Cuscuta — loisevat kukkakasvit: suku, lajit ja levinneisyys

Cuscuta — loisevat kukkakasvit: tutustu ~100–170 lajin sukuun, sen sijoittumiseen Convolvulaceae-heimoon, lajeihin ja maailmanlaajuiseen levinneisyyteen.

Cuscuta on noin 100–170 lajin suku, joka koostuu pääosin loisevista kukkivista kasveista. Lajeille on tyypillistä ohuet, usein punertavat tai kellertävät kiertyvät varret, lehtien puute tai voimakas lehtien väheneminen sekä erikoistuneet imujalat (haustoriat), joiden kautta ne ottavat vettä ja ravinteita isäntäkasveistaan. Cuscuta-lajit tunnetaan kansainvälisesti yleisnimellä "dodder".

Anatomia ja elinkierron piirteet: Nuori versio itää siemenestä ja etsii nopeasti isäntäkasvin; ilman isäntää kasvi yleensä kuolee muutamassa päivässä tai viikossa. Kun varsi saavuttaa isännän, se kiertyy sen ympärille ja muodostaa haustorioita, jotka yhdistävät kasvin johtojärjestelmään. Kukat ovat tyypillisesti pieniä ja tiiviisti ryhmittyneitä, väriltään valkoisesta keltaiseen tai vaaleanpunaiseen; hedelmänä syntyy usein kapseli, jossa on useita siemeniä. Useimmat Cuscuta-lajit ovat obligaatteja loisia eli ne ovat riippuvaisia isännästä ravinnon saamiseksi ja niillä on vain vähän tai ei lainkaan yhteyttävää kudosta.

Taksonomia ja sukulaisuudet: Viimeaikaiset geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet, että Cuscuta kuuluu nykykäsityksen mukaan aamunkoitoon (Convolvulaceae), vaikka aiemmin sitä on sijoitettu omaksi perheekseen (Cuscutaceae). Genomitutkimukset ovat paljastaneet voimakkaan geenien vähenemisen fotosynteesiin liittyvissä säikeissä, mikä heijastaa kasvien sopeutumista loiseen elämään.

Levinneisyys: Sukua tavataan lauhkeilla ja trooppisilla alueilla ympäri maailmaa; useimmat lajit elävät subtrooppisilla ja trooppisilla alueilla. Suku on harvinainen viileämmässä lauhkeassa ilmastossa, ja vain muutama laji esiintyy luonnonvaraisena Pohjois-Euroopasta. Cuscuta-lajien esiintymiseen vaikuttavat sekä isäntäkasvien saatavuus että paikalliset ilmasto-olosuhteet.

Isäntävalikoima ja taloudellinen merkitys: Cuscuta voi loistaa laajalla isäntävalikoimalla: heinät, monivuotiset nurmikasvit, palkokasvit, rikkaruohot, pensaat ja joskus puut. Useat lajit ovat merkittäviä kasvintuhoojia maataloudessa ja puutarhoissa — ne voivat heikentää satotasoa esimerkiksi nurmilla, apilalla, tomaateilla ja koristekasveilla. Siementen kestävyys (siemenpankki maaperässä) ja helppo leviämistapa tekevät niistä hankalia torjuttavia.

Leviäminen ja torjunta:

• Leviäminen tapahtuu siementen (esim. eläinten, veden, koneiden tai saastuneen siemenen välityksellä).
• Torjunta perustuu ennaltaehkäisyyn: puhdas siemenmateriaali, rikkakasvien hallinta ja viljelykierto vähentävät riskiä.
• Paikallisesti mekaaninen poisto ennen kukintaa voi toimia, mutta erottaminen on vaikeaa, koska juuret puuttuvat ja yhteys isäntään on tiivis.
• Kemialliset torjunta-aineet ja biologiset menetelmät voivat auttaa tietyissä tilanteissa, mutta tehokas kontrolli vaatii usein useita menetelmiä yhdistelmänä.

Esimerkkejä lajeista ja tutkimuskohteista: Tunnettuja lajeja ovat esimerkiksi Cuscuta europaea ja Cuscuta campestris (yleinen useilla alueilla), Cuscuta reflexa (Aasian ja trooppisten alueiden laji) sekä muita paikallisesti merkittäviä lajeja. Cuscuta tarjoaa myös mielenkiintoisen tutkimusmallin evoluutiobiologeille, koska sen sopeutuminen loiseen on johtanut radikaaleihin muutoksiin genomissa ja aineenvaihdunnassa.

Yhteenvetona: Cuscuta on laaja ja levinnyt suku loisevia kukkakasveja, joilla on erikoistuneet rakenteet isännästä ravinnon ottamiseen. Sen vaikutukset ekosysteemeissä ja maataloudessa tekevät siitä sekä ekologisesti että taloudellisesti merkittävän kasviryhmän, jota seurataan ja tutkitaan aktiivisesti.

Ulkonäkö

Pihlajan tunnistaa sen ohuista varsista. Ne näyttävät lehdettömiltä, ja lehdet ovat pelkistyneet pieniksi suomuiksi.

Keskikesästä alkusyksyyn köynnökset voivat tuottaa pieniä hedelmiä, jotka ovat samanvärisiä kuin köynnös ja noin tavallisen herneen kokoisia. Sen klorofyllipitoisuus on hyvin alhainen; jotkut lajit, kuten Cuscuta reflexa, voivat fotosyntetisoida hieman. Toiset lajit, kuten C. europaea, ovat täysin riippuvaisia isäntäkasvien ravinnosta.

Kukkien väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaiseen ja keltaisesta kermanväriseen. Jotkut kukkivat alkukesällä, toiset myöhemmin, lajista riippuen. Siemenet ovat pieniä, ja niitä tuotetaan suuria määriä. Niillä on kova kuori, ja ne voivat säilyä maaperässä 5-10 vuotta tai kauemmin.

Cuscuta europaea kukassa

Elämäntapa

Rikkakasvin siemenet itävät maan pinnalla tai lähellä maan pintaa. Itäminen tapahtuu ilman isäntäkasvia, mutta taimen on nopeasti kasvettava vihreäksi. Dodder kasvaa kohti läheisten kasvien hajua.

Jos kasvia ei tavoiteta 5-10 päivän kuluessa itämisestä, koiranputken taimi kuolee. Ennen isäntäkasvin saavuttamista väinönputki on muiden kasvien tapaan riippuvainen alkion ravintovarastoista; sikiöt ovat hyvin pieniä.

Cuscuta akaasiapuussa Punjabissa, Pakistanissa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Kuinka monta Dodderin lajia on olemassa?

K: Minkä tyyppinen kasvi on Dodder?

Q: Missä Dodder-sukua esiintyy?

K: Mihin sukuun Dodder kuuluu?

K: Kuinka harvinainen Dodder-suku on viileässä lauhkeassa ilmastossa?

K: Onko Dodder yleisesti tunnettu kasvilaji?

K: Mitä viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet Dodderin geneettisestä sijoittumisesta?

Hae kirjaimella