Druidi – kelttien pappisluokka: pappi, parantaja ja tuomari

Druidi – kelttien pappisluokka: tutustu muinaisiin druideihin, heidän pappis-, parantaja- ja tuomarin rooleihinsa sekä naisdruidien asemaan kelttien yhteisöissä.

Druidi kuului pappis- ja oppineisluokkaan esikristillisissä, muinaisissa kelttiläisissä yhteiskunnissa. Näitä yhteiskuntia oli olemassa suuressa osassa Länsi-Eurooppaa, kunnes Rooman hallitus otti vallan ja myöhemmin kristinusko saapui. Druidit olivat osa niiden heimokansojen kulttuureja, joita kreikkalaiset kutsuivat "keltoiksi" (Κέλτοι) tai "keltoiksi" (Κέλται) ja "galatoiksi" (Γαλάται) ja roomalaiset "keltoiksi" ja "galleiksi". Palvelemissaan yhteisöissä druidit yhdistivät papin, välimiehen, parantajan, oppineen ja tuomarin tehtävät. Druideina toimi sekä miehiä että naisia, vaikka naispuolisista druideista tai druidinnoista ei olekaan varhaisia todisteita.

Druidien toimintakausi sijoittuu pääasiassa rautakauden aikakaudelle (noin 1. vuosituhannesta eaa. aina roomalaisvallan vakiintumiseen saakka). Tieto druideista perustuu pääosin roomalaisiin ja kreikkalaisiin kirjoittajiin (esim. Julius Caesar, Diodorus Siculus, Strabo ja Plinius vanhempi) sekä myöhäisempiin keskiaikaisiin kelttiläisiin lähteisiin (irlantilaiset ja walisiset käsikirjoitukset). Lähteet ovat usein osin puolueellisia, ja kirjallinen perinne tallentui pääasiassa vasta kristinuskon myötä, joten druidien todellinen arki ja oppimäärät ovat tutkijoille osittain arvoitus.

Druidien tärkeimmät tehtävät ja osaaminen

• Uskonnolliset rituaalit ja jumalanpalvelus: druidit johtivat riittejä, uhrauksia ja pyhien paikkojen hoitoa. Monet antiikin kirjoittajat mainitsevat pyhät tammilehdot ja muut metsikköpaikat.
• Oikeus ja sovittelu: he toimivat tuomareina ja lain selittäjinä, hoitivat perintö- ja heimariitoja sekä sovittelivat välejä eri ryhmien välillä.
• Tiede ja oppineisuus: druidien arvellaan opiskelleen runoutta, genealogioita, perinteitä, tähtitiedettä ja luonnonlääkintätaitoja. Perimätiedon mukaan koulutus saattoi kestää monia vuosia ja painottua suulliseen muistiin.
• Parantaminen ja loitsut: he toimivat parantajina ja yrttituntemus oli tärkeässä roolissa. Myös loitsut ja esimerkiksi parannusrituaalit kuuluivat tehtäviin.
• Ylimmät neuvonantajat: druideilla oli usein poliittista vaikutusvaltaa heimokuntien neuvotteluissa ja sotien valmisteluissa.

Rituaalit, puut ja kasvit
Antiikin lähteet kuvaavat druideja erityisesti luonnon ja metsien yhteydessä: tammi oli monissa kertomuksissa pyhä puu, ja misteli (varpuska) mainitaan kasvina, jota druidit käyttivät seremonioissa. Plinius vanhemman kuvaukset mistelin keräämisestä ja tammen merkityksestä ovat kuuluisia, mutta niiden tarkka historiallinen luotettavuus on tutkijoiden välillä keskustelun kohteena.

Uhraukset ja välikysymykset
Julius Caesarin ja muiden roomalaisten kirjoittajien mukaan druideihin liittyi myös uhrauskäytäntöjä, ja jotkut lähteet viittaavat jopa ihmisuhreihin. Tämä on ollut kiistanalainen aihe: osa tutkijoista pitää roomalaisten kuvauksia ylilyönteinä ja propagandana, kun taas toiset pitävät niitä mahdollisina todisteina tietynlaisista rituaaleista. Arkeologinen aineisto ei aina tue kaikkia klassisten lähteiden väitteitä yksiselitteisesti.

Sukupuoli ja druidiperinne
Vaikka monet varhaiset roomalaiskirjoittajat mainitsevat pääasiassa miehiä druideina, kelttiläisessä kirjallisuudessa ja mytologiassa esiintyy myös naispuolisia pappeja ja oppineita. Keskiaikaiset irlantilaiset ja walisiset tekstit kuvaavat naishahmoja, joilla on pappeuteen ja taikaan liittyviä valtaoikeuksia, joten nykykäsitys on, että myös naiset saattoivat toimia druidien kaltaisissa tehtävissä.

Häviäminen ja muutos
Druidien vanhat instituutiot heikkenivät ja muuttuivat roomalaisvallan sekä kristinuskon leviämisen yhteydessä. Roomalainen hallinto ja kristillinen kirkko pyrkivät eräänlaiseen yhtenäistämiseen, mikä vähensi muinaisten rituaalien ja suullisten traditioiden asemaa. Joitakin piirteitä ja perinteitä saatettiin kuitenkin sulauttaa uusiin uskonnollisiin muotoihin tai säilyttää kansanperinteissä.

Nykyajan kiinnostus
1800- ja 1900-lukujen kansalliset herätystuuleet ja myöhempi neopaganismi elvyttivät kiinnostuksen druideihin. Moderni druidius (neodruidismi) ammentaa innoituksensa osin historiallisesta perinteestä, osin romantisoiduista myytteistä ja luonnonuskonnollisista virtauksista. Se ei kuitenkaan ole suora jatkumo muinaisista instituutioista, vaan uudelleenmuodostettu uskonnollinen ja kulttuurinen liike.

Loppupäätelmä
Druidit olivat monipuolinen ja vaikutusvaltainen ryhmä kelttiläisissä yhteisöissä: he toimivat pappina, tuomarina, parantajana ja perinteen kantajina. Koska tieto perustuu pitkälti kirjoitettuihin antiikin lähteisiin ja myöhempään kirjalliseen perinteeseen, druidien tarkka arki, opit ja rituaalit jäävät osittain arvoituksiksi. Tutkijat jatkavat aiheen tutkimista yhdistämällä kirjallisia kertomuksia, arkeologista näyttöä ja kielitieteellisiä lähestymistapoja.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä oli druidi muinaisissa kelttiläisissä yhteiskunnissa?

K: Missä näitä yhteiskuntia oli olemassa?

K: Miksi heimokansoja kutsuttiin?

K: Mitä tehtäviä druideilla oli?

K: Palvelivatko druideina sekä miehet että naiset?

K: Onko naispuolisista druideista todisteita?

K: Milloin Rooman hallitus otti vallan ja kristinusko saapui?

Hae kirjaimella