District of Columbian äänioikeusmuutos oli Yhdysvaltojen perustuslain muutosehdotus, joka olisi antanut District of Columbialle täyden edustuksen Yhdysvaltojen kongressissa, täyden edustuksen vaalikollegiojärjestelmässä ja täyden osallistumisen perustuslain muutosprosessiin. Kongressi ehdotti sitä 22. elokuuta 1978. Vain 16 osavaltiota ratifioi sen 22. elokuuta 1985, jolloin sen voimassaolo päättyi. Se oli 22 ratifiointia vähemmän kuin tarvittava 38 ratifiointia, jotta muutosehdotus olisi voitu hyväksyä.
Tausta
District of Columbia on Yhdysvaltojen liittovaltion pääkaupunkialue, jolla ei ole osavaltioiden kaltaista täyttä edustusta kongressissa. Aiemmin, vuonna 1961, 23. lisäys antoi alueelle rajoitetun äänioikeuden vaalikollegiossa, mutta täysi lainsäädännöllinen edustus kongressissa jäi puuttumaan. 1970-luvun lopulla nousi esiin pyrkimys korjata tämä epätasa-arvo tarjoamalla Districtille samantasoinen edustus kuin osavaltioille.
Ehdotuksen keskeiset kohdat
- Antaa District of Columbialle täysi edustus sekä edustajainhuoneessa että senaatissa samalla tavalla kuin osavaltioilla.
- Taata alueen asukkaille täydet äänioikeudet vaalikollegiojärjestelmässä.
- Sisällyttää alue täydesti osaksi perustuslain muutosprosessia, eli alueen edustajilla olisi samat oikeudet osallistua muutosehdotusten käsittelyyn kuin muidenkin osavaltioiden edustajilla.
Ratifiointi ja umpeutuminen
Kongressi asetti muutosehdotukselle seitsemän vuoden ratifiointiajan, joka päättyi 22. elokuuta 1985. Ratifiointiaika kuluessa ehdotusta kannatti yhteensä 16 osavaltiota, mikä jäi merkittävästi alle vaaditun 38 osavaltion määrän. Kun määräaika umpeutui, ehdotus menetti pätevyytensä eikä seistä tai kongressin toimesta jatkettu sen palauttamista uudella aikarajalla.
Miksi ehdotus epäonnistui?
Ehdotuksen hylkäämiseen vaikutti useita tekijöitä:
- Poliittinen vastustus: Districtin äänestäjäkunta on perinteisesti demokraattinen, ja osavaltiot, jotka pelkäsivät edustuksensa ja vallan vähenemistä, vastustivat muutosta.
- Perustuslailliset ja hallinnolliset kysymykset: Osa kriitikoista katsoi, että täydellinen edustus ilman osavaltiostatusta olisi perusteltava juridisesti ja käytännöllisesti vaikea ratkaisu.
- Prioriteettien muutos: 1980-luvun alun poliittinen ilmapiiri ja kongressin työohjelma eivät suosineet asiaan sitoutumista riittävällä tavalla, mikä hidasti ratifiointien yleistymistä.
Vaikutus ja perintö
Vaikka ehdotus ei tullut voimaan, se loi pohjaa jatkokeskustelulle Districtin edustuksesta. Aiheesta on sen jälkeen esitetty muita vaihtoehtoja, kuten:
- täysi osavaltiostatuksen myöntäminen Districtille,
- retrocessio eli osan alueen palauttaminen Marylandille tai vastaava järjestely,
- legislatiiviset tai kongressipäätökset, jotka pyrkivät parantamaan alueen äänioikeutta ja hallinnollista asemaa.
Kiista Districtin edustuksesta jatkuu yhä Yhdysvaltain poliittisessa keskustelussa, ja asia on noussut esiin monissa myöhemmissä aloitteissa ja kongressikeskusteluissa.
