Cyclamen on 20 kukkalajin suku. Se kuuluu esikkojen heimoon Primulaceae (aiemmin on käytetty myös Myrsinaceae-nimitystä). Suku tunnetaan laajimmin tieteellisellä nimellä Cyclamen. Sitä voidaan kutsua myös nimellä Persian orvokki (se ei ole sukua orvokille) tai esikko (se ei myöskään ole esikko). Tämä nimistöero johtuu osin siitä, että Cyclamen on historiallisesti sijoitettu eri taksonomisiin ryhmiin.

Levinneisyys ja elinympäristö

Syklaamit ovat kotoisin Välimeren alueelta, Espanjasta Iraniin. Niitä esiintyy myös Koillis-Afrikasta Somaliaan. Lajisto kattaa erilaisia elinympäristöjä pensaikoista lehtometsiin ja vuoristoalueille; monet lajit viihtyvät paikoissa, joissa on talvella kosteutta ja kesällä kuiva kausi.

Ulkonäkö ja kasvin rakenne

Syklaamit ovat monivuotisia ruohovartisia kasveja, joilla on yleensä pääasiallinen varastoelin eli mukula (tuber), joka on peräisin hypokotyylistä. Mukulat ovat pyöreitä tai litteähköjä, halkaisijaltaan tyypillisesti noin 4–12 cm. Mukulasta lähtevät erilliset varret kukille ja lehdille: kukkavarret ja lehtivarret nousevat kukin omalla varrella suoraan mukulasta.

Lehdet ovat usein sydämenmuotoisia tai pyöreitä ja monilla lajeilla ne ovat kirjavia eli niissä on hopeisia tai vaaleampia kuvioita, mikä saattaa toimia eräänlaisena luonnollisena naamiointina suojautumisessa eläinten syöntilta. Kukat ovat yleensä käännettyjä taaksepäin (petalinsa ovat taaksepäin kääntyneet), ja väritys vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaisen ja violetin kautta syvänpunaisiin sävyihin. Monet lajit kukkivat syksyllä, mutta lajista riippuen kukinta voi ajoittua myös talveen tai kevääseen.

Kasvutapa ja lisääntyminen

Hypokotylista eli mukulasta nousevat kukat ja lehdet kasvavat yksittäin kukin omilla varsillaan. Kukin lehti tai kukka siis kasvaa omassa varressaan, joka lähtee mukulasta; varret näyttävät samanlaisilta paitsi eri pituuksiltaan. Lehdet kasvavat usein noin 6 cm:n korkeudessa, mutta varren pituus vaihtelee lajeittain.

Lisääntyminen tapahtuu siemenistä ja myös jakamalla mukulaa tietyin varauksin. Kukat pölyttyvät yleensä hyönteisten, kuten mehiläisten ja kimalaisten, toimesta. Syklamenin siemenet ovat tyypillisesti varustetut rasvapitoisella liitteellä (elaiosomilla), joka houkuttelee muurahaisia; nämä kuljettavat siemeniä ja levittävät kasvia (myrmekokoria).

Hedelmät ja siementen leviäminen

Hedelmä on lihava, yleensä pallomainen tai lieriömäinen kapseli, joka kehittyy kukkapohjan ympärille. Kun siemenet kypsyvät, kapseli voi kelautua alaspäin varren ympärille ja avautua useaan lohkoon – tämä rakenne auttaa siementen vapautumista maahan lähelle emokasvia ja muurahaisten löytöaluetta.

Käyttö ja kasvatus

  • Puutarha- ja huonekasvina: Cyclamen-lajeja kasvatetaan laajasti koristekasveina; tunnetuimpia viljelylajeja ovat esimerkiksi Cyclamen persicum (huonecyclamen) ja useat villilajit, joita käytetään pensaikoissa ja lehtometsissä.
  • Kasvatusvaatimukset: Ne tarvitsevat läpäisevän, hieman kalkkipitoisen maan, puolivarjoa tai kirkasta hajavaloa ja talvella viileän, kosteahkon kauden kukintaa varten. Monet lajit ovat sopeutuneet kesän kuivuuteen ja menevät lepotilaan silloin.
  • Huomioita: Syklaamit ovat myrkyllisiä; kaikki kasvin osat, erityisesti mukula, sisältävät saponiinia muistuttavia yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa vatsaoireita ja vakavammissa tapauksissa myrkytysoireita eläimille ja ihmisille.

Ekologinen merkitys

Syklaameilla on tärkeä rooli monien ekosysteemien talvisissa ja keväisissä pölytyssuhteissa. Lisäksi siementen levittäminen muurahaisten avulla edistää paikallista lisääntymistä ja lajien leviämistä sopiviin pienialaisiin elinympäristöihin.

Yhteenvetona cyclamenit ovat monimuotoinen ja ekologisesti mielenkiintoinen suku Välimeren alueen kasveja: niiden mukulamainen rakenne, erikoistuneet kukat ja myrmekokorinen siementenlevitys tekevät niistä hyvin sopeutuneita vaihteluihin kuivien kesien ja kosteampien talvikautten välillä.