Kuolemanlaakso (Death Valley) – Kalifornian kuumin ja matalin kansallispuisto
Tutustu Kuolemanlaaksoon (Death Valley) — Kalifornian kuumin, kuivin ja matalin kansallispuisto: aavikon henkeäsalpaavat maisemat, erikoiset nähtävyydet ja historia.
Death Valley on kansallispuisto Yhdysvaltain Kalifornian osavaltiossa. Se on Pohjois-Amerikan kuumin, kuivin ja matalin paikka. Se on Sierra Nevadan vuoriston kaakkoispuolella sijaitseva aavikko. Kuolemanlaakso on osa Mojaven autiomaata. Se on Death Valleyn kansallispuiston tärkein osa. Se on endoreettinen allas, mikä tarkoittaa, että sen joet eivät virtaa mereen.
Kuolemanlaakson maasto vaihtelee jyrkistä vuorista laajoihin suolatasankoihin ja hiekkadyyneihin. Kansallispuiston matalin kohta on Badwater Basin, joka sijaitsee noin 86 metriä merenpinnan alapuolella (−86 m) ja muodostaa valkoisen suolakerroksen laajoille peltoalueille. Puiston korkeimmat huiput, esimerkiksi Panamint-vuoriston Telescope Peak, nousevat yli 3 300 metriin, mikä luo äärimmäisen jyrkän korkeuseron muutamien kymmenien kilometrien sisällä.
Ilmasto ja lämpötilat
Kuolemanlaakso tunnetaan äärimmäisestä kuumuudesta ja vähäsateisuudesta. Useilla alueilla vuotuinen sademäärä on hyvin pieni, usein alle 60 millimetriä. Virallisena lämpöennätyksenä pidetään 56,7 °C (134 °F), joka mitattiin Furnace Creekissä 10. heinäkuuta 1913 — tämä arvo on laajalti siteerattu historiallinen ennätys. Talvet voivat sen sijaan olla viileitä, ja vuoristoalueilla esiintyy jopa lunta.
Luonto ja uhanalaiset lajit
Aavikon kasvi- ja eläinlajit ovat sopeutuneet ankaraan ympäristöön. Tavallisia kasveja ovat esimerkiksi creosotekasvusto ja suolankestäviä lajeja suolatasangoilla. Erityisen huomionarvoisia ovat harvinaiset ja paikalliset lajit, kuten Devils Hole -alueen pupfish (pieni endeeminen kalalaji), joka on erittäin uhanalainen. Muuta eläimistöä edustavat esimerkiksi kangaskarhut olivat harvinaisia — yleisempiä lajeja ovat muun muassa aavikkorotat, kettu ja vuoristoneitsyt (desert bighorn sheep). Harvinaiset sateet voivat aiheuttaa näyttäviä kukkaloistoja (”superbloom”), jolloin laajat aavikkoalueet kukkivat lyhyen ajan.
Ihminen, historia ja matkailu
Alueella on asunut alkuperäiskansoja, kuten Timbisha Shoshone, tuhansia vuosia. Myöhemmin alueella harjoitettiin laajaa kaivostoimintaa, erityisesti booraksin (borax) louhintaa 1800–1900-lukujen vaihteessa; kuuluisia ovat tarinat "20 Mule Team" -kuormista. Nykyisin alue on suojeltu kansallispuistona — alkuperäinen Death Valley National Monument perustettiin aiemmin ja laajennettiin kansallispuistoksi vuonna 1994.
Puiston tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Badwater Basin, Zabriskie Point, Dante’s View, Mesquite Flat Sand Dunes ja Artist’s Palette. Vierailijoille on tarjolla polkuja, maisemareittejä ja informaatioasemia, esimerkiksi Furnace Creekin vierailijakeskus. Alueelle pääsee useita teitä pitkin (mm. CA-190), mutta matkailijoita kehotetaan valmistautumaan: kesäkuukausina lämpö voi olla hengenvaarallista, joten mukaan on otettava runsaasti vettä, hyvät varusteet ja toimiva ajoneuvo. Myös paikalliset kohteet, kuten Scotty’s Castle, ovat ajoittain suljettuja korjaustöiden tai muiden syiden vuoksi — tarkista ajantasaiset tiedot ennen matkaa.
Kuolemanlaakso on esimerkki äärimmäisestä, mutta monimuotoisesta ekosysteemistä: karu ulkonäkö kätkee biologista ja geologista erityislaatuisuutta, joka kiinnostaa sekä tutkijoita että matkailijoita.
Kuolemanlaaksoa ympäröivät vuoret
Maantiede
Death Valleyssa on monia kuuluisia ja epätavallisia maantieteellisiä piirteitä. Joitakin näistä piirteistä ovat hiekkadyynit, suolatasangot, värikkäät kalliot ja korkeat vuoret. Suuri osa Death Valleysta on merenpinnan alapuolella. Eräs Badwater Basin -niminen alue on Pohjois-Amerikan alin paikka. Se on 86 metriä merenpinnan alapuolella. Kuolemanlaakson toinen kuuluisa piirre ovat suolatasangot. Suolatasangot ovat hyvin epätavallisia. Ne ovat suuria, tasaisia alueita, joilla maanpinnan peittää lian sijasta suola. Suola, joka muodostaa suolatasanteen, voi olla useita tuumia tai senttimetrejä syvää. Suolatasanteet ovat syntyneet, koska Death Valley oli tuhansia vuosia sitten veden alla. Death Valleyn peitti järvi, jonka geologit (maapalloa tutkivat tiedemiehet) nimesivät Lake Manlyksi. Manly-järvi oli ennen hyvin suuri, mutta sään muutokset aiheuttivat sen, että järveen vettä tuoneet joet kuivuivat. Pitkän ajan kuluttua myös Manlyjärven vesi alkoi kuivua. Kun vesi kuivui, se jätti jälkeensä kaikki mineraalit, joita joet olivat tuoneet sinne veden mukana. Kun nämä mineraalit kuivuivat, ne muodostivat kuoren (hauraan ulkokerroksen), joka koostui suolasta ja muista mineraaleista lian päälle. Monet järvet ja meret muualla maailmassa kuivuivat samalla tavalla.
Matkustavat kivet
Kaikkialla Death Valleyssa kivet ja kalliot jättävät jälkeensä pieniä polkuja, jotka ovat kaarevia, siksakmaisia (mutkittelevia) tai suoria. Kivet eivät tietenkään ole eläviä, mutta ne kulkevat silti järven pohjalla.
Geologian professori Robert Sharp päätti ottaa selvää näistä kivistä. Hän kiinnitti 30 erikokoiseen ja -muotoiseen kiveen tunnisteet, löi piikkejä maahan, jossa kivet istuivat, ja tutki sitten, mitä tapahtui seuraavien seitsemän vuoden ajan. Kaksikymmentäkahdeksan kiveä todellakin liikkui, joskus yli 180 metriä. Tohtori Sharp vertasi liikkeitä säähän ja totesi, että kivet liikkuivat tuulen ja sateen vaikutuksesta. Vaikka Death Valleyssa sataa alle kaksi tuumaa vuodessa, sadepisarat tekevät kuivan järvenpohjan sileästä savesta erittäin sileää ja liukasta. Tuuli puhaltaa sitten kiviä liukkaan pinnan yli, joskus jopa 0,91 metriä sekunnissa.
Ilmasto
Sään muutokset, jotka saivat joet kuivumaan, eivät ole poistuneet. Death Valley on edelleen hyvin kuiva. Death Valleyssa sataa vuosittain alle 64 millimetriä (2,5 tuumaa). Koska Kuolemanlaakso on koko ajan niin kuiva, jopa maasta, jota ei ole peittänyt suola, on tullut hyvin kovaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka sataa harvoin, kun sataa, lika ei pysty imemään kaikkea vettä tarpeeksi nopeasti, ja vesi voi muuttua äkkitulvaksi (tulva, joka tapahtuu hyvin nopeasti ja hyvin rajusti). Elokuussa 2004 oli erittäin paha tulva. Tulva vahingoitti monia rakennuksia ja autoja ja tappoi useita ihmisiä. Tulva tuhosi myös monia teitä, joten kukaan ei päässyt Death Valleyhin eikä sieltä pois. Death Valleyn kansallispuisto jouduttiin sulkemaan pitkäksi aikaa, kun puistonvartijat korjasivat kaiken.
Death Valleyn kesät ovat erittäin kuumia; lämpötila voi olla 54 °C (130 °F). Heinäkuun 10. päivänä 1913 lämpötila oli 57 °C (134 °F), mikä on maailman kuumin mitattu lämpötila. Talvella päivät ovat lämpimiä ja yöt viileitä; lunta on hyvin harvoin.
| Ilmastotiedot Death Valley, Kalifornia 1991-2020 normaalit, ääriarvot 1911-nykyinen | |||||||||||||
| Kuukausi | Jan | Helmikuu | Mar | Apr | Toukokuu | Jun | Heinäkuu | Elokuu | Sep | Lokakuu | Marraskuu | Joulukuu | Vuosi |
| Ennätyskorkea °F (°C) | 90 | 97 | 103 | 113 | 122 | 128 | 134 | 130 | 125 | 113 | 98 | 89 | 134 |
| Keskimääräinen korkein lämpötila °F (°C) | 67.4 | 73.9 | 82.3 | 91.2 | 100.7 | 111.2 | 117.6 | 116.0 | 107.8 | 93.5 | 77.5 | 65.8 | 92.1 |
| Päivän keskiarvo °F (°C) | 53.7 | 60.2 | 68.9 | 77.0 | 86.7 | 96.7 | 103.2 | 101.3 | 92.2 | 77.8 | 62.8 | 52.5 | 77.7 |
| Keskimääräinen alin lämpötila °F (°C) | 40.1 | 46.4 | 54.9 | 62.8 | 72.6 | 82.1 | 88.9 | 86.7 | 76.6 | 62.1 | 48.1 | 39.1 | 63.4 |
| Alin ennätyslämpötila °F (°C) | 15 | 20 | 26 | 35 | 42 | 49 | 62 | 65 | 41 | 32 | 24 | 19 | 15 |
| Keskimääräinen sademäärä tuumaa (mm) | 0.37 | 0.53 | 0.25 | 0.10 | 0.03 | 0.05 | 0.10 | 0.10 | 0.20 | 0.12 | 0.10 | 0.22 | 2.17 |
| Lähde: NOAA | |||||||||||||
- ↑ Keskimääräiset kuukausittaiset maksimi- ja minimilämpötilat (eli odotettavissa olevat korkeimmat ja matalimmat lämpötilalukemat missä tahansa vaiheessa vuotta tai tiettyä kuukautta), jotka on laskettu kyseisestä paikasta vuosina 1991-2020 saatujen tietojen perusteella.
Death Valleyn hiekkadyynit
Historia
Death Valley nimettiin vuonna 1849. Kaivosmiehet ja uudisasukkaat yrittivät kulkea laakson halki Kalifornian kultakuumeen aikana. Monet ihmiset kuolivat, koska se oli niin kuuma ja kuiva. Siellä on hyvin vähän vettä, koska vesi haihtuu tai katoaa pilviin ennen kuin se ehtii koskettaa maata. Niistä harvoista ihmisistä, jotka asuivat Death Valleyssa, useimmat olivat kaivostyöläisiä, erityisesti booraksin louhijoita.
Death Valleyn kansallispuisto
Death Valleyn kansallispuisto on kansallispuisto Kalifornian ja Nevadan osavaltioissa Yhdysvalloissa. Siihen kuuluu Death Valley. Puisto nimettiin kansalliseksi muistomerkiksi vuonna 1933 ja kansallispuistoksi vuonna 1994. Se käsittää 3 000 neliömetriä (7 800 km2 ) Kaliforniassa ja Nevadassa. Death Valleyn kansallispuisto on Yhdysvaltain suurin erämaa-alue.
Puisto sijaitsee Sierra Nevadan itäpuolella, kuivien Great Basinin ja Mojaven aavikoiden välissä. Sen aavikkoympäristö on monipuolinen ja koostuu suola-altaista, hiekkadyyneistä, Badlandsista, laaksoista, kanjoneista ja vuorista.
Tämä on 48 alemman osavaltion suurin kansallispuisto, ja se on kansainvälinen biosfäärialue. Noin 95 prosenttia puistosta on erämaa-aluetta. Se on Yhdysvaltojen kansallispuistoista kuumin ja kuivin. Läntisen pallonpuoliskon toiseksi matalin kohta on Badwater Basinissa, joka on 86 metriä (282 jalkaa) merenpinnan alapuolella. Puisto on koti monille kasvi- ja eläinlajeille, jotka ovat sopeutuneet tähän ankaraan aavikkoympäristöön. Esimerkkeinä mainittakoon kreosoottipensas, bighorn-lampaat, kojootti ja Death Valleyn pupfish, joka on selvinnyt paljon kosteammilta ajoilta.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Missä Death Valley sijaitsee?
V: Kuolemanlaakso sijaitsee Yhdysvaltain Kalifornian osavaltiossa Sierra Nevadan vuoriston kaakkoispuolella.
K: Millainen ympäristö on Kuolemanlaakso?
V: Kuolemanlaakso on aavikko ja osa Mojaven autiomaata.
K: Mikä tekee Death Valleysta ainutlaatuisen?
V: Kuolemanlaakso on Pohjois-Amerikan kuumin, kuivin ja matalin paikka. Se on myös endoreettinen allas, mikä tarkoittaa, että sen joet eivät virtaa mereen.
K: Onko Death Valley kansallispuisto?
V: Kyllä, se on osa Death Valleyn kansallispuistoa.
K: Kuinka suuri Death Valley on?
V: Kuolemanlaakson tarkkaa kokoa ei ole määritetty, mutta se kattaa noin 3 miljoonaa hehtaaria (12 000 km2).
K: Minkälaista villieläimistöä tällä alueella esiintyy?
V: Alueella asuu monia eläinlajeja, kuten bighorn-lampaita, kojootteja, kettuja, kenguru-rotteja ja yli 200 lintulajia.
Etsiä