Kuolemanlaakso | Se on Pohjois-Amerikan kuumin, kuivin ja matalin paikka

Maantiede

Death Valleyssa on monia kuuluisia ja epätavallisia maantieteellisiä piirteitä. Joitakin näistä piirteistä ovat hiekkadyynit, suolatasangot, värikkäät kalliot ja korkeat vuoret. Suuri osa Death Valleysta on merenpinnan alapuolella. Eräs Badwater Basin -niminen alue on Pohjois-Amerikan alin paikka. Se on 86 metriä merenpinnan alapuolella. Kuolemanlaakson toinen kuuluisa piirre ovat suolatasangot. Suolatasangot ovat hyvin epätavallisia. Ne ovat suuria, tasaisia alueita, joilla maanpinnan peittää lian sijasta suola. Suola, joka muodostaa suolatasanteen, voi olla useita tuumia tai senttimetrejä syvää. Suolatasanteet ovat syntyneet, koska Death Valley oli tuhansia vuosia sitten veden alla. Death Valleyn peitti järvi, jonka geologit (maapalloa tutkivat tiedemiehet) nimesivät Lake Manlyksi. Manly-järvi oli ennen hyvin suuri, mutta sään muutokset aiheuttivat sen, että järveen vettä tuoneet joet kuivuivat. Pitkän ajan kuluttua myös Manlyjärven vesi alkoi kuivua. Kun vesi kuivui, se jätti jälkeensä kaikki mineraalit, joita joet olivat tuoneet sinne veden mukana. Kun nämä mineraalit kuivuivat, ne muodostivat kuoren (hauraan ulkokerroksen), joka koostui suolasta ja muista mineraaleista lian päälle. Monet järvet ja meret muualla maailmassa kuivuivat samalla tavalla.

 

Matkustavat kivet

Kaikkialla Death Valleyssa kivet ja kalliot jättävät jälkeensä pieniä polkuja, jotka ovat kaarevia, siksakmaisia (mutkittelevia) tai suoria. Kivet eivät tietenkään ole eläviä, mutta ne kulkevat silti järven pohjalla.

Geologian professori Robert Sharp päätti ottaa selvää näistä kivistä. Hän kiinnitti 30 erikokoiseen ja -muotoiseen kiveen tunnisteet, löi piikkejä maahan, jossa kivet istuivat, ja tutki sitten, mitä tapahtui seuraavien seitsemän vuoden ajan. Kaksikymmentäkahdeksan kiveä todellakin liikkui, joskus yli 180 metriä. Tohtori Sharp vertasi liikkeitä säähän ja totesi, että kivet liikkuivat tuulen ja sateen vaikutuksesta. Vaikka Death Valleyssa sataa alle kaksi tuumaa vuodessa, sadepisarat tekevät kuivan järvenpohjan sileästä savesta erittäin sileää ja liukasta. Tuuli puhaltaa sitten kiviä liukkaan pinnan yli, joskus jopa 0,91 metriä sekunnissa.

 

Ilmasto

Sään muutokset, jotka saivat joet kuivumaan, eivät ole poistuneet. Death Valley on edelleen hyvin kuiva. Death Valleyssa sataa vuosittain alle 64 millimetriä (2,5 tuumaa). Koska Kuolemanlaakso on koko ajan niin kuiva, jopa maasta, jota ei ole peittänyt suola, on tullut hyvin kovaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka sataa harvoin, kun sataa, lika ei pysty imemään kaikkea vettä tarpeeksi nopeasti, ja vesi voi muuttua äkkitulvaksi (tulva, joka tapahtuu hyvin nopeasti ja hyvin rajusti). Elokuussa 2004 oli erittäin paha tulva. Tulva vahingoitti monia rakennuksia ja autoja ja tappoi useita ihmisiä. Tulva tuhosi myös monia teitä, joten kukaan ei päässyt Death Valleyhin eikä sieltä pois. Death Valleyn kansallispuisto jouduttiin sulkemaan pitkäksi aikaa, kun puistonvartijat korjasivat kaiken.

Death Valleyn kesät ovat erittäin kuumia; lämpötila voi olla 54 °C (130 °F). Heinäkuun 10. päivänä 1913 lämpötila oli 57 °C (134 °F), mikä on maailman kuumin mitattu lämpötila. Talvella päivät ovat lämpimiä ja yöt viileitä; lunta on hyvin harvoin.

 
Death Valleyn hiekkadyynit  

Historia

Death Valley nimettiin vuonna 1849. Kaivosmiehet ja uudisasukkaat yrittivät kulkea laakson halki Kalifornian kultakuumeen aikana. Monet ihmiset kuolivat, koska se oli niin kuuma ja kuiva. Siellä on hyvin vähän vettä, koska vesi haihtuu tai katoaa pilviin ennen kuin se ehtii koskettaa maata. Niistä harvoista ihmisistä, jotka asuivat Death Valleyssa, useimmat olivat kaivostyöläisiä, erityisesti booraksin louhijoita.

 

Death Valleyn kansallispuisto

Death Valleyn kansallispuisto on kansallispuisto Kalifornian ja Nevadan osavaltioissa Yhdysvalloissa. Siihen kuuluu Death Valley. Puisto nimettiin kansalliseksi muistomerkiksi vuonna 1933 ja kansallispuistoksi vuonna 1994. Se käsittää 3 000 neliömetriä (7 800 km² ) Kaliforniassa ja Nevadassa. Death Valleyn kansallispuisto on Yhdysvaltain suurin erämaa-alue.

Puisto sijaitsee Sierra Nevadan itäpuolella, kuivien Great Basinin ja Mojaven aavikoiden välissä. Sen aavikkoympäristö on monipuolinen ja koostuu suola-altaista, hiekkadyyneistä, Badlandsista, laaksoista, kanjoneista ja vuorista.

Tämä on 48 alemman osavaltion suurin kansallispuisto, ja se on kansainvälinen biosfäärialue. Noin 95 prosenttia puistosta on erämaa-aluetta. Se on Yhdysvaltojen kansallispuistoista kuumin ja kuivin. Läntisen pallonpuoliskon toiseksi matalin kohta on Badwater Basinissa, joka on 86 metriä (282 jalkaa) merenpinnan alapuolella. Puisto on koti monille kasvi- ja eläinlajeille, jotka ovat sopeutuneet tähän ankaraan aavikkoympäristöön. Esimerkkeinä mainittakoon kreosoottipensas, bighorn-lampaat, kojootti ja Death Valleyn pupfish, joka on selvinnyt paljon kosteammilta ajoilta.