihtyy liikaa, toimii liian kovaa eikä suostu sammumaan.

K: Milloin DT:stä kirjoitettiin ensimmäisen kerran?

V: DT:stä kirjoitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1813.

K: Voivatko DT:t aiheuttaa kouristuksia tai kuoleman, jos niitä ei hoideta?

V: Kyllä, DT:t voivat aiheuttaa kouristuksia tai kuoleman, jos niitä ei hoideta, ja nopea lääkärinhoito on tarpeen henkilön hengen pelastamiseksi.