District of Columbia: ehdotus täyteen edustukseen (1978–1985)
District of Columbia 1978–1985: perustuslain muutosyritys täyteen edustukseen — miksi vain 16 osavaltiota ratifioi eikä ehdotus koskaan hyväksytty.
District of Columbian äänioikeusmuutos oli Yhdysvaltojen perustuslain muutosehdotus, joka olisi antanut District of Columbialle täyden edustuksen Yhdysvaltojen kongressissa, täyden edustuksen vaalikollegiojärjestelmässä ja täyden osallistumisen perustuslain muutosprosessiin. Kongressi ehdotti sitä 22. elokuuta 1978. Vain 16 osavaltiota ratifioi sen 22. elokuuta 1985, jolloin sen voimassaolo päättyi. Se oli 22 ratifiointia vähemmän kuin tarvittava 38 ratifiointia, jotta muutosehdotus olisi voitu hyväksyä.
Tausta
District of Columbia on Yhdysvaltojen liittovaltion pääkaupunkialue, jolla ei ole osavaltioiden kaltaista täyttä edustusta kongressissa. Aiemmin, vuonna 1961, 23. lisäys antoi alueelle rajoitetun äänioikeuden vaalikollegiossa, mutta täysi lainsäädännöllinen edustus kongressissa jäi puuttumaan. 1970-luvun lopulla nousi esiin pyrkimys korjata tämä epätasa-arvo tarjoamalla Districtille samantasoinen edustus kuin osavaltioille.
Ehdotuksen keskeiset kohdat
- Antaa District of Columbialle täysi edustus sekä edustajainhuoneessa että senaatissa samalla tavalla kuin osavaltioilla.
- Taata alueen asukkaille täydet äänioikeudet vaalikollegiojärjestelmässä.
- Sisällyttää alue täydesti osaksi perustuslain muutosprosessia, eli alueen edustajilla olisi samat oikeudet osallistua muutosehdotusten käsittelyyn kuin muidenkin osavaltioiden edustajilla.
Ratifiointi ja umpeutuminen
Kongressi asetti muutosehdotukselle seitsemän vuoden ratifiointiajan, joka päättyi 22. elokuuta 1985. Ratifiointiaika kuluessa ehdotusta kannatti yhteensä 16 osavaltiota, mikä jäi merkittävästi alle vaaditun 38 osavaltion määrän. Kun määräaika umpeutui, ehdotus menetti pätevyytensä eikä seistä tai kongressin toimesta jatkettu sen palauttamista uudella aikarajalla.
Miksi ehdotus epäonnistui?
Ehdotuksen hylkäämiseen vaikutti useita tekijöitä:
- Poliittinen vastustus: Districtin äänestäjäkunta on perinteisesti demokraattinen, ja osavaltiot, jotka pelkäsivät edustuksensa ja vallan vähenemistä, vastustivat muutosta.
- Perustuslailliset ja hallinnolliset kysymykset: Osa kriitikoista katsoi, että täydellinen edustus ilman osavaltiostatusta olisi perusteltava juridisesti ja käytännöllisesti vaikea ratkaisu.
- Prioriteettien muutos: 1980-luvun alun poliittinen ilmapiiri ja kongressin työohjelma eivät suosineet asiaan sitoutumista riittävällä tavalla, mikä hidasti ratifiointien yleistymistä.
Vaikutus ja perintö
Vaikka ehdotus ei tullut voimaan, se loi pohjaa jatkokeskustelulle Districtin edustuksesta. Aiheesta on sen jälkeen esitetty muita vaihtoehtoja, kuten:
- täysi osavaltiostatuksen myöntäminen Districtille,
- retrocessio eli osan alueen palauttaminen Marylandille tai vastaava järjestely,
- legislatiiviset tai kongressipäätökset, jotka pyrkivät parantamaan alueen äänioikeutta ja hallinnollista asemaa.
Kiista Districtin edustuksesta jatkuu yhä Yhdysvaltain poliittisessa keskustelussa, ja asia on noussut esiin monissa myöhemmissä aloitteissa ja kongressikeskusteluissa.
Teksti
1 jakso
Edustusta kongressissa, presidentin ja varapresidentin valintaa sekä tämän perustuslain V artiklaa sovellettaessa Yhdysvaltain hallituksen kotipaikan muodostavaa piirikuntaa kohdellaan ikään kuin se olisi osavaltio.2 jakso
Tämän artiklan nojalla annettujen oikeuksien ja valtuuksien käyttäminen kuuluu hallituksen kotipaikan muodostavan piirikunnan asukkaille kongressin määräämällä tavalla.3 § Kumotaan Yhdysvaltojen perustuslain kahdeskymmeneskolmas muutosartikla.
4 jakso Tämä
artikla ei ole voimassa, ellei kolmen neljäsosan osavaltioiden lainsäätäjät
ole ratifioineet sitä perustuslain muutoksena seitsemän vuoden kuluessa sen esittämispäivästä.
Lainsäädäntöhistoria
Kalifornian edustaja Don Edwards ehdotti 95. kongressissa edustajainhuoneen yhteistä päätöslauselmaa 554. Yhdysvaltain edustajainhuone hyväksyi sen 2. maaliskuuta 1978 äänin 289-127, kun 18 ei äänestänyt. Yhdysvaltain senaatti hyväksyi sen 22. elokuuta 1978 äänin 67-32; yksi ei äänestänyt. Tämän jälkeen District of Columbian äänioikeusmuutos toimitettiin osavaltioiden lainsäätäjille ratifioitavaksi. Kongressi sisällytti ehdotetun muutoksen tekstiin vaatimuksen, jonka mukaan kolmen neljäsosan (38) osavaltioiden on ratifioitava muutos seitsemän vuoden kuluessa sen hyväksymisestä kongressissa (eli 22. elokuuta 1985), jotta siitä tulisi osa perustuslakia. Koska ratifioinnin määräaika sisällytettiin muutosehdotuksen tekstiin, määräaikaa ei voitu pidentää, kuten tasa-arvomuutoksen kohdalla oli tehty.
Ratifiointihistoria
Jotta District of Columbian äänioikeusmuutoksesta tuli osa perustuslakia, oli tarpeen, että vähintään 38 osavaltion lainsäätäjät ratifioivat sen 22. elokuuta 1985 mennessä. Kongressin asettamassa seitsemän vuoden määräajassa vain 16 osavaltiota ratifioi sen, joten sitä ei hyväksytty. Muutoksen ratifioivat seuraavat osavaltiot:
- New Jersey 11. syyskuuta 1978
- Michigan 13. joulukuuta 1978
- Ohio 21. joulukuuta 1978
- Minnesota 19. maaliskuuta 1979
- Massachusetts 19. maaliskuuta 1979
- Connecticut 11. huhtikuuta 1979
- Wisconsin 1. marraskuuta 1979
- Maryland 19. maaliskuuta 1980
- Havaiji 17. huhtikuuta 1980
- Oregon 6. heinäkuuta 1981
- Maine 16. helmikuuta 1983
- Länsi-Virginia 23. helmikuuta 1983
- Rhode Island 13. toukokuuta 1983
- Iowa 19. tammikuuta 1984
- Louisiana 24. kesäkuuta 1984
- Delaware 28. kesäkuuta 1984
Sinisellä merkityt valtiot ratifioivat muutoksen
Vaikutukset, jos se olisi hyväksytty
Jos tämä muutosehdotus olisi hyväksytty, Washington D.C. olisi saanut täyden edustuksen kongressin molemmissa kamareissa. Lisäksi tämä muutosehdotus olisi kumonnut 23. lisäyksen. Kolmannenkymmenennenkolmannen lisäyksen mukaan Washington D.C.:llä ei saa olla enemmän valitsijamiesääniä "kuin vähiten väkirikkaalla osavaltiolla", eikä se anna Washington D.C.:lle minkäänlaista roolia presidentin valinnassa edustajainhuoneessa (tai varapresidentin valinnassa senaatissa). Sitä vastoin tämä muutosehdotus olisi antanut Washington D.C:lle täyden osallistumisen valitsijakuntaan. Lopuksi ehdotettu muutos olisi antanut myös Kolumbian piirikunnan neuvostolle, kongressille tai Washington D.C.:n asukkaille (riippuen siitä, miten ehdotettua muutosta olisi tulkittu) mahdollisuuden päättää, ratifioidaanko ehdotettu muutos perustuslakiin tai pyydetäänkö kongressilta valmistelukunnan koolle kutsumista, jotta se voisi ehdottaa muutoksia Yhdysvaltojen perustuslakiin, aivan kuten osavaltion lainsäätäjät voivat tehdä perustuslain muutosprosessin mukaisesti. Muutos ei olisi tehnyt Washington D.C:stä osavaltiota eikä vaikuttanut kongressin toimivaltaan sitä kohtaan.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli District of Columbian äänioikeusmuutoksen tarkoitus?
V: Tarkistuksen tarkoituksena oli antaa District of Columbialle täysi edustus Yhdysvaltain kongressissa, täysi osallistuminen perustuslain muuttamiseen ja täysi edustus vaalipiirijärjestelmässä.
Kysymys: Milloin kongressi ehdotti muutosta?
V: Kongressi ehdotti muutosta 22. elokuuta 1978.
K: Kuinka monta osavaltiota ratifioi muutoksen ennen sen voimassaolon päättymistä?
V: Vain 16 osavaltiota ratifioi muutoksen ennen sen voimassaolon päättymistä 22. elokuuta 1985.
K: Kuinka monta osavaltiota tarvittiin, jotta muutos voitiin hyväksyä?
V: Muutoksen hyväksymiseen tarvittiin 38 osavaltiota.
K: Hyväksyttiinkö ehdotettu muutos?
V: Ei, ehdotettua muutosta ei hyväksytty, koska vaaditusta 38 ratifioinnista puuttui 22 ratifiointia.
Kysymys: Mitä etuja District of Columbia olisi saanut, jos muutosehdotus olisi hyväksytty?
V: Jos muutosehdotus olisi hyväksytty, District of Columbia olisi saanut täyden edustuksen Yhdysvaltain kongressissa, täyden osallistumisen siihen, miten perustuslakia muutetaan, ja täyden edustuksen vaalikollegiojärjestelmässä.
Kysymys: Milloin District of Columbian äänioikeusmuutos päättyi?
V: District of Columbian äänioikeusmuutoksen voimassaolo päättyi 22. elokuuta 1985.
Etsiä